Essaouira

Essaouira (arab. الصويرة‎‎, as-Ṣawīra) on kaupunki Essaouiran provinssissa Marrakesh-Safin hallintoalueella Marokossa. Kaupunki sijaitsee Atlantin rannikolla maan länsiosassa noin 350 kilometrin päässä Casablancasta etelään ja noin 175 kilometrin päässä Marrakechista länteen. Essaouirassa vallitsee semiaridi ilmasto, jolle luonteenomaisia ovat lämpimät kesät ja leudot talvet. Lähes jatkuvasti puhaltava tuuli viilentää lämpötiloja ja houkuttelee kaupungin pitkälle hiekkarannalle laine- ja purjelautailijoita. Asukkaita Essaouirassa oli vuoden 2014 väestönlaskennassa noin 78 000. Kaupungin 30 hehtaarin laajuinen medina on Unescon maailmanperintökohde.[2]

Essaouira
الصويرة‎
Näkymä Essaouiran medinaan sataman Skala du Port -linnoituksesta.
Näkymä Essaouiran medinaan sataman Skala du Port -linnoituksesta.

Essaouira

Koordinaatit: 31°30′47″N, 9°46′11″W
Valtio Marokko
Hallintoalue Marrakesh-Safi
Provinssi Essaouira
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi Kunta
Pinta-ala
 – Maa 90 km²
Korkeus 29[1] m
Väkiluku (2014)  (väestönlaskenta) 77 966












Kaupunki on muodostunut suojaisan luonnonsataman ympärille. Foinikialaiset perustivat satamaa suojaavalle Mogadorin saarelle 700–500-luvulla eaa. kaupankäyntikeskuksen, jossa valmistettiin paikallisista kotiloista saatavaa vaatteiden värjäyksessä käytettyä purppuraa. Foinikialaisten jälkeen muun muassa roomalaiset hallitsivat aluetta ja jatkoivat purppurantuotantoa. Mogador-nimellä tunnettu kaupunki päätyi 1500-luvulla lyhyeksi aikaa Portugalin hallintaan, joka rakennutti sinne linnoituksen.

Nykyisen kaupungin historia alkoi vuonna 1765, kun sulttaani Muhammad III päätti perustaa satamakaupungin, johon hän keskitti kaiken Marokon eteläosan kaupankäynnin, mikä pakotti eurooppalaiset konsulit ja kauppiaat asettumaan Mogadoriin. Mogadorista kehittyi kukoistava kaupunki, joka toimi tärkeänä linkkinä Euroopan ja Saharan eteläpuolisen Afrikan välisessä kaupankäynnissä. Muurien ympäröimä kaupunki suorine katuineen rakennettiin arkkitehti Théodore Cornutin suunnitelman mukaisesti, mikä miellytti sulttaania, joka antoi kaupungille sen nykyisen nimen Essaouira eli ”hyvin suunniteltu”. Essaouiran kaupankäynti kuihtui 1800-luvun lopulta lähtien ja tyrehtyi 1900-luvulla lopullisesti Ranskan valtakaudella, joka kesti vuoteen 1956 saakka. Kaupungista tuli 1960-luvulla suosittu hippien keskuudessa. Samoin taiteilijat alkoivat kiinnostua Essaouirasta. Nykyisin kaupunki on suosittu matkailukohde.

Nimi
Îles Purpuraires -saaret Essaouiran Skala du Port -linnoituksesta nähtynä. Taustalla Mogadorin saari.

Ajanlaskun alussa elänyt kreikkalainen maantieteilijä Klaudios Ptolemaios käytti nykyisen Essaouiran alueesta nimeä Thamuziga. Foinikialaiset perustivat Essaouiran edustan Mogadorin saarelle 700–500-luvulla eaa. asutuskeskuksen, jota he kutsuivat nimellä Migdal tai Migdol, joka tarkoittaa vartiotornia tai pientä linnoitusta. Alkuperäinen foinikialaisnimi paikalle on saattanut olla Arambys, joka tulee foinikialaisesta sanonnasta ”Har Anbin” eli ”viinirypäleiden vuori”. Al-Andalusista kotoisin ollut maantieteilijä Al-Bakri kutsui kaupungin edustan Mogadorin saarta nimellä Amagdoul, joka tarkoittaa berberikieliin kuuluvalla keskiatlaksentamazightin kielellä ”hyvin vartioitua” tai ”hyvin suojeltua”. Kaupungin alueelle on haudattu keskiajalla muslimipyhimys Sidi Mogdoul, jonka nimestä on yleisen hyväksynnän mukaan muotoutunut nimi Mogador. Yhden näkemyksen mukaan Mogador-nimi on väännös tamazightinkielisestä ”turvallista ankkuripaikkaa” tarkoittavasta sanasta.[3]

Nimi Mogador esiintyi 1300-luvun genovalaisessa ”Medicin kartastossa” sekä hieman myöhemmin julkaistussa venetsialaisten Pizziganon veljesten tekemässä atlaksessa. Espanjalaiset kutsuivat Mogadoria nimellä Mogadour ja portugalilaiset puolestaan nimellä Mogadouro[4]. Brittiläinen 1500-luvun merenkulkija Francis Drake käytti Mogadorista nimitystä Domegador vuonna 1577. Hollantilaisen kartografin Jodocus Hondiuksen julkaisemissa 1500-luvun kartoissa kaupungista käytetäänkin nimeä Domegador.[5]

Ranskalainen aatelinen ja amiraali Isaac de Razilly joukkoineen pommitti vuonna 1629 pohjoisempana rannikolla sijaitsevaa Salén kaupunkia ja siellä majailleita merirosvoja. Salésta de Razilly eteni merirosvojen perässä Mogadoriin saakka. De Razilly käytti Mogadorista nimeä Mongador. Samaa nimeä käytti myös Hondiuksen vuonna 1608 julkaistu atlas. Vuosina 1757–1790 Marokkoa hallinnut sulttaani Muhammad III antoi Mogadorille nimen Essaouira tai Souira, joka tarkoittaa ”hyvin suunniteltua”.[5] Toisen tulkinnan mukaan nimi tulee arabian sanoista ”kaunis kuva” ja kolmannen tulkinnan mukaan puolestaan arabian ”vallitettua” tarkoittavasta sanasta elmoussawara. Kaupunki tunnettiin vuodet 1912–1956 jälleen nimellä Mogador, jonka jälkeen Essaouira-nimi palasi käyttöön. Paikallinen berberiväestö kutsuu kaupunkia nimellä Taṣṣurt (tifinagh: ⵎⵓⴳⴰⴹⵓⵔ).[6]

Satelliittikuva Essaouirasta.
Näkymä dyynimetsän ja meren välissä sijaitsevaan kaupunkiin Marrakechiin johtavalta valtatieltä.

Maantiede

Marokon keskiosassa Atlantin valtameren rannalla sijaitseva Essaouiran kunta (ransk. municipalité) kuuluu Essaouiran provinssiin ja Marrakesh-Safiin alueeseen.[7] Kunta on provinssin hallinnollinen keskus. Pohjoisessa ja lännessä Essaouira rajoittuu Ounaghan maalaiskuntaan, lännessä Aguerdin maalaiskuntaan sekä kaakossa ja etelässä Sidi Kaoukin maalaiskuntaan.[8] Essaouira sijaitsee noin 350 kilometriä etelään Marokon suurimmasta kaupungista Casablancasta ja noin 170 kilometriä etelään Safista[8] sekä noin 175 kilometriä länteen Marrakech-Tensift-Al Haouzin alueen pääkaupungista Marrakechista ja noin 170 kilometriä pohjoiseen Agadirista.[9] Pinta-alaa kunnalla on 90 neliökilometriä.[10]

Essaouiran kaupunki on rakennettu dyynimetsän ja meren väliin kivikkoiselle niemelle[9][10] noin 3–6 metrin korkeuteen merenpinnasta, minkä johdosta kaupunki saattaa voimakkaan vuorovesivuoksen aikana muuttua miltei saareksi.[3] Kaupungin edustalla on useita pieniä kallioisia saaria, kuten Îles Purpuraires -nimellä (suom. ”purppurasaaret”) tunnettu saariryhmä, jotka suojaavat Essaouiran satamaa.[5][9] Ryhmään kuuluu muun muassa Mogadorin saari, jonka vesillä eläviä purppurakotiloita on aikoinaan käytetty purppurantuotannossa.[5] Îles Purpuraires -saaret sijaitsevat vastapäätä kaupungin pitkää etelän Ras Simin niemelle (myös Cap Sim) saakka jatkuvaa hiekkarantaa.[9] Essaouiran rannikolla on myös kilometrien pituinen hernekasveja kasvava hiekkadyynien ketju, joiden takana on kotoperäisiä Argania spinosa -puita kasvavia dyynimetsiä.[3] Dyynien juurella kaupungin kohdalla sijaitsee laguuni. Kaupungin eteläpuolella on Oued Ksob -joen laakso, ja joki laskee Diabatin kylän liepeillä mereen.[10]

Geomorfologia

Geomorfologialtaan Essaouiran alueen maaperä muodostuu enimmäkseen kvartäärikauden eli nykyisen geologisen ajanjakson aikana tuulen vaikutuksesta kerrostuneista dyyneistä, jotka ovat tyypeiltään pitkittäisdyynejä ja barkaaneja. Essaouiran rannikkoa rajaa kvartäärikaudelle ajoitetusta kalkareniitista eli rakeisesta kalkkikivestä muodostunut alue. Kunnan alueella mereen laskeva Oued Ksob -joki on kvartäärikauden aikana kerrostanut sedimenttejä ja luonut näin alluviaalitasangon. Kunnan itäosat muodostuvat tertiäärikaudelle ajoitetusta konglomeraatista eli kivettyneestä sorasta. Essaouiran kaupunkialueen itä- ja koillispuolella sijaitsee näkyvistä peittynyt lounais-koillissuuntainen antikliini eli poimuttuneiden kivikerrostumien ylöspäin kaartuva kaari.[11]

Ilmasto

Essaouirassa vallitsee semiaridi eli puolikuiva ilmasto,[12] jolle luonteenomaisia ovat lämpimät kesät ja leudot talvet. Tyypillisiä ovat huhtikuun ja lokakuun väliselle ajanjaksolle sijoittuvat kuivuusjaksot, jotka kestävät kuudesta seitsemään kuukauteen[12]. Keskimääräinen lämpötila vaihtelee 15–20 °C:n välissä. Suhteellinen kosteus on 81–89 prosenttia.[13] Lähes jatkuvasti puhaltava viileä pohjoistuuli, jota paikallisella berberikielellä kutsutaan nimillä taros ja alizee[5][14], aiheuttaa kaupunkiin oman mikroilmaston, jonka ansiosta esimerkiksi kylmimmän ja kuumimman kuukauden keskimääräisten lämpötilojen ero on suhteellisen pieni.[12] Tuuli estää suurelta osin esimerkiksi auringonoton kaupungin hiekkarannalla. Sen sijaan tuulinen Essaouira on laine- ja purjelautailijoiden suosiossa. Lajeille otollisimmat olosuhteet ovat kesällä[13]. Tuuli puhaltaa talviaikaan voimakkaimmin ja nostattaa kovimmat aallot. Kaupunkia kutsutaan ”Afrikan tuulikaupungiksi”.[5][14] Kylmä Kanarianvirta kulkee Essaouiran editse koillis–lounaissuuntaisesti aiheuttaen viileät lämpötilat.[13]

Essaouiran ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 18,1 18,2 18,7 18,7 19,5 20,6 21,3 21,6 22,1 21,7 20,3 18,7 ka. 20
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 11,2 11,9 12,8 13,4 14,9 16,5 17,2 17,4 17,4 16,4 14,4 11,8 ka. 14,6
Vrk:n keskilämpötila (°C) 14,6 15,1 15,8 16 17,2 18,6 19,2 19,5 19,8 19 17,3 15,2 ka. 17,3
Sademäärä (mm) 51,5 37,4 39,5 34,9 8,5 1,6 0,1 1 3,1 25,3 72,7 65 Σ 340,6
Auringonpaistetunnit (h/d) 6,7 7,3 8 8,8 9,3 9,7 9,7 9,4 8,4 7,6 6,6 6,4 ka. 8,2
Sadepäivät (d) 8,3 7,8 7,9 6,9 3,5 1 0,1 0,3 1,2 5,2 8,6 8,4 Σ 59,2
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
18,1
11,2
18,2
11,9
18,7
12,8
18,7
13,4
19,5
14,9
20,6
16,5
21,3
17,2
21,6
17,4
22,1
17,4
21,7
16,4
20,3
14,4
18,7
11,8
S
a
d
a
n
t
a		 51,5
37,4
39,5
34,9
8,5
1,6
0,1
1
3,1
25,3
72,7
65


Lähde: Climatological Information for Essaouira, Morocco Hong Kong Observatory (HKO). Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 23.12.2012. (englanniksi)
Näkymä kaupunkia ympäröivältä muurilta Skala de la Villestä.

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

Koska kaupunki sijaitsee rakentamiseen soveltumattomien dyynimetsien ja meren välissä, Essaouira on säilynyt useista muista kaupungeista poiketen tiiviinä eikä ole alkanut rönsyillä.[10] Essaouiran kaupunkialue muodostuu medinasta, sen koillispuolisesta teollisuusalueesta (ransk. Quartier Industriel), medinan eteläpuolella sijaitsevasta entisestä eurooppalaisten asuinalueesta sekä kaupungin reunalla sijaitsevista 1960-luvulta lähtien rakennetuista lähiöistä (ransk. lotissement), jotka ovat pohjoisesta etelään Skala, Lagune, Borj 2, Azlef ja Borj 1.[15] Essaouiran kuntaan kuuluvat myös kauempana kaupunkialueesta sijaitsevat Ghazouan, Laraabin ja Diabatin douarit eli kylät.[10]

Kaupunki tunnetaan medinasta eli vanhastakaupungistaan, joka on hyvin säilynyt esimerkki 1700-luvun lopun eurooppalaisten sotilasarkkitehtuurin sääntöjen mukaan rakennetusta pohjoisafrikkalaisesta linnoitetusta kaupungista. Eurooppalaisen arkkitehtuurin inspiroima kaupunki on rakennettu yhdenmukaiseksi ranskalaisen arkkitehdin Théodore Cornutin suunnitelman mukaisesti. Muurein ympäröity kaupunki muodostui alun perin kolmesta osasta, jotka olivat medina, kasbah ja mellah. Nykyisin medinalla tarkoitetaan koko aluetta. Medinan rakennustöissä on käytetty niin marokkolaisia kuin muualtakin tulleita rakennustekniikoita, minkä ansiosta Essaouirassa on joitain arkkitehtuurisia taidonnäytteitä, kuten medinan kaakkoisosassa sijaitseva Bab Marrakech -bastioni eli ulkonema medinaa ympäröivästä muurista, lounaisnurkassa sijaitseva Skala de la Ville -linnoitus sekä sataman Skala du Port -linnoitus. Muita medinan nähtävyyksiä ovat lukuisat moskeijat, joista huomattavimmat ovat Ben Youssefin ja Kasbahin moskeijat sekä synagogat, kuten 1800-luvulla rakennettu Simon Attiasin synagoga.[2] Medinan koillispuolella sijaitsevat lähekkäin juutalaisten hautausmaa, jossa vanhimmat haudat ovat vuodelta 1776[16] sekä kristittyjen hautausmaa. Muslimien hautausmaa sijaitsee kaakkoon medinasta.[17] Kaupungissa on myös 1700-luvun lopulla valmistunut portugalilainen kirkko. Lähellä eteläistä Diabatin kylää[18] sijaitsee Dar Sultan -nimellä tunnettu vanha kuninkaallinen palatsi. Muslimipyhimys Sidi Mogdoulin hauta sijaitsee kaupunkialueen ja Diabatin välissä.[17]

Historia

Esihistoriasta 1700-luvulle
Portugalilaisten rakentama Castelo Real de Mogador Adriaen Mathamin piirroksessa vuodelta 1641.

Marokon ensimmäisten asukkaiden berbereiden tiedetään arkeologisten todisteiden perusteella kalastaneen Essaouiran edustan Mogadorinlahdella jo 3000– ja 2000-luvuilla eaa.[19] Foinikialaiset purjehtivat lähteestä riippuen 700–500-luvulla eaa. Afrikan länsirannikkoa pitkin kohti etelää ja löysivät nykyisen Essaouiran paikalta tuulilta suojaisan luonnonsataman.[14][19] Satamaa on pidetty yhtenä Marokon parhaimmista ankkuripaikoista. Satamaa suojaavalle Mogadorin saarelle kehittyi kaupankäyntikeskus, joka sai nimen Migdal tai Migdol. Sataman edustan Îles Purpuraires -saarille, joihin Mogadorin saarikin kuuluu, perustettiin myös purppurantuotantotilat, sillä saarilla elävästä Hexaplex trunculus -kotilosta saatiin ylellisyysvaatteiden värjäyksessä käytettyä purppuraa. Tutkimusmatkailija Hanno Merenkulkija foinikialaisten perustamasta Karthagosta vieraili alueella 400-luvulla eaa. ollessaan purjehtimassa Afrikan länsirannikkoa pitkin aina päiväntasaajalle saakka. Hän käynnisti noin 30 kilometrin päässä Essaouirasta koilliseen[20] sijaitsevalla Jbel Hadid -vuorella rautamalmin kaivaukset. Mogadorin saarelta on löydetty keramiikkaa, johon on kaiverrettu karthagolaisen sotapäällikön Magon (243–203 eaa.) nimi, mikä osoittaa karthagolaisten vaikuttaneen seudulla vielä noihin aikoihinkin.[19]

Foinikialaisten jälkeen alueella vaikuttivat kreetalaiset, kreikkalaiset ja roomalaiset.[2] Îles Purpuraires -saarten purppuran maine oli kiirinyt Roomaan saakka ja vuosina 25 eaa.–24 jaa. hallinnut[21] Rooman valtakuntaan kuuluneen Mauretanian kuningaskunnan kuningas Juba lähetti saarille valtuuskunnan, jonka tarkoituksena oli käynnistää purppurantuotanto uudelleen.[19] Tämän jälkeen purppuraa alettiin viedä Roomaan.[4]

Nykyinen Essaouira tunnettiin aikaisemmin nimellä Mogador; nimitystä käytettiin jo ainakin 1300-luvun kartoissa. Portugalin kuningas Emanuel I rakennutti vuonna 1506 Mogadoriin linnoituksen suojaamaan Portugalin valloitusretkien kannalta merkittävää välisatamaa.[14] Linnoitus sai nimen ”Castelo Real de Mogador”, mutta se hylättiin jo vuonna 1510.[19][22] Portugalilaisten lähdettyä Mogador jäi paikallisten asukkaiden hallintaan. Muun muassa Espanja, Hollanti, Britannia ja Ranska yrittivät[4] 1500-luvun aikana valloittaa Mogadorin, mutta kaikki yritykset epäonnistuivat. Saadien hallitsijasukuun kuuluva sulttaani Ahmad al-Mansur rakennutti Ida Ou Gourdiin, 20 kilometrin päähän Mogadorista[23], sokeritehtaan, joka oli toiminnassa vuosina 1578–1603. Lissabonin maanjäristys ja sitä seurannut tsunami tuhosivat osia Mogadorista ja muista Marokon rannikkokaupungeista vuonna 1755.[19][24]

Théodore Cornutin suunnitelma kaupungista vuodelta 1767.

Moderni Essaouira perustetaan
Toinen Essaouiran medinan pääkaduista, kuvauspaikassa nimeltään Avenue Zerktouni. Katu johtaa satamasta Bab Doukkala -portille.
Ben Youssefin moskeijan minareetti ja kaupunkia ympäröivää muuria.

Nykyisen Essaouiran historia alkoi vuonna 1765, kun Alaouiten hallitsijasukuun kuuluva sulttaani Muhammad III päätti perustaa satamakaupungin, joka avaisi Marokon maailmalle. Samalla sataman ajateltiin auttavan kauppasuhteiden kehittymisessä Euroopan kanssa. Sulttaani pyysi apua suunnittelussa ranskalaiselta sotalinnoituksiin erikoistuneelta arkkitehdilta Nicholas Théodore Cornutilta, joka oli saanut voimakkaita vaikutteita maineikkaan ranskalaisen sotilasarkkitehdin Sébastien Le Prestre de Vaubanin suunnittelemasta Luoteis-Ranskan Bretagnen Saint-Malon kaupungin linnoituksesta. Erään lähteen mukaan Cornut olisi ollut sulttaanin vankina tuohon aikaan[14]. Mogadorin sataman vanha portugalilaislinnoitus purettiin osittain Cornutin suunnitelmien mukaan ja tilalle rakennettiin Skala du Port[5] tai Sqala-nimellä tunnettu linnoitus esplanadeineen ja tykkirivistöineen. Koko Mogadorin ympärille rakennettiin puolustusmuuri Vaubanin mallin mukaan. Muuriin rakennettiin linnoituksia, kuten medinan luoteisosan Skala de la Ville[5]. Muurin sisäinen kaupunki on rakennettu ruutukaavan mukaan[25], ja se muodostui kolmesta erillisestä osasta, joista kasbahin alueelle keskittyi hallinto. Kasbahissa toimi myös varuskunta. Medinaa sen sijaan rakennettiin 1700-luvulta lähtien 1900-luvun alkuun saakka.

Sulttaani Muhammad III hyödynsi kaupungin 1760-luvulla muodostunutta[26] juutalaisyhteisöä suhteiden luomisessa eurooppalaisten kanssa ja kaupankäynnin järjestämisessä heidän kanssaan. Sulttaani myös asutti juutalaisia kaupunkiin[19]. Juutalaisille myönnettiin huomattavia poliittisia ja taloudellisia etuoikeuksia taannut Toujjar Es-Sultan -arvonimi (suom. ”kuninkaalliset kauppiaat”).[2] Cornutin suunnittelema kaupunki suorine katuineen, kaksikerroksellisine valkoiseksi kalkittuine taloineen ja porttiholveineen[25] edustaa yhdistelmää eurooppalaisia ja marokkolaisia tyylisuuntia, mikä miellytti sulttaania, joka antoi kaupungille nimen Essaouira eli ”hyvin suunniteltu”.[5] Nykyisin koko muurein ympäröidystä alueesta käytetään medina-nimitystä.[2]

Sulttaani Muhammad III:n valtakaudella Essaouira sai merkittävän verotuksellisen ja kaupallisen aseman, ja siitä muodostui yksi Marokon tärkeimmistä kaupankäyntikeskuksista ja satamakaupungeista. Vastaavasti sisämaan suurkaupunkien Meknesin ja Fèsin merkitys vähentyi[27]. Sulttaani sulki Essaouirasta etelään sijaitsevan Marokon rannikon eurooppalaisilta kauppiailta ja keskitti kaiken maan eteläosan kaupankäynnin Essaouiraan. Tämä pakotti eurooppalaiset konsulit muuttamaan Rabatista, Agadirista ja Safista Essaouiraan.[2] Britannialla, Espanjalla, Hollannilla, Italialla, Portugalilla, Ranskalla, Saksalla ja Tanskalla oli konsulaatit kaupungin kasbahissa.[24] Samoin suuret eurooppalaiset kauppahuoneet perustivat toimistojaan kaupunkiin.[14] Essaouiran satamaa kutsuttiin myös nimellä ”Timbuktun satama”, sillä se toimi määränpäänä Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tuleville karavaaneilla ja tärkeänä linkkinä Timbuktun ja Euroopan väliselle kaupankäynnille. Karavaanit Timbuktusta, Senegalista ja Nigeristä kuljettivat Essaouiraan erilaisia tuotteita, kuten suolaa, kultaa, strutsin sulkia ja norsunluuta sekä myös orjia.[2][14] Karavaanit kuljettivat kauppatavaroita myös Essaouirasta poispäin.[14] Eurooppalaiset toivat kaupunkiin muun muassa eurooppalaisia vaatteita ja kiinalaista teetä.[24] Kaupankäyntiä valvoi ja verotti 2 000 sotilaan vahvuinen varuskunta.[5] Essaouiraan rakennettiin rikkauksien kulkiessa kaupungin kautta suuria palatseja.[14]

Kolonialismista itsenäisyyden aikakaudelle

Ranskan merivoimat François d'Orléansin johdolla pommitti Essaouiraa elokuussa 1844. Ranskalaiset myös miehittivät kaupungin lyhyeksi ajaksi. Tapahtuma oli osa laajempaa Ranskan–Marokon sotaa.[24] Ranskan valloitettua nykyisen Malin alueen vuonna 1880 kauppareitit muuttuivat ja Essaouiran vauraus alkoi asteittain vähentyä.[28] Marokko menetti toisen Marokon kriisin seurauksena itsenäisyytensä ja Essaouirasta tulikin vuonna 1912 osa Ranskan Marokkoa, joka oli Ranskan hallitsema protektoraatti. Samalla kaupungin nimi vaihdettiin takaisin Mogadoriksi.[24] Ranskan harjoittaman politiikan ja höyrylaivojen yleistyttyä Essaouiran kaupankäynti tyrehtyi lopullisesti, ja se ohjattiin muun muassa Tangeriin, Agadiriin ja Casablancaan, joissa oli paremmat satamat uudenaikaisille laivoille.[24][28]

Essaouiran satamaa modernisoitiin ja laajennettiin 1900-luvun aikana, mutta se ei kyennyt kilpailemaan muiden satamakaupunkien kanssa. Kaupunkia ei yhdistetty rautatieverkkoon, joten se menetti tärkeät yhteydet myös esimerkiksi Marrakechin suurkaupunkiin.[28] Protektoraatin aikana Essaouiran kaupungin pohjoisosaan perustettiin teollisuusalue ja kaupungissa oli esimerkiksi nahka-, kalastus- ja laivanrakennusteollisuutta.[29] Ranskan Marokon protektoraatin kenraaliresidentti (ransk. résident général) Hubert Lyautey rakennutti vuonna 1912 Mogadorin kasbahiin Magana-nimisen kellotornin. Katolinen Sainte-Annen kirkko vihittiin vuonna 1936 käyttöön.[24]

Kolonialismin aikana medinan eteläpuolelle Mogadorinlahden rannalle rakennettiin eurooppalaisten asuinalue. Kaupunkiin perustettiin myös useita julkisia palveluita, kuten ensimmäisen ja toisen asteen koulut, terveyskeskus, postitoimisto ja poliisiasema. Uudet palvelut sijoittuivat eurooppalaisten asuinalueen taakse sekä teollisuusalueen eteläpuolelle.[29] Vuonna 1900 Essaouiran noin 25 000 asukkaasta miltei puolet oli juutalaisia.[28] Yhteisö kuitenkin kaupankäynnin kuihtumisen seurauksena kutistui ja 1950- ja 1960-luvuilla kaupungin juutalaisia alkoi muuttaa esimerkiksi Israeliin, Eurooppaan, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Nykyisin juutalaisyhteisö on lähes hävinnyt.[30]

Näkymä Essaouiran medinan kapeilta kaduilta.

Syrjäiseksi jäänyt kaupunki sai Essaouira-nimensä takaisin Marokon itsenäistyttyä Ranskasta vuonna 1956.[5] Vuodesta 1962 lähtien kaupungin reuna-alueille on rakennettu tiheitä lähiöitä, joita kutsutaan nimellä lotissement. Dyynejä on tasoitettu ja kaupungin ja dyynien välissä sijaitsevaa laguunia täytetty lähiöiden tieltä.[15] Hipit alkoivat suosia Essaouiraa 1960-luvulla, ja monet ulkomaalaiset muusikot vierailivat useiden muiden taiteilijoiden ohella siellä.[5][14]

Kolonialismin ajan alennustilan jälkeen kaupunki on jälleen kehittymässä; muun muassa ryhmä marokkolaisia näyttelijöitä on markkinoinut Essaouiraa matkailijoille historiallista vanhaakaupunkia hyväksi käyttäen. Lisäksi eurooppalaisia on 1990-luvulta lähtien asettunut kaupunkiin asumaan. He ovat sijoittaneet ostamiinsa vanhankaupungin rakennuksiin kunnostamalla niitä.[28] Kaupungin ulkourheilumahdollisuudet alkoivat kehittyä 1980-luvun alkupuolella, kun sveitsiläinen lainelautailukoulun omistaja saapui Essaouiraan ja huomasi suotuisat tuulet. Miehen ehdotuksesta kaupunki alkoi markkinoida itseään ”tuulikaupunkina” tarkoituksena saada paikkakunnalle lainelautailijoita.[31]

Kalastusveneitä Essaouiran vilkkaassa satamassa. Taustalla Skala du Port -linnoitus.
Näkymä Essaouiran teollisuusalueelta.

Unesco liitti Essaouiran 30 hehtaarin laajuisen[9] medinan maailmanperintöluetteloonsa vuonna 2001, koska medina on poikkeuksellisen hyvä esimerkki 1700-luvun lopun linnoitetusta kaupungista, ja koska se on nykyisten eurooppalaisten sotilasarkkitehtuurin sääntöjen mukaan rakennettu ja sijaitsee Pohjois-Afrikassa. Unesco perusteli hyväksymistä myös sillä, että Essaouira oli Marokon ja Saharan autiomaan takamaat Eurooppaan ja muuhun maailmaan yhdistävä huomattava kansainvälinen kauppasatama 1800-luvulla.[28]

Hallinto ja talous

Essaouiran kunnan toimeenpaneva virkamies on kunnanvaltuuston puheenjohtaja, joka toimeenpanee kunnanvaltuuston tekemät päätökset ja on kunnanvaltuuston äänestyksellä valitsema. Essaouiran kunnanvaltuusto valitaan suoralla kansanvaalilla.[32][33] Vuonna 2020 kunnanvaltuuston puheenjohtaja oli Hicham Jebari.[34] Ranskalainen La Rochellen kaupunki on ollut Essaouiran ystävyyskaupunki vuodesta 1999 lähtien.[35] Kaupungit tekevät yhteistyötä muun muassa kalastuksen, matkailun ja paikallishallinnon aloilla.[36]

Essaouiran satama on Marokon kolmanneksi tärkein sardiinisatama, vaikka 2000-luvulla sardiinisaaliit ovat pienentyneet. Kalastajat sadoilla pienillä 5,4-metrisillä puuveneillä lähtevät joka aamu merelle kalastamaan sardiineja.[14] Vuoden 2020 tilastojen mukaan Essaouiran sataman kalasaalis oli kokonaisuudessaan noin 19 800 tonnia. Saalis oli Marokon satamista kahdeksanneksi suurin.[37]

Medinasta koilliseen sijaitseva Essaouiran teollisuusalue (ransk. Quartier Industriel) oli aikoinaan kaupungin taloudellinen keskus, mutta nykyisin alue on hiljentynyt ja pääosa tehtaista on huonossa kunnossa. Alueen infrastruktuuri, kuten viemäröinti on laiminlyöty, ja köyhät perheet etsivät majapaikkaa hylätyistä tehtaista. Teollisuusalueesta on keskusteltu kunnan ja provinssin tasolla vuosikausia, mutta mitään ratkaisua ei ole saatu aikaan. Teollisuusalueella toimii enää lähinnä 2–3 paikallisten kalastajien pyytämiä sardiineja purkittavaa tehdasta. Alueella on toiminut myös parkitsimoita, joissa parkituista nahoista on valmistettu esimerkiksi laukkuja ja takkeja.[38]

Kaupunki tunnetaan käsityöläisistään, jotka valmistavat upotuksin koristeltuja huonekaluja[3] sekä muita puuesineitä.[31] Materiaalina käsityöläiset käyttävät paikallisen atlassypressin runko-osaa ja juuria.[39] Eurooppalaiset saapuivat vuoden 1920 tienoilla Essaouiraan ostamaan paikallisten valmistamia puuesineitä. Italialaiset perustivat vuonna 1922 kaupunkiin työpajan, joka valmisti puisia laivoja ja autoja. Ranskalaiset perustivat oman työpajansa paria vuotta myöhemmin. Skala de la Villen alueelle alettiin perustaa 1970-luvulta lähtien työpajoja, jotka myivät puutuotteita suoraan matkailijoille. Nykyisin työpajoja on joka puolella medinaa.[31]

Muurein ympäröityä medinaa Skala de la Villestä nähtynä. Taustalla vasemmalla sijaitsee kaupungin teollisuusalue.
Essaouiralainen nainen valmistamassa argaaniöljyä Argania spinosa -puun hedelmistä.

Essaouira suosittu matkailukohde, mutta kaupungin matkailu poikkeaa kuitenkin muiden Marokon kaupunkien matkailusta, koska Essaouiraan matkustavat ovat pääasiassa itsenäisiä matkailijoita, päiväretkeläisiä Agadirista tai Marrakechista sekä vesiurheiluharrastajia. Suuret matkanjärjestäjät eivät ole järjestäneet kaupunkiin pakettimatkoja, eikä kaupungissa ole matkailijoita, jotka viettäisivät koko lomansa siellä. Essaouiran matkailu on keskittynyt kulttuuriin ja urheilulajeihin esimerkiksi auringonoton ja juhlinnan sijasta.[40] Marokon koulujen kesälomien aikaan kesäkuusta elokuuhun marokkolaisia ympäri maata ja erityisesti Marrakechistä saapuu kaupunkiin, sillä Atlantilta puhaltavat tuulet tekevät paikkakunnasta esimerkiksi sisämaan Marrakechiä viileämmän. Ensimmäiset eurooppalaiset turistit saapuivat Essaouiraan 1960-luvulla.[28]

Liikenne

Essaouirasta johtaa vuonna 2011 valmistunut valtatie Chichaouan kautta Marrakechiin. Lisäksi kaupungista on päätiet läheisiin kaupunkeihin.[41] Essaouiran paikallisliikenteen linja-autot liikennöivät Bab Doukkala -portin läheisyydestä läheisiin kyliin, kuten Sidi Kaoukiin ja Diabatiin. Essaouiran linja-autoasema sijaitsee noin 400 metrin päässä medinasta koilliseen. Useat eri linja-autoyhtiöt, kuten kansallinen CTM, liikennöivät asemalta eri puolille maata, kuten Casablancaan, El Jadidaan, Marrakechiin ja Safiin. Linja-autoaseman vieressä on myös reittitaksiasema. Marokon kansallisen rautatieyhtiön ONCF:n tytäryhtiö Supratours liikennöi linja-autoilla Essaouiran Bab Marrakech -portin läheisyydessä sijaitsevalta asemaltaan Marrakechin rautatieasemalle tarjoten näin jatkoyhteyden junalla Casablancaan. Noin 15 kilometrin päässä kaupungista etelään, Agadiriin johtavan tien varrella, on Essaouira-Mogadorin lentoasema.[42] Sieltä on yhteydet Lontooseen, Pariisin, Lyoniin, Marseilleen, Brysseliin, Charleroihin ja Casablancaan.[43]

Väestö

Vuoden 2014 väestönlaskennassa Essaouirassa oli asukasta 20 290 kotitaloudessa. Asukkaista 540 oli ulkomaalaisia.[44] Kymmenen vuotta aiemmin Essaouirassa oli 69 493 asukasta, joista medinassa asui 16 601, mikä oli noin 24 prosenttia kunnan väkiluvusta. Essaouiran medina oli tuolloin Marokon 31 medinasta väkiluvultaan 11:nneksi suurin.[45] Kaupungissa oli 16 129 kotitaloutta ja 276 ulkomaalaista asukasta. Vuoden 1994 väestönlaskennassa asukkaita oli 56 074 ja kotitalouksia 11 988.[46]

Essaouira sijaitsee kahden heimon, pohjoisempana asuvan arabiaa puhuvan chiadma-heimon ja etelämpänä asuvan berberikieliä puhuvan haha-heimon, välissä.[29] Kaupungin väestön muodostavat kaksi erillistä etnistä ryhmää. Toisen ryhmän muodostavat niin kutsutut ”arabiberberit” eli arabien ja berberien sekoitukset. Heitä pidetään Marokon alkuperäisinä asukkaina. Toinen ryhmä on gnawat, jotka ovat alueelle alun perin orjina Saharan eteläpuolisesta Länsi-Afrikasta tulleiden jälkeläisiä.[47]

Suurin osa Essaouiran asukkaista on nykyisin muslimeita, mutta kaupungissa oli vuoden 2009 tiedon mukaan myös 4–8 juutalaista, jotka ovat 1760-luvulla sinne asettuneen juutalaisyhteisön jälkeläisiä.[26] Kaupungin juutalaisyhteisön koko oli vuonna 1830 noin 4 000, mutta se kasvoi vuoteen 1912 mennessä 12 000:en. Vuonna 1900 Essaouiran noin 25 000 asukkaasta miltei puolet oli juutalaisia[28]. Yhteisö kutistui noin 6 500 juutalaiseen vuoteen 1936 mennessä. Kutistuminen jatkui edelleen 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin kaupungin juutalaisia alkoi muuttaa esimerkiksi Israeliin, Eurooppaan, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.[30]

Essaouiran väkiluku vuoden 1982 väestönlaskennasta vuoden 2014 arvioon:[46][48]

Essaouiran väestönkehitys 1982–2014
Vuosi Asukkaita
1982
  
 42 035
1994
  
 56 074
2004
  
 69 493
2014
  
 77 966

Koulutus ja terveydenhuolto

Kaupungissa on useita peruskouluja (ransk. école primaire) sekä toisen asteen koulutusta antavia collègeja ja lyseoita (ransk. lycée).[49] Essaouirassa toimii Cadi Ayyadin yliopistoon kuuluva teknillinen korkeakoulu, joka aloitti toimintansa syyskuussa 2005.[50]

Essaouiran medinan itäpuolella toimii julkinen Sidi Mohammed ben Abdallahin sairaala, jonka lisäksi kaupungissa toimivat Medinan, Quartier Industrielin ja Bab Sebaan terveyskeskukset. Essaouirassa on useita yksityisiä yleis- ja erikoislääkäreitä sekä hammaslääkäreitä. Apteekkeja on eri puolilla kaupunkia.[51][52]

Esiintyjiä Essaouiran vuoden 2012 gnawa- ja maailmanmusiikkifestivaaleilla.

Kulttuuri

Essaouiran kulttuuri on saanut vaikutteita berberien ja arabien lisäksi myös juutalaisilta, joita on asunut kaupungissa tuhansittain aikoinaan. Myös eurooppalaiset ja etenkin ranskalaiset ovat vaikuttaneet kaupungin kulttuuriin ja arkkitehtuuriin. Ulkomailta palaavat marokkolaiset ja kaupunkiin suuntautuva matkailu ovat luoneet Essaouirasta kansainvälisen kaupungin.[53]

Essaouira on taiteilijoiden suosiossa, sillä esimerkiksi hyvän luonnonvalon ansiosta moni marokkolainen ja ulkomaalainen taidemaalari on asettunut kaupunkiin. Essaouirassa on useita taidenäyttelyitä- ja kauppoja, kuten 1970-luvulla saapuneen tanskalaisen Frédéric Damgaardin paikallisten ja marokkolaisten taiteilijoiden töihin keskittyvä galleria.[14][31] Paikalliset taiteilijat ovat saaneet vaikutteita 1970-luvulta lähtien kaupunkiin saapuneilta länsimaalaisilta taiteilijoilta. Paikalliset ovat itseoppineita, ja heidän maalauksensa ovat yhdistelmä naiivia ja modernia taidetta. Kirkkain akryylivärein maalattujen teosten aiheet usein pohjautuvat pohjoisafrikkalaiseen gnawakansaan.[54]

Norjalainen lastenkirjailija Thorbjørn Egner sai innoituksen Kardemumman kaupungista ja sen asukkaista kertovaan kirjaansa Kolme iloista rosvoa vieraillessaan Essaouirassa vuonna 1949.[55] Yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Orson Welles kuvasi vuonna 1952 julkaistua Othello-draamaelokuvaansa kaupungissa.[5] Wellesin kunniaksi on nimetty aukio läheltä kaupungin satamaa.[31] Kaupungissa on kuvattu myös kansainvälistä tunnustusta saanut tanskalaisohjaaja Bille Augustin ruotsalaiselokuva Jerusalem (1996[56]).

Essaouirasta tuli suosittu hippien keskuudessa 1960-luvulla ja esimerkiksi yhdysvaltalaiset muusikot Frank Zappa ja Jimi Hendrix, kanadalainen muusikko ja kirjailija Leonard Cohen sekä brittimuusikko Cat Stevens vierailivat useiden muiden taiteilijoiden ohella Essaouirassa.[14] Italialainen näyttelijä Aldo Berti asui Essaouirassa vuosia.[57][58]

Essaouiralle tyypillinen tanssityyli on vuosisatojen kuluessa kehittynyt laâlaoui, joka on rinta rinnan tanssittavaa lyömäsoittimilla säestettyä rytmistä tanssia.[47] Kaupungissa on järjestetty vuosittain kesäkuussa vuodesta 1998 lähtien[59] nelipäiväinen gnawa- ja maailmanmusiikkifestivaali. Festivaalin esiintyjät ovat paikallisia, kansallisia ja osa tulee ulkomailta. Festivaalin aikana Essaouirassa järjestetään useita taidenäyttelyitä.[60] Vuosittain lokakuun lopulla kaupungissa pidetään Festival des Andalousies Atlantiques -festivaali, joka on sekoitus andalusialaista musiikkia, tansseja ja taidetta. Festivaalin esiintyjät ovat paikallisia ja kansainvälisiä.[61] Medinassa sijaitsee sulttaani Muhammad III:n mukaan nimetty Sidi Mohammed ben Abdallahin museo,[62] jossa on esillä esimerkiksi Essaouiran alueelle tyypillisiä esineitä.[60]

Essaouiran pitkä ja leveä hiekkaranta laskuveden aikaan medinasta nähtynä.

Kaupungin ruokakulttuuri niin ikään on saanut vaikutteita berberien, arabien ja juutalaisten lisäksi myös Euroopasta ja kauempaa Afrikasta. Erityisesti eurooppalaisia vaikutteita on tullut Espanjasta ja Portugalista. Kaupungille ominaisia ruokia ovat kalapohjaiset tajinet sekä massapan-nimiset kakut. Essaouiran medinassa on runsaasti pieniä ravintoloita, jotka tarjoilevat paikallista ja kansainvälistä ruokaa.[55][63]

Urheilu

Essaouira on tuultensa ansiosta laine-, purje- ja leijalautailijoiden suosiossa. Tavallisesti heinäkuussa kaupungissa on järjestetty leijalautailun maailmancupin osakilpailu.[64] Essaouiran uuteen kaupunkiin valmistui vuonna 2010 urheilukompleksi ”Salle Omnisports Essaouira”, jossa on sisähalli esimerkiksi voimistelua varten. Kompleksiin kuuluu petankinpeluualue sekä koripallon ja jalkapallon pelaamiseen soveltuva kenttä. Kompleksissa on myös opetustila. Ennen kompleksin valmistumista Essaouirasta puuttuivat käytännössä urheilufasiliteetit.[65][66] Kaupungin keskustan eteläpuolella Diabatissa sijaitsee kaksi 18-reikäistä golfkenttää, jotka on suunnitellut eteläafrikkalainen Gary Player.[42][67]

Lähteet
  • Bainbridge, James et al.: Morocco. Lonely Planet Publications Pty Ltd, 2011. ISBN 978-1-74179-598-1. (englanniksi)
  • Bauer, Susanne; Escher, Anton; Knieper, Sebastian: Essaouira, “The Wind City” as a “cultural product”. ERDKUNDE – Archive for Scientific Geography, 2006, 60. vsk, nro 1, s. 25–39. Bonn: Erdkunde, Department of Geography, University of Bonn. ISSN 0014-0015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  • De Meulder, Bruno; Loeckx, André: [Re]Editing a Compact City. United Nations Human Settlements Programme, UN-HABITAT. Tutkimuksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.2.2013). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Henss, Rita; Lehmann, Ingeborg: Morocco. Baedeker, 2012. ISBN 3829766238. (englanniksi)
  • Humphrys, Darren: Frommer's Morocco. John Wiley & Sons, 2010. ISBN 0470645822. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.1.2013). (englanniksi)
  • Ongaro, Luca et al.: Land evaluation in Essaouira Province – Morocco. 27th Course professional master ”Geomatics and natural resources evaluation” 6th November 2006–22nd June 2007. Firenze: Istituto Agronomico per l’Oltremare, 2007. Tutkimuksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.2.2013). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)

Viitteet
  1. Essaouira, Morocco Page Falling Rain Genomics, Inc. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
  2. Medina of Essaouira (formerly Mogador) Unesco. Viitattu 24.1.2013. (englanniksi)
  3. Essaouira Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Online.. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 27.1.2013. (englanniksi)
  4. Henss & Lehmann 2012, s. 239
  5. Bainbridge et al. 2011, s. 221–223
  6. What is the origin of the name Mogador? essaouira.nu. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
  7. La Région de Marrakech-Safi: Monographie general (PDF) Direction Régionale de Marrakech-Safi. Viitattu 28.8.2021. (ranskaksi)
  8. Maps of Essaouira Region essaouira.nu. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
  9. Situation géographique EssaouiraTourisme. Viitattu 25.1.2013. (ranskaksi)
  10. De Meulder & Loeckx, s. 79–80
  11. Ongaro 2007, s. 38–40
  12. Ongaro 2007, s. 12
  13. The climate essaouira.nu. Viitattu 30.1.2013. (englanniksi)
  14. Kujanpää, Jorma: Essaouira - Surffareiden mekka ja hippien paratiisi Plaza. Arkistoitu 1.9.2010. Viitattu 25.1.2013.
  15. De Meulder & Loeckx, s. 85–86
  16. Jewish historical places in Essaouira essaouira.nu. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  17. Map of Essaouira Town essaouira.nu. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  18. Dar Sultan (Soltane) essaouira.nu. Viitattu 17.2.2013. (englanniksi)
  19. Mogador essaouira.nu. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
  20. Djebel el Hadid, Jebel el Hadid, Jbel Lahdid essaouira.nu. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
  21. Juba II Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Online.. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
  22. Castelo Real de Mogador essaouira.nu. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  23. The sugar refinery essaouira.nu. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
  24. Timeline essaouira.nu. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
  25. Henss & Lehmann 2012, s. 241
  26. Kline, Brett: The Last Jews of Essaouira. The Jerusalem Post, 25.6.2009. The Jerusalem Post. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  27. Bainbridge et al. 2011, s. 423
  28. Bauer et al. 2006, s. 28–29
  29. De Meulder & Loeckx, s. 81–83
  30. The Jews essaouira.nu. Viitattu 26.1.2013. (englanniksi)
  31. Bauer et al. 2006, s. 31–32
  32. Maroc - Essaouira La Ville de La Rochelle. Arkistoitu 31.1.2013. Viitattu 13.2.2013. (ranskaksi)
  33. UCLG Country Profiles: Kingdom of Morocco (pdf) United Cities and Local Governments. Viitattu 13.2.2013. (englanniksi)
  34. Cérémonie de signature d'une convention de coopération relative au projet de mobilité durable et intégrée de la Ville d’Essaouira 2.7.2020. DGCT. Viitattu 25.8.2021. (englanniksi)
  35. Twin towns La Ville de La Rochelle. Arkistoitu 20.10.2017. Viitattu 25.1.2013. (englanniksi)
  36. Convention de coopération entre Essaouira et La Rochelle française 30.10.2010. MarocWebo. Arkistoitu 1.11.2010. Viitattu 13.2.2013. (ranskaksi)
  37. Rapport Statistique 2020 (PDF) ONP. Viitattu 25.8.2021. (ranskaksi)
  38. Rasson, Marie-Noëlle: Essaouira: Le quartier industriel réhabilite?. L’Economiste, 20.12.2010, nro 3427. Casablanca: ECO-MEDIAS. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.2.2013. (ranskaksi)
  39. Crafts essaouira.nu. Viitattu 31.1.2013. (englanniksi)
  40. Bauer et al. 2006, s. 25
  41. Roads essaouira.nu. Viitattu 29.1.2013. (englanniksi)
  42. Bainbridge et al. 2011, s. 231–232
  43. Aéroport Essaouira Mogador: Guide des Compagnies Office National Des Aéroports. Viitattu 26.8.2021. (ranskaksi)
  44. Décret no 2-15-234 du 28 joumada I 1436 (19 mars 2015) authentifiant les nombres fixant la population légale du Royaume (PDF) (s. 2945) Bulletin officiel du Royaume du Maroc. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 25.8.2021. (ranskaksi)
  45. Médinas du Maroc scénarios 2030 (pdf) 2008. Groupe Huit. Arkistoitu 8.7.2014. Viitattu 10.2.2013. (ranskaksi)
  46. Recensement général de la population et de l'habitat de 2004 (pdf) Haut-commissariat au Plan, Lavieeco.com. population.pdf Arkistoitu 8.4.2019. Viitattu 27.1.2013. (arabiaksi) (ranskaksi)
  47. Culture EssaouiraMorocco.org. Arkistoitu 12.12.2012. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  48. aş-Şawīrah World Gazetteer. Viitattu 26.1.2013. (saksaksi)
  49. Ville > Essaouira Copains d'avant. Arkistoitu 27.1.2013. Viitattu 13.2.2013. (ranskaksi)
  50. L'Ecole Supérieure de Technologies d'Essaouira Université Cadi Ayyad. Arkistoitu 3.11.2012. Viitattu 13.2.2013. (ranskaksi)
  51. Santé EssaouiraTourisme. Viitattu 10.2.2013. (ranskaksi)
  52. Fast Facts Frommers. John Wiley & Sons, Inc.. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  53. Culture essaouira.nu. Viitattu 31.1.2013. (englanniksi)
  54. Bainbridge et al. 2011, s. 229
  55. Folckersahm, Trond: Folk og røvere i Essaouira. Bergens Tidende, 3.4.2010. Bergen: Bergens Tidende AS. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.1.2013. (norjaksi)[vanhentunut linkki]
  56. Direkt från Guldbaggen 2012 23.1.2012. Svenska Filminstitutet. Viitattu 26.1.2013. (ruotsiksi)
  57. Selection of famous people connected to Essaouiran history and culture. essaouira.nu. Viitattu 31.1.2013. (englanniksi)
  58. Degl'Innocenti, Antonio: ALDO BERTI: Come in uno dei suoi FILM 29.1.2009. Toscana Oggi. Viitattu 31.1.2013. (italiaksi)
  59. Henss & Lehmann 2012, s. 236
  60. Bainbridge et al. 2011, s. 224–225
  61. Bainbridge et al. 2011, s. 226
  62. Humphrys 2010, s. 370
  63. Cuisine of Essaouira essaouira.nu. Viitattu 31.1.2013. (englanniksi)
  64. Beaches & Sports EssaouiraMorocco.org. Arkistoitu 12.12.2012. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  65. Sport essaouira.nu. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)
  66. Rasson, Marie-Noëlle: Essaouira se dote d’infrastructures sportives. L’Economiste, 12.11.2010, nro 3404. Casablanca: ECO-MEDIAS. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.2.2013. (ranskaksi)
  67. Golf de Mogador Made In Essaouira. Arkistoitu 1.9.2011. Viitattu 10.2.2013. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    • Matkaopas aiheesta Essaouira Wikivoyagessa (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.