Essad pašša Toptani

Essad kuului vanhaan albanialaiseen Toptanin sukuun, joka oli rikas ja vaikutusvaltainen.[1][2] Hän liittyi jo nuorena Osmanien valtakunnan armeijaan ja toimi myöhemmin santarmipäällikkönä Janinassa. Essad pääsi sulttaani Abd-ul-Hamid II:n suosioon ja sai tältä ylennyksen prikaatinkenraaliksi. Hänet nimitettiin vuonna 1895 Janinan alueen komentajaksi ja hän sai paššan arvon vuonna 1897.[2] Essad liittyi salaa nuorturkkilaisiin ja vuoden 1908 vallankumouksen jälkeen hän edusti Albaniaa Turkin parlamentissa. Hän kuitenkin riitautui pian nuorturkkilaisten johdon kanssa, koska nämä eivät tukeneet hänen toivomaansa itsehallintoa Albanialle.[2][1]

Ensimmäisen Balkanin sodan puhjettua vuonna 1912 Essad kokosi albanialaisen vapaaehtoisjoukon ja toi sen Turkin armeijan tueksi Shkodërin kaupungin puolustamisessa Montenegron armeijaa vastaan. Kun kaupungin komentaja Hassan Riza bey salamurhattiin epäilyttävissä olosuhteissa tammikuussa 1913, Essad nimitettiin hänen tilalleen Shkodërin puolustuksen johtoon. Hän luovutti kaupungin 22. huhtikuuta 1913 montenegrolaisille sillä ehdolla, että hänen varuskuntansa saisi vapaasti poistua.[2][1] Hänen arveltiin juonitelleen Turkin vihollisten kanssa päästäkseen näiden tuella valtaan Albaniassa.[2]

Toukokuussa 1913 Essad perusti Durrësiin oman hallituksensa, joka haastoi Vlorëen perustetun Albanian kansallisen hallituksen. Sen jälkeen hän ryhtyi myötäilemään Albanian kohtalosta päättäneitä suurvaltoja ja johti helmikuussa 1914 albaanivaltuuskuntaa, joka tarjosi Wiedin prinssi Vilhelmille Albanian kruunua.[2] Saavuttuaan maaliskuun alussa Durrësiin Vilhelm nimitti Essadin ensimmäisen hallituksensa sisä- ja sotaministeriksi, ja hänestä tuli tosiasiassa hallituksen vahva mies. Essad juonitteli hallitusta vastaan päästäkseen itse hallitsijaksi, mutta kun hänet yhdistettiin Tiranassa puhjenneeseen kansannousuun, hän joutui jo 19. toukokuuta eroamaan ja pakenemaan Italiaan. Hän kykeni silti maanpaostakin käsin vaikuttamaan tapahtumiin Albaniassa. Kun ruhtinas Vilhelm joutui levottomuuksien vuoksi vuorostaan pakenemaan maasta syyskuun alussa, Essad palasi.[2][1] Hänet nimitettiin 5. lokakuuta 1914 väliaikaisen hallituksen johtoon, mutta hänen valtansa ulottui vain osaan maata.[2]

Ensimmäisen maailmansodan aikana Essad auttoi Serbian armeijaa, joka vuoden 1915 lopussa joutui perääntymään Albanian kautta. Hän johti helmikuussa 1916 Dürresin puolustusta Itävalta-Unkarin armeijaa vastaan. Kun itävaltalaiset valtasivat kaupungin 26. helmikuuta, Essad pakeni jälleen maasta. Kun turkkilaiset tuomitsivat Essadin poissaolevana kuolemaan maanpetoksesta, hän asettui Salonikissa olleiden ranskalais–englantilaisten joukkojen suojaan ja loi oman pienen albaaniarmeijansa ympärysvaltojen tueksi. Hänen joukkonsa sijoitettiin Salonikin rintamalle Ohridjärven länsipuolelle.[2] Salonikissa olleet Ranskan armeijan edustajat tunnustivat hänet Albanian pakolaishallituksen johtajaksi.[1] Essad pyrki palaamaan valtaan Albaniassa maailmansodan jälkeen, mutta Italian hallitus sai sen estettyä. Sen jälkeen Essad oleskeli pääasiassa Pariisissa ja yritti saada Pariisin rauhankonferenssin ottamaan Albanian kysymyksen käsiteltäväkseen.[2]

Essadin murhasi Pariisissa Avni Rustemi -niminen albanialainen opiskelija,[1] joka sanoi tehneensä sen hetken mielijohteesta Essadin Albanialle aiheuttamien ikävyyksien tuohduttamana. Ranskalainen oikeus vapautti Rustemin myöhemmin.[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Essad pašša Toptani Wikimedia Commonsissa