Esquilinus

Esquilinus (lat. ex = ulkopuolella, colere = asua, viljellä; ital. Esquilino) oli Roomasta Aniojoen laaksoon ulottuva ylätasanko. Nimi osoittaa selvästi, että Esquilinus oli varhaisimman kaupunkialueen ulkopuolella. Esquilinus oli Rooman seitsemästä kukkulasta alueeltaan laajin[1].

Rooman seitsemän kukkulaa

Esihistorian aikana aluetta käytettiin hautausmaana[2], etenkin sen jälkeen kun Forumin vanhempi rautakautinen hautausmaa oli 700-luvulla eaa. jäänyt pois käytöstä. Keisarikunnan aikana siellä asui pääasiassa käsityöläisiä ja köyhälistöä, joiden asuinpaikkoina olivat Esquilinuksen laaksot ja rinteet, kun taas aatelisto suosi alueen kukkuloiden huippuja. Alueella sijaitsi myös muutamia temppeleitä, ja se oli Rooman tiheimmin asuttuja alueita.[1]

Ajanlaskun alun tienoilla Gaius Maecenas perusti alueelle laajan puutarhan. Se siirtyi perintönä keisari Augustukselle, mutta vuoden 64 tulipalo tuhosi koko kaupunginosan. Keisari Nero varasi alueen itselleen suurisuuntaista Domus Aurea -hankettaan varten.[2] Satakunta vuotta myöhemmin keisari Trajanus rakennutti alueelle kylpylän. Domus Aurean ja Trajanuksen termien raunioita on säilynyt nykypäiviin asti. Seuraavalla vuosisadalla alueesta muodostui Horti Liciniani -niminen puutarha. Pretoriaaniprefekti Junius Annius Bassus rakennutti Esquilinukselle 300-luvun alkupuolella yksityisen basilikan, joka 400-luvulla muutettiin kirkoksi[2].

Esquilinus autioitui keskiajalla, vaikka sinne rakennettiinkin useita kirkkorakennuksia. Paavi Sixtus V palautti 1500-luvulla alueen elinvoiman, kun sen keskuskirkkoon Santa Maria Maggioreen johtavat tiet muutettiin hyväkuntoisiksi kaduiksi. Tarkoituksena oli helpottaa pyhiinvaeltajien liikkumista Rooman keskustan ja Maggiore-kirkon välillä. Seuraava suuri rakennushanke oli 1850-luvulla aloitettu Rooman päärautatieaseman Stazione Terminin rakentaminen. Vasta sen valmistuttua alettiin laatia alueen asemakaavaa: syntyivät yhtenäiset monikerroksiset asuinrakennukset, joiden okranväriset julkisivut hallitsevat vieläkin alueen yleiskuvaa.[1] Nykyisin Esquilino on Rooman kaupunginosa 15 (Rione XV).

Lähteet
  • Honour, Fleming: Maailman taiteen historia, Otava 1992. ISBN 951-1-11486-7
  • Castrén, Pietilä: Antiikin käsikirja, Otava 2002. ISBN 951-1-12387-4

Viitteet
  1. Hintzen-Bohlen, Brigitte: ”Esquilinus”, Taide & Arkkitehtuuri: Rooma, s. 294–298. Suomentanut Riikka Ketonen & Maija Pellikka & Pirkko Roinila & Merja Turunen. Königswinter: Könemann, 2006. ISBN 978-3-8331-2309-2.
  2. Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 298, 418–419, 564. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.