Iberianilves

Iberianilves on yksi ilvesten suvun neljästä lajista ja toinen suvun kahdesta eurooppalaisesta lajista; toinen on ilves. Iberianilves luokiteltiin aiemmin vain ilveksen populaatioksi[2]. Iberianilveksen kanta erkaantui muun Euroopan ilveksen kannasta noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten mannerjäätikön levittäytyessä jääkaudella.[8]

Iberianilveksellä on tunnusomaisen pitkä parta.

Iberianilves on keskikokoinen kissalaji. Urosten keskikorkeus on 46 senttimetriä ja naaraiden 42 senttimetriä. Pituus hännän kanssa ylittää vain harvoin metrin. Koiraat eivät yleensä paina yli 14,5 kilogrammaa, ja naaraat painavat noin 10,5 kilogrammaa.[9] Laji on selvästi pienempi kuin toinen eurooppalainen ilveslaji, ilves. Se on samankokoinen kuin amerikkalaiset kanadanilves ja punailves.[10]

Iberianilveksen turkin pohjaväri on kellertävän punainen tai kellanruskea, vatsapuoli on valkoinen.[11] Turkki on muita ilveslajeja täplikkäämpi.[12] Turkissa on kolme erilaista kuviointityyppiä. Ensimmäisessä tyypissä on paljon pieniä täpliä ympäri koko kehoa ja toisessa suurempia täpliä selvästi harvemmassa. Jälkimmäisessä tapauksessa täplät ovat usein myös linjassa. Lisäksi on yhdistelmätyyppi, jossa kuviointi ja täplien koko on monimuotoisempi. Jokaisen yksilön kuviointi on kuitenkin ainutlaatuinen, joten kuviointia voi käyttää yksilöiden tunnistamiseen.[9]

Ilveksille tyypillisesti iberianilveksen pää on pieni, raajat pitkät ja lyhyen hännän kärki musta. Iberianilveksillä on myös tupsu korvien kärjessä sekä partamaista karvoitusta.[10] Parta on tuuhea ja selvästi pidempi kuin ilveksellä ja punailveksellä. Se on pääosin valkoinen, mutta partakarvojen kärjet ovat mustat.[13]

Iberianilvestä tavataan vain kolmella toisistaan eristyneellä alueella Espanjassa ja Portugalissa. Espanjan toinen populaatio elää Sierra Morenan vuoristossa ja toinen Doñanan alueella.[4] Portugaliin lajia on 2000-luvulla palautettu Vale do Guadianaan. Iberianilvestä tavattiin vielä 1800-luvun alussa isossa osassa Pyreneiden niemimaata aina Ranskan eteläosiin asti.[14]

Iberianilves elää macchia-kasvillisuudessa, jossa on runsaasti kaniineja sekä tarpeeksi sopivia pesäkoloja. Se välttelee maatiloja ja muita avoimia alueita.[1]

Pensaikossa vaaniva iberianilves.

Kaniini on selvästi iberianilveksen merkittävin saalislaji, ja kaikissa tutkimuksissa vähintään 70 prosenttia iberianilvesten käyttämästä ravinnosta on ollut kaniineja. Jos kaniineja ei ole tarpeeksi saatavilla, iberianilvekset vaihtavat asuinpaikkaa. Iberianilves käyttää ravinnokseen myös punapyitä, iberianrusakkoja ja tammihiiriä.[15] Etenkin kun kaniinien kannat ajoittain romahtavat esimerkiksi virustautien takia, saattaa iberianilves saalistaa myös nuoria villisikoja, saksanhirviä, kuusipeuroja ja villilampaita. Suuren saaliseläimen iberianilves saattaa piilottaa peittämällä sen maa-aineksella tai lehdillä syödäkseen ruhon myöhemmin.[12]

Iberianilves on yksineläjä, joka liikkuu pääosin hämärän ja pimeän aikana.[16] Yöllä tai hämärässä liikkuminen on erityisen yleistä kesäisin, kun taas talvisin ne saattavat liikua myös päiväsaikaan. Yleisesti ottaen iberianilvesten liikkuminen riippuu niiden pääasiallisten saaliseläinten eli kaniinien aktiivisuudesta. Yksinelämisen poikkeuksia ovat emot poikasineen sekä lisääntymässä olevat uroksen ja naaraan parit.[12] Reviirin laajuus on 250–2100 hehtaaria, ja uroksilla on keskimäärin suurempi reviiri kuin naarailla. Reviirin kokoon vaikuttaa elinpiirin laatu ja erityisesti kaniinien saatavuus. Pienimmillä reviireillä kaniineja on runsaasti.[16] Urosten reviiri saattaa olla päällekkäinen useampien naaraiden reviirien kanssa. Reviirinsä iberianilvekset merkitsevät hajumerkein virtsalla tai ulosteella.[12]

Naaraiden kiima on yleensä joulu-helmikuussa. Koiras seuraa kiima-aikana naarasta 48–72 tuntia, joiden aikana tapahtuu myös yhdyntä. Koiras pyrkii tuona aikana myös ajaamaan kaikki kilpailevat yksilöt pois reviiriltä. Tiineys kestää 63–65 päivää, ja naaras synnyttää tavallisesti maaliskuun puolenvälin ja huhtikuun ensimmäisen viikon välisenä aikana 2–4 poikasta. Naaras synnyttää suojaiseseen paikkaan. Poikaset ovat syntyessään avuttomia, ja niiden silmät aukenevat 12–15 päivän ikäisenä.[17]

Poikaset lähtevät pesäkolosta kahden kuukauden ikäisenä ja alkavat seurata naarasta sen reviirillä. Poikaset alkavat myös syödä enemmän lihaa, ja 15 päivän kuluttua ne myös harjoittelevat metsästämistä. Vieroittaminen tapahtuu kuitenkin vasta, kun poikaset ovat 3,5 kuukautta vanhoja. Seitsemän kuukauden ikäisenä poikaset alkavat kulkea emonsa reviirillä itsenäisesti, ja oman reviirinsä ne etsivät 12–24 kuukauden ikäisenä.[18] Nuoret urokset ja naaraat eivät yleensä ala lisääntymään ennen oman reviirinsä löytämistä.[12]

Kasvatuslaitoksen tarhoja Silvesissä Portugalissa.

Iberianilves on yksi uhanalaisimmista kisseläimistä. Yksilömääräksi arvioitiin vuonna 2018 hieman alle 550 aikuista.[4] Vuonna 2019 lajin yksilömäärä oli 855.[19] Lajia alettiin suojella vuonna 1994, mutta lajin kanta jatkoi vielä usean vuoden pienenemistä. Iberianilveksiä oli vuonna 2002 alle sata yksilöä.[4]

Iberianilveksen kanta alkoi pienentyä 1950-luvulla, kun sen saalislajin kaniinin määrä romahti.[4] Kaniinikantoja harvensivat 1950-luvun alusta lähtien myksomatoosi ja 1980-luvun lopulla kaniinien verenvuototauti.[20] Iberianilveksen levinneisyysalue pieneni vuodesta 1960 vuoteen 1990 lähes 80 prosentilla.[10] Iberianilveksen elintila on myös kaventunut maankäytön ja rakentamisen takia. Elinympäristöjen heikentymisen seurauksena ovat iberianilveksen oman elintilan pienentymisen lisäksi myös kaniinille soveltuvat alueet vähentyneet.[4]

Ilveksiä on myös kasvatettu Espanjassa ja Portugalissa kasvatuslaitoksissa, joista kesään 2021 mennessä niitä on päästetty vapaaksi luontoon yhteensä noin 150 yksilöä.[21] Merkittäviä uhkatekijöitä lajille ovat ravinnon puute luonnossa, salametsästys ja liikenne. Vuonna 2014 yhteensä 22 ilvestä kuoli törmäyksissä ajoneuvojen kanssa. Kesäkuussa 2015 IUCN laski lajin uhanalaisuusluokitusta äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi.[22]

• Castelló, José R: Felids and Hyenas of the World : Wildcats, Panthers, Lynx, Pumas, Ocelots, Caracals, and Relatives. Princeton University Press, 2020. ISBN 978-0-691-21186-2. (englanniksi)
• Holmala, Katja: Ilves. Metsäkustannus, 2018. ISBN 978-952-338-054-7.
• Simón, Miguel ym: Ten Years Conserving the Iberian Lynx. Seville: Consejeria de Ágricultura, Pesca y Medio Ambiente, Junta de Andalucia, 2012. ISBN 978-84-92807-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.5.2022).