Espanjan maantiede

Espanjan maantiede käsittelee Manner-Espanjan maantiedettä. Espanjan ilmasto on vaihteleva johtuen sijainnista Atlantin ja Välimeren välissä sekä vuoristo- ja ylänköalueista. Talviaikana Atlantin rannikolta koilliseen Espanjaan vaikuttavat Atlantilta tulevat viileät länsituulet. Tällä alueella on meri-ilmasto, eli talvet ovat leutoja ja kesät viileähköjä. Tällä alueella vuotuinen sademäärä on Espanjan runsaimpia. Sen sijaan maan eteläosissa ilmasto on kuumaa ja kuivaa. 700-1000 metriä korkeilla ylänköalueilla on mannerilmasto, eli talvet ovat kylmempiä kuin meri-ilmaston alueilla ja kesät ovat kuumia ja kuivia. Kaikkein kuivimmat alueet ovat maan kaakkoisosissa, missä vuotuinen sademäärä on erittäin alhainen. Ilmasto on kuivaa useita kuukausia myös Kastilian pohjoispuolella olevalla alueella.

Maan etelärannikolla kasvillisuus on välimeren kasvillisuutta, mutta hieman pojoisempana on jonkin verran havumetsiä ja maan pohjoisosassa metsät ovat enimmäkseen lehtimetsää. Pohjoisen lehtimetsissä yleisimmät puulajit ovat pyökki, tammi, jalokastanja, eukalyptus, koivu ja vaahtera. Välimeren kasvillisuuden alueella yleisimpiä puulajeja ovat korkkipuu, oliivipuu, viikunapuu ja taatelipuu ja lisäksi alueella on agaaveita ja macchiapensaita. Maan ydinalueen ylänköalueella maasto on hyvin karua ja siellä kasvaa enimmäkseen varpukasvillisuutta ja yksittäisiä puita, jotka ovat muun muassa rautatammia.

Yli puolet Manner-Espanjan alueesta käsittävä Mesetan ylänköalue on keskimäärin 600 metriä korkea. Tältä ylängöltä saavat alkunsa joet Duero, Tajo ja Guadiana. Tätä ylänköä ympäröivät vuoristot. Mesetan pohjoispuolella on Cantabrianvuoret, itäpuolella on Iberianvuoret ja eteläpuolella on Sierra Morena. Maan koillisosassa, Espanjan ja Ranskan rajalla on Pyreneiden vuoristo, josta kaksi kolmasosaa on Espanjan puolella. Tämä vuoristo on Euroopan luonnontilaisimpia. Siellä esiintyy yli 3000 kotoperäistä kasvilajia ja alueella on kaksi kansallispuistoa.[1]

Pyreneiden vuoristossa on Monte Perdidon vuori, jonka korkein huippu on 3352 metriä korkea ja muodostaa kalkkikivimassiivin. Se kuuluu ympäröimine alueineen Unescon maailmanperintölistalle. Alueella on kaksi kanjonia, jotka ovat Euroopan syvimmät ja suurimmat. Alue kuuluu maailmanperintölistaan muun muassa siksi, että siellä on vuoriston lisäksi luolia, metsiä, niittyjä ja järviä, jotka yhdessä muodostavat erityisen maisemakokonaisuuden.[2]

Joki Ebro on Espanjan pisin joki. Se virtaa Tarragonan maakunnassa lähellä Välimerta. Myös sen valuma-alue on Espanjan laajin, 85000 neliökilometriä. Ebro virtaa useiden syvien rotkojen halki ja ohi Tortosan kaupungin.[3] Joki Dueron valuma-alue on 79096 neliokilometriä ja se virta Sierra de Urbiónin ja Numantian tasangon läpi pohjoisen Portugalin kautta Atlantiin.[4] Joki Guadalquivir saa alkunsa Jaénin maakunnan vuorilta ja laskee Atlantiin Sanlúcar de Barramedassa. Joki on 657 kilometriä pitkä se sen valuma-alue on 57803 neliökilmetriä.[5] Joki Guadiana virtaa eteläisessä Keski-Espanjassa kohti Portugalin kaakkoisosaa ja Gádizinlahtea Atlantilla. Se on 778 kilometriä pitkä ja sen valuma-alue on 60748 neliökilometriä. Se on Espanjan pisimpiä jokia, mutta sen virtaus on heikompaa kuin Dueron ja Tajon, koska sen suisto sijaitsee paikoin vähäsateisilla alueilla.[6]

Doñanan kansallispuisto on Espanjan suurin kansallispuisto, joka on Euroopan merkittävimpiä luonnonsuojelualueita. Alue on enimmäkseen tasankoa, missä kasvaa pensaikkoa ja mäntymetsää. Alueella on myös soita. Alueen eläimistö on monipuolisin Euroopassa, yksin lintulajit lukien puiston alueella on yli 300 lajia.[7] Picos de Europan kansallispuisto on biosfäärialue, jossa on monenlaisia ekosysteemejä ja monipuolinen eläimistö.[8]