Espanjan kulttuuri

Pääartikkeli: Espanjan taide

Pääartikkeli: Espanjalainen arkkitehtuuri

Moskeija Cordobassa.

Espanjan sijainti on tehnyt siitä kulttuurien kohtauspaikan, joten sen arkkitehtuurin kerrostumissa näkyvät maailman kulttuurihistorian monet kerrostumat. Karthagon, Kreikan ja Rooman siirtokunnat loivat kulttuurin perustan. Maurit toivat islamilaisia vaikutteita. Romaaninen tyyli kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Gotiikka ilmestyi romaanisten luostarien vastakohdaksi. Sitä edustaa Toledon katedraali. Espanjalainen barokki ilmestyi 1500-luvun lopussa.[1]

Espanjalaisista moderneista arkkitehdeistä tunnetuin on Antoni Gaudí. [2]

Tunnettuja espanjalaisia taidemaalareita ovat olleet muun muassa Diego Velázquez (1599–1660), Francisco de Goya (1746–1828), Joan Miró (1893–1983) ja Salvador Dalí (1904–1989). Kreikassa, Kreetan saarella syntynyttä El Grecoa (1540–1614) pidetään myös espanjalaisena taiteilijana, sillä hän vaikutti Toledossa. Espanjalaisen taiteilijan Pablo Picasson lukuisista maalauksista yksi tunnetuimmista on El Guernica, joka kuvaa Espanjan itsenäisyystaisteluissa pommitettua baskikaupunkia. Picasson ja Salvador Dalín maalauksiin voi tutustua Madridissa Reina Sofían modernin taiteen museossa ja Picasson kotikaupungissa Málagassa.[3][4] Pradon taidemuseossa voi tutustua mm. Velázquezin ja Goyan taideteoksiin.[5]

Flamencon uudistaja Belén Maya Gilles Larrainin kuvaamana

Flamenco-tanssi ja sitä säestävä musiikki on espanjalaista, etenkin andalusialaista perinnettä. Espanjalaiset kuten Andrés Segovia toivat klassisen kitaran konserttilavoille. Myös monet espanjalaiset säveltäjät ovat käyttäneet kansanmusiikin aineksia töissään. Espanjalainen kevyt ooppera, zarzuela, on suosittua lähinnä espanjankielisissä maissa, mutta oopperalaulaja Plácido Domingo on tehnyt sitä tunnetuksi laajemmissakin piireissä.[6]

Mykkäfilmin aikana espanjalaisilla elokuvan tekijöillä oli yhteyksiä lähinnä Ranskaan. 1928 Salvador Dali ja Luis Buñuel tekivät Andalusialaisen koiran. Bunuel kuvasi Ranskan lisäksi Yhdysvalloissa, muut aikakauden espanjalaiset ohjaajat jäivät vaille kansainvälistä huomiota. Rafael Rivelles ja Juan Calvo saivat pieniäpalkintoja Cannesin elokuvajuhlilla 1950-luvulla. Fernando Rey voitti Kultaisen palmun 1961 elokuvalla Viridiana. jonka esittämisen Franco kielsi heti. Bunuel muutti Meksikoon 1949, ja muutkin filmintekijät tekivät yhteistyötä meksikolaisten kanssa. Kun spaghettiwesternit tulivat muotiin, Espanjassa kuvattiin vuorostan Meksikoon sijoittuvia elokuvia kuten Vain muutaman dollarin tähden. Francon aikana Espanja oli eristyksissä eurooppalaisesta kulttuurista. Carlos Sauran Metsästysretki sai Berliinin elokuvajuhlilla hopeisen karhun 1966. Francon kuolema 1975 vapautti kokonaisen sukupolven, jonka kärjessä oli Pedro Almodóvar. Almodovarin läpimurto oli Naisia hermoromahduksen partaalla, joka toi myös Carmen Mauran ja Antonio Banderasin kansainväliseen tietoisuuteen. Bigas Luna kuvasi Penélope Cruzin ja Javier Bardemin ensikohtaamisen elokuvassa Kinkkua, kinkkua. Fernando Trueba voitti Oscarin 1992 elokuvalla Belle Époque – muutosten aika. 2000-luvulla on noussut uusi sukupolvi, joka on erityisen viehtynyt kauhuun ja fantasiaan.[7]

Javier Bardem näytteli Alejandro Amenábarin eutanasiaa käsittelevässä elokuvassa Meri sisälläni vuonna 2004. Elokuva voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon.[8]

Espanjalaisia televisiosarjoja ovat muun muassa Serranon perhe, Francon aika - näin sen koimme ja Naapureina Madridissa.[9]

Tunnettu espanjalainen renessanssiajan kirjailija oli Miguel de Cervantes (1547–1616), jonka pääteos El Quijote ilmestyi vuonna 1605. Sitä pidetään nykyaikaisen romaanikirjallisuuden perustajana. Kaksitoista vuotta myöhemmin, vuonna 1616 ilmestyi kirjan toinen osa, Don Quijote de la Mancha. Espanjalaisista nykykirjailijoista tunnettu ja palkittu on Antonio Muñoz Molina.

Tunnettu espanjalainen runoilija oli Federico García Lorca. García Lorcan tunnettu runo on Canción de Jinete.

Kirjallisuuden Nobelin ovat saaneet José Echegaray y Eizaguirre 1904, Jacinto Benavente 1922, Juan Ramón Jiménez 1956, Vicente Aleixandre 1977 ja Camilo José Cela 1989.[10]

Valtion omistama julkisen palvelun Radiotelevisión Española lähettää kahdeksaa televisiokanavaa, näistä TVE1 ja TVE2, uutiskanava, urheilukanava ja lastenkanava ovat valtakunnallisia digitv:n kanavia, lisäksi RTVE:llä on satelliitissa ja kaapelissa näkyviä lisäpalveluja sekä kansainvälisen palvelun kanava TVE Internacional. Yksityisiä kanavia ovat Antena 3, Cuatro, Telecinco ja La Sexta. Digitalisoinnin myötä on syntynyt monia uusia televisiokanavia, kuten Intereconomia ja Siete sekä suurimpien kaupallisten televisioiden rinnakkais. ja teemakanavia. Tärkeimpiä mediakaupunkeja ovat Madrid ja Barcelona.

Espanjan autonomisilla alueilla on omat julkisen palvelun televisioyhtiönsä, joilla on alueellisesti tärkeä merkitys. Katalonian televisiolla on televisiokanavat TV3, 33, nuorten ja lasten teemakanava Canal 3XL, vuonna 2010 aloittanut urheilukanava, kansainvälinen kanava TV3Cat ja uutiskanava 3/24. Sen lisäksi yhtiöllä on radiotoimintaa hoitava Catalunya Radio, jolla on useita eri kanavia, kuten Catalunya Radio ja iCatFM, Catalunya informació. Madridissa on Telemadrid, Andalusiassa Telesur. Julkisen palvelun lähetystoimintaa on näiden lisäksi myös Baskimaassa, Galiciassa, Baleaareilla, Kanariansaarilla ja Aragoniassa muiden muassa. Edellisten lisäksi useissa kaupungeissa on omia televisiokanavia, esimerksiksi Barcelonan BTV.

Espanjan suurimmat lehdet ovat El País, El Mundo, El Periódico, La Vanguardia ja ABC.[11] Näiden rinnalle ovat nopeasti nousseet ilmaisjakelulehdet, jotka ovat saavuttaneet yli miljoona päiväistä lukijaa: 20 minutos, Qué!, Metro Directo ja ADN.[12]

Paellaa

Pääartikkeli: Espanjalainen keittiö

Tyypillisiä espanjalaisia kansallisruokalajeja ovat esimerkiksi paella (riisiruoka, joka sisältää mm. kanaa, katkarapuja, simpukoita, herneitä ja sahramia), gazpacho (kylmä vihanneskeitto, joka sisältää mm. valkosipulia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, viinietikkaa, oliiviöljyä ja leipäpaloja), sopa de ajo (valkosipulikeitto), linssikeitto, tortilla española (espanjalainen perunamunakas). Erilaiset tapakset ovat suosittuja. Tapaksina voidaan tarjoilla vaikkapa oliiveja, lihapyöryköitä, katkarapuja, chorizo-makkaraa, kinkkukuutioita, marinoitua paprikaa tai herkkusieniä, täytettyjä artisokanpohjia, kuorittuja manteleita, paneerattuja sipulirenkaita.[13] Kansainvälisesti tunnettu juusto on vain La Manchan maakunnasta kotoisin oleva Queso Manchego.[14]

Päivän pääateria syödään tyypillisesti klo 14 maissa iltapäivällä, ja perheet kokoontuvat usein lounaalle kotiin. Aamiaista sen sijaan jokainen saattaa nauttia omaan tahtiinsa, ja illansuun tukevaksi välipalaksi voidaan ottaa tapaksia myös baarissa tai kahvilassa. varsinainen päivällinen syödään taas perheen kesken, tyypillisesti iltakymmeneltä.[6]

Kahvi tarjoillaan mustana (café solo), maitotilkan kera (café cortado) tai kuumaan maitoon sekoitettuna (café con leche).[15] Espanja on tunnettu viinimaana. Maailmalla tunnettuja ovat esimerkiksi Torresin viinit, cava (katalonialainen kuohuviini) ja Andalusiasta, Jerez de la Fronterasta peräisin oleva sherry eli jerez. Sangría on suosittu viini- ja hedelmäjuoma, jota on vahvistettu brandyllä, mutta sitä juovat enemmän matkailijat kuin paikalliset. Ruokajuomana myös olut (cerveza) on suosittu. Espanjalaiset oluet ovat yleensä keveitä ja virkistäviä.

Huomaa, että kansallisten juhlapäivien lisäksi Espanjan itsehallintoalueilla, kaupungeilla ja kylillä on suuri määrä erilaisia paikallisia juhlapyhiä, fiestas locales.

Kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä

Madrid

Barcelona

Valencia

Sevilla

Zaragoza

Teide

Espanjassa on useita kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä. Oheisesta listasta käyvät ilmi Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvat, Espanjassa sijaitsevat monumentit (suluissa vuosiluku, jolloin monumentti on lisätty luetteloon):[16]

• Córdoban vanha kaupunki, Córdoba (1984)
• Alhambra, Generalife ja Albayzin, Granada (1984)
• Burgosin katedraali, Burgos (1984)
• Escorialin luostari ja sen ympäristö, Madrid (1984)
• Antoni Gaudín työt (Parc Güell, Palau Güell, Casa Milà, Casa Vicens, Sagrada Família, Casa Batlló, Colònia Güell), Barcelona (1984, 2005)
• Altamiran esihistoriallinen luola, Santillana del Mar (1985)
• Segovian vanha kaupunki ja akvedukti, Segovia (1985)
• Oviedon ja Asturian ruhtinaskunnan monumentit, Oviedo ja Asturia (1985, 1998)
• Santiago de Compostelan vanha kaupunki, Santiago de Compostela (1985)
• Ávilan vanha kaupunki muureineen, Ávila (1985)
• Aragonian mudéjar-rakennukset, Aragonia (1986, 2001)
• Toledon vanha kaupunki, Toledo (1986)
• Garajonayn kansallispuisto, La Gomera (1986)
• Cáceresin vanha kaupunki, Cáceres (1986)
• Sevillan katedraali, el Alcázar ja Archivo de Indias, Sevilla (1987)
• Salamancan vanha kaupunki, Salamanca (1988)
• Pobletin luostari, Poblet, Tarragona (1991)
• Méridan arkeologiset löydöt, Mérida (1993)
• Santa Marían kuninkaallinen luostari, Guadalupe (1993)
• Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti, kulkee useiden alueiden halki (1993)
• Doñanan kansallispuisto, Huelvan ja Sevillan rajalla (1994)
• Cuencan vanha kaupunki ja sen muurit, Cuenca (1996)
• La Lonja de los Mercaderes, vanha silkkikauppakeskus, Valencia (1996)
• Mont Perdu, Pyreneet, Espanjan ja Ranskan rajalla (1997)
• Las Médulas, muinaiset kultakaivokset, León (1997)
• Palau de la Música Catalana, katalonialaisen musiikin palatsi, ja Sant Paun sairaala, Barcelona (1997)
• San Millánin Yuson ja Suson luostarit, La Rioja (1997)
• Kaikki Iberian niemimaan luolamaalaukset, useilla alueilla (1998)
• Alcalá de Henaresin yliopisto ja historialliset osat, Alcalá de Henares (1998)
• Ibizan biodiversiteetti ja kulttuuri, Ibiza (1999)
• San Cristóbal de La Laguna, Santa Cruz de Tenerife (1999)
• Muinaisen Tárracon arkeologiset jäänteet, Tarragona (2000)
• Elxin / Elchen taatelipalmuviljelmät, Elx / Elche, Alicante (2000)
• Lugon roomalaiset muurit, Lugo (2000)
• Vall de Boín roomalaistyyliset kirkot, Vall de Boí, Katalonia (2000)
• Atapuercan arkeologinen alue, Atapuerca (2000)
• Aranjuezin kulttuurimaisema, Aranjuez (2001)
• Renessanssiajan muistomerkit, Úbeda ja Baeza (2003)

Pääartikkeli: Espanjan urheilu

Espanjan Barcelona isännöi kesäolympialaisia 1992. Se osallistui kisoihin vuonna 1900 ja sitten vuodesta 1920 alkaen. Viime vuosina sillä on ollut kesäolympialaisissa noin 300, talviolympialaisissa 10–20 urheilijan joukkue.[17]

Espanjan jalkapallomaajoukkue voitti maailmanmestaruuden vuonna 2010 sekä Euroopan-mestaruuden vuosina 1964, 2008 ja 2012. Olympialaisten jalkapallossa maa on voittanut kultaa vuonna 1992 ja hopeaa vuosina 1920 ja 2000. Maaliskuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla yksi.[18] Espanjalla on myös menestynyt futsalmaajoukkue.

Moottoriurheilussa ovat menestyneet muun muassa ralliautoilija Carlos Sainz sekä Formula 1 -kuljettaja Fernando Alonso. Formula 1 -osakilpailuja on ajettu Barcelonan lähistöllä vuodesta 1991 alkaen.[19]

Espanja on menestynyt myös tenniksessä hyvin. Maa on voittanut Davis Cupin neljä kertaa[20] ja Fed Cupin viisi kertaa.[21] Maan tunnetuimpiin pelaajiin kuuluu entinen maailmanlistan ykköspelaaja ja vuoden 2010 parhaaksi urheilijaksi valittu Rafael Nadal.[22][23]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Espanjan kulttuuri Wikimedia Commonsissa