Espanjan Marokko

Espanjan Marokko (esp. Protectorado español de Marruecos, arab. الاحتلال الاسباني للمغرب‎‎) oli Espanjalle kuulunut alue Marokon pohjoisosassa. Espanjan Marokosta tuli Espanjan siirtomaa vuonna 1912 Fezin sopimuksella toisen Marokon kriisin jälkeen, jolloin Marokko menetti itsenäisyytensä. Muu osa Marokosta kuului Ranskaan nimellä Ranskan Marokko. Siirtomaa-aika päättyi vuonna 1956, kun Ranska ja Espanja tunnustivat Marokon itsenäisyyden.

Espanjan Marokon protektoraatti
Protectorado Español de Marruecos
الحماية الإسبانية على المغرب
1912–1956
lippu vaakuna

Espanjan Marokko vuonna 1955.
Espanjan Marokko vuonna 1955.
Valtiomuoto Espanjan protektoraatti
Pääkaupunki Tétouan
Historia
– Fezin sopimus 30. maaliskuuta 1912
– itsenäistyi 7. huhtikuuta 1956
Viralliset kielet espanja, arabia
Valuutta Espanjan peseta
Seuraaja  Marokko

Espanjan Marokon pääkaupunki ja suurin kaupunki oli Tétouan. Espanjan Marokkoon luettiin hallinnollisesti kuuluviksi myös Ceuta, Melilla, Islas Chafarinas, Peñón de Alhucemas ja Peñón de Vélez de la Gomera, jotka kuitenkin olivat olleet Espanjan hallinnassa jo ennen Fezin sopimusta. Ne myös jäivät Espanjalle senkin jälkeen, kun Marokko vuonna 1956 itsenäistyi uudelleen. Marokko on tosin vaatinut niitä itselleen.

Rifin alue irtautui Espanjan Marokosta vuonna 1921 itsenäiseksi Rifin tasavallaksi. Vuonna 1926 Ranskan ja Espanjan siirtomaa-armeija miehitti jälleen alueen. Tangerista tehtiin vuonna 1923 kansainvälinen vyöhyke, jota hallitsivat Ranskan, Espanjan ja Britannian virkamiehet. Italia liittyi sopimukseen vuonna 1928.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.