Espanjalaisten asutus Amerikassa

Espanjalaisten asutus alkoi nopeasti levitä Uuteen maailmaan eli Amerikan mantereelle Kolumbuksen matkojen jälkeen. Niinpä kuningas Ferdinand Katolilainen sääti vuonna 1512 Burgosin lait (esp. Leyes de Burgos) uudisasutusta varten.[1] Intioiden Recopilaciónin neljännen kirjan kahdestoista luku alkaa Ferdinandin säätämällä lainkohdalla, jossa hän rohkaisee Uuden Maailman asuttajia. Uuden Maailman asuttaminen ei käynnistynyt ilman väärinkäytöksiä.[2]

Kaarle V, joka hallitsi kardinaaliensa ja neuvostojensa myötävaikutuksella, koetti jo valloitusten alkuvaiheissa toimia niin, että valloituksen jälkeen muodostettavia asutuksia varten olisi olemassa viisaita ohjeita. Vuonna 1523 Kaarle V antoi asuttamiseen ja intiaanien kohteluun liittyvän määräyksen.[3] Saman vuoden toukokuussa hän antoi määräyksen, jonka tarkoituksena oli estää maaomaisuudella keinottelu. Kaarle V ei katsonut suosiolla maiden joutumista kirkonmiesten ja sääntökuntien haltuun.

Koska lähinnä keskusaukioita sijaitsevat tontit olivat arvokkaimmat, syntyi tonttien jaoista suuria riitoja, josta syystä Filip II näki tarpeelliseksi tarkentaa ja antaa uusia asutukseen liittyviä määräyksiä. Ehdot olivat monelle liian vaikeita noudatettaviksi. Oli helpompaa kuljeskella miellyttävässä ilmastossa ja elää intiaanien kustannuksella. Asiaan puututtiin karkotuksin.