Espanja

La Mezquita, entinen moskeija Córdobassa edustaa maurien kulttuuriperintöä.

Vanhimmat merkit nykyihmisestä Espanjassa ovat 35 000 vuoden takaa. Espanjan varhaisimpia nimeltä tunnettuja asukkaita olivat iberit, joiden puhuma kieli ei ollut indoeurooppalainen.[12] Ajanlaskun alkua edeltävällä vuosituhannella foinikialaiset, kreikkalaiset ja karthagolaiset perustivat Espanjaan kauppatukikohtia. Roomalaiset valtasivat Espanjan Karthagolta toisessa puunilaissodassa 200-luvulla eaa. ja seuraavalla vuosisadalla käytiin ns. keltiberisodat keltiberiheimojen ja roomalaisten välillä. Roomalaisten käyttämästä latinasta periytyy espanjan kieli. Länsi-Rooman hajoamisvaiheessa 400-luvulta alkaen germaaniheimot kuten gootit ja vandaalit perustivat Espanjan alueelle valtakuntia.[13] Visigoottien valtakunta säilyi 400-luvulta vuoteen 711, jolloin Afrikasta tulleet arabit ja berberit kukistivat sen. Islamilaiseksi muuttuneen Espanjan eli al-Andalusin tärkein kaupunki oli Córdoba, joka oli myös umaijadidynastian perustaman Córdoban emiraatin (756–929) ja kalifaatin (929–1031) pääkaupunki.[14][15]

Kristoffer Kolumbus tapaa kuningas Ferdinandin ja kuningatar Isabellan Alhambrassa.

Nykyisen Espanjan historia alkoi 800-luvulla, jolloin kristityt kuningaskunnat aloittivat Iberian niemimaan takaisinvaltauksen (Reconquista). Vuoteen 1250 mennessä muslimivalta rajoittui enää Granadan emiraattiin, josta tehtiin veroa maksava vasallivaltio. Vuonna 1469[16] Aragonian ja Kastilian kuningaskunnat yhdistyivät, kun hallitsijat kuningas Ferdinand ja kuningatar Isabella avioituivat. Katoliset kuningaskunnat lakkauttivat Granadan itsenäisyyden 2. tammikuuta 1492, samana vuonna kun Kristoffer Kolumbus löysi Amerikan. Vuonna 1512 kuningas Ferdinand valloitti osan Navarran kuningaskunnasta ja koko Espanja yhdistyi. Kirkon tueksi perustettiin inkvisitio, ja juutalaiset ja muslimit käännytettiin tai karkotettiin maasta.[17]

1500-luvulla Espanjasta tuli vähäksi aikaa Euroopan mahtavin valtio sen Amerikkojen valloitusten takia. Osmanien laivasto lyötiin 1571 Lepanton meritaistelussa. Valtakuntaan liitettiin Filippiinit 1564 ja Portugali 1580, mutta Englannin valloitus epäonnistui 1588 Espanjan Voittamattoman armadan hävittyä Englannin laivastolle. Huolimatta Amerikoista tuodusta kullasta Filip II:n aikana 1556–1578 valtiontalous romahti lukuisien sotien ja suunnattomien rakennushankkeiden vuoksi. Seuraavien hallitsijoiden aikana rappeutuminen jatkui ja lukuisia alueita menetettiin. Portugali irtosi unionista 1640 ja katalonialaiset kapinoivat.[18]

Francisco de Goyan maalaus Toukokuun kolmas 1808 (1814) esittää Napoleonin joukkoja teloittamassa Madridin kansannousuun osallistuneita espanjalaisia.

Vuosina 1701–1714 sodittiin Espanjan perimyssota (Espanja, Ranska ja Baijeri vastaan Itävalta, Preussi, Englanti ja Katalonia). Sota päättyi Ranskan johtaman liittokunnan voittoon ja Habsburgien hallitsijasuku vaihtui Bourbon-sukuun. Espanja menetti loputkin ulkomaiset alueensa Euroopassa: Itävallalle alueet Italiassa ja Belgian, Savoijille Sisilian ja Gibraltar joutui Englannille.[19]

Vuonna 1805 Trafalgarin taistelussa Horatio Nelsonin johtama Englannin laivasto voitti Ranskan ja Espanjan laivastot. Napoléon asetti veljensä Joseph Bonaparten Espanjan valtaistuimelle 1808, mutta englantilaisten tukemina miehitysjoukot ajettiin pois Napoleonin joutuessa vaikeuksiin Venäjällä ja 1814 Bourbonit nousivat uudelleen valtaistuimelle. Ranskan miehityksen aikana siirtomaat Etelä-Amerikassa olivat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne oli heikko. Käytiin lukuisia sisällissotia eri kansallisuuksien ja monarkistien ja tasavaltalaisten välillä. Vuonna 1898 espanjalais-amerikkalaisessa sodassa Espanja menetti siirtomaansa Filippiinit, Kuuban, Puerto Ricon ja Guamin Yhdysvalloille.[20]

Francisco Franco ja Dwight D. Eisenhower tapaavat Madrisissa kylmän sodan merkeissä vuonna 1959. Espanja liittyi YK:hon vuonna 1955.

Francisco Franco (1892–1975), Espanjan caudillo vuosina 1939–1975. ”El Caudillo de España”.

Vuonna 1931 Espanjasta tuli demokraattinen tasavalta, joka kuitenkin ajautui jälleen 1936 sisällissotaan. Sota sai alkunsa armeijan johtamana sotilaskapinana tasavallan hallitusta vastaan. Saksa ja Italia antoivat tukea kansallisille joukoille ja Neuvostoliitto tasavaltalaisille. Sotaan osallistui myös kymmeniätuhansia ulkomaalaisia vapaaehtoisia sekä tasavaltalaisten että kansallisten puolella. Sodan aikana ja sen jälkeen teloitettiin satojatuhansia ihmisiä[21].

Sisällissodan jälkeen vuonna 1939 vallan otti voittajapuolen kenraali Francisco Franco. Hän hallitsi kuolemaansa vuoteen 1975 asti diktaattorina. Toisen maailmansodan jälkeen Espanja oli eristetty, kunnes 1953 solmi sopimuksen Yhdysvaltain kanssa sotilastukikohdista ja pääsi 1955 YK:n jäseneksi. Espanjan talous kärsi merkittävästi Francon ajan eristyneisyydestä ja huonosta tuottavuudesta. Vuonna 1959 Espanja aloitti IMF:n ohjauksessa talouden vakauttamisen ja kaupan ja pääomavirtojen liberalisoinnin. 1960-luvun alussa talousuudistusten ja ulkomaisen avun avulla matkailu ja teollisuus saatiin lopulta nousuun. Francon diktatuuri kesti kokonaisuudessaan lähes neljä vuosikymmentä.[22]

Juan Carlos I julistettiin Espanjan kuninkaaksi 22. marraskuuta 1975. Hän luopui kruunusta vuonna 2014.

Francon kuoltua Espanja palasi monarkiaksi ja kuninkaaksi tuli Francon valitsema seuraaja, Juan Carlos I. Hän nimitti Adolfo Suárezin pääministeriksi. Suárez aloitti uudistukset sallien poliittiset puolueet 1977. Samana vuonna pidettiin myös ensimmäiset vapaat vaalit. Vuoden 1978 perustuslain myötä myös historialliset alueet Baskimaa, Katalonia ja Galicia saivat itsehallinnon. Vielä 1981 Francon tukijat everstiluutnantti Antonio Tejeron johdolla yrittivät vallankaappausta vaatien autoritäärisen hallinnon palauttamista. Kaappauksen epäonnistumista pidetään kuninkaan vaikutusvallan ansiona.[22]

Espanja on kehittynyt 1970-luvulta alkaen moderniksi teollisuusyhteiskunnaksi, jolle matkailu on merkittävä elinkeino. Maa liittyi 1982 Natoon ja 1986 Euroopan unioniin. EU:hun liittyminen on tuonut maalle koheesiotukia, jotka ovat auttaneet nostamaan elintasoa lähemmäksi eurooppalaista keskiarvoa.

Vuonna 1959 perustettu baskien vapautusarmeija ETA teki attentaatteja Espanjassa vuosikymmenten ajan. Vuonna 1973 se surmasi pääministeri Luis Carrero Blancon. ETA on julistanut tulitaukoja 1997–1998 ja 2006–2007 sekä 2010.[23] Viime vuosina ETA ei ole enää iskenyt siviilejä vastaan. Vuonna 2004 islamistiterroristit iskivät Madridiin, kun Madridin lähijunaliikenneverkostoa vastaan 11.3.2004 suunnatuissa koordinoiduissa pommi-iskuissa kuoli 191 ihmistä.[24] Huhtikuussa 2017 baskien terroristijärjestö ETA ilmoitti luopuvansa kokonaan aseistaan ja luovuttuvansa ase- ja räjähdevarastonsa Baskien kansalaisyhteiskunnan edustajille. Aseelliset iskunsa ETA oli lopettanut vuonna 2011 julistettuaan pysyvän tulitauon.[25]

Espanjan pääministerinä oli vuosina 1982–1996 Espanjan sosialistista työväenpuoluetta (PSOE) edustanut Felipe González. Hänen pitkän hallituskautensa aikana Espanja liittyi vuonna 1982 Naton ja vuonna 1986 EEC:n (myöhemmin EU) jäseneksi sekä pidettiin Barcelonan kesäolympialaiset vuonna 1992. José María Aznar nousi pääministeriksi vuonna 1996, kun hänen puolueensa oikeisto-konservatiivinen Kansanpuolue (PP) sai niukan vaalivoiton maltillisten baskinationalistien tuella. PP uusi voittonsa vuonna 2000 murskaluvuin. Aznarin kausi kesti vuodet 1996–2004, sillä pian Madridin tuhoisten pommi-iskujen jälkeen maaliskuussa vuonna 2004 pidetyissä vaaleissa voitti oppositiossa ollut sosiaalidemokraattinen Espanjan sosialistinen työväenpuolue (PSOE), joka nousi valtaan ja Jose Luis Rodriguez Zapaterosta tuli pääministeri. Hänkin pääsi toiselle kaudelle vuoden 2008 voiton jälkeen.[23] Vuoden 2011 parlamenttivaalien jälkeen valtaan nousi taas PP ja Mariano Rajoy nousi pääministeriksi. Hän jatkoi pääministerinä vuoden 2015 vaalien jälkeenkin, kaikkiaan vuodesta 2011 vuoteen 2018. Vuonna 2014 kuningas Juan Carlos luopui kruunustaan oltuaan Espanjan valtionpäämies vuodesta 1975 lähtien yli 38 vuotta. Kruununprinssistä tuli Espanjan uusi kuningas Felipe VI. Kesäkuussa 2018 pääministeriksi tuli sosialistien Pedro Sánchez sen jälkeen, kun pääministeri Rajoyn hallitus oli hävinnyt luottamuslauseäänestyksen. [26]

Heinäkuussa 2019 Sánchezin vähemmistöhallitus hävisi puolestaan luottamuslauseäänestyksen. Sosialistipuolue PSOE oli voittanut huhtikuun lopussa 2019 järjestetyt vaalit, muttei saanut enemmistöä parlamenttiin. Pääministeri ei onnistunut löytämään hallituskumppaneita. Espanjassa ajauduttiin taas enneaikaisiin parlamenttivaaleihin, jotka olivat jo neljännet vaalit neljän vuoden aikana.[27] Marraskuussa 2019 sosialistit onnistuivat säilyttämään asemansa suurimpana puolueena maan ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa. Sosialistit saivat äänistä 28 prosenttia. Kannatus putosi hieman huhtikuun vaaleista ja puolue menetti kolme paikkaa parlamentissa. Nyt se sai 120 paikkaa. Kaikkiaan jaossa parlamenttiin oli 350 paikkaa. Toiseksi suurimpana puolueena jatkoi toinen vanha valtapuolue konservatiivinen PP. Se sai vajaat 21 prosenttia äänistä, mikä antoi puolueelle 88 paikkaa. Puolue paransi asemaansa selkeästi kevään vaaleista. Suurin voittaja oli kuitenkin äärioikeistolainen Vox, joka nousi parlamentin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Se sai äänistä 15 prosenttia ja yli tuplasi paikkamääränsä parlamentissa saaden 52 paikkaa. Puolue nousi ensimmäistä kertaa parlamenttiin huhtikuun 2019 vaaleissa. Vuonna 2015 vasemmistolainen Unidas Podemos ja keskustaoikeistolainen Ciudadanos nousivat järisyttämään PP:n ja sosialistien vuosikymmeniä kestänyttä hegemoniaa. Nyt tilannetta mutkisti vielä Voxin nousu. Marraskuun 2019 vaaleissa sekä Unidas Podemos että Ciudadanos kärsivät tappion. Unidas Podemos putosi kevään 42 paikasta 35:een. Unidas Podemos on vasemmistolainen vaaliliitto, jossa Podemos-puolueen kumppanina on pieni Yhdistynyt vasemmisto. Ciudadanos romahti kevään 57 paikasta kymmeneen. Katalonian tasavaltalainen vasemmistopuolue ERC sai 13 paikkaa.[28][29]

Tammikuussa 2020 pääministeri Pedro Sánchez sai parlamentin luottamuksen uudelle hallitukselleen. Parlamentin äänestyksen myötä Espanja sai demokratian ajan ensimmäisen koalitiohallituksen. Sánchezin sosialistipuolue PSOE oli sopinut hallitusyhteistyöstä vasemmistolaisen Podemos-puolueen kanssa. Hallitus muodostettiin Katalonian tasavaltalaisen vasemmistopuolueen ERC:n avulla. Se lupasi äänestää tyhjää luottamusäänestyksessä ja vastineeksi Sánchez lupasi istua samaan neuvottelupöytään Katalonian separatistien kanssa.[30] Vasemmistolaisen Podemos-puolueen johtaja Pablo Iglesias tuli yhdeksi hallituksen varapääministereistä toimialanaan sosiaalisiin oikeuksiin ja kestävään kehityksen liittyvät asiat.[31]

Espanja kärsi erittäin raskaasti vuoden 2020 alussa maailmanlaajuisesta koronaviruspandemiasta. Espanja oli Italian jälkeen vaikeimmin koronaviruksesta kärsinyt maa Euroopassa, ja 22.3.2020 mennessä Espanjassa oli todettu yli 28 000 tartuntaa ja yli 1 700 koronavirukseen liittyvää kuolemaa.[32] Huhtikuun alussa Espanja ohitti Italian vahvistettujen koronavirustartuntojen määrässä ja koronavirukseen liittyviä kuolemia Espanjassa oli tuolloin noin 12 000 ja tartuntoja yli 124 000.[33]

Vuoden 1978 perustuslaki jakaa Espanjan seitsemääntoista itsehallintoalueeseen (comunidades autónomas).[22] Itsehallintoalueet koostuvat yhdestä tai useammasta maakunnasta (provincias), joita on yhteensä viisikymmentä.[40]

Espanjan kielikartta:

  espanja

  aragonia

  baski

  oksitaani

  katalaani

  asturia

  galego

Espanjan suurin ja virallinen kieli on espanja. Sitä opetetaan kouluissa kautta maan.[47] Se toimii myös virallisena opetus-, viestintä- ja kulttuurikielenä.

Espanjaa puhuu äidinkielenään maan noin 47 miljoonasta asukkaasta kolme neljäsosaa. Muita, alueellisesti virallisia kieliä ovat katalaani (tai valencia), galicia, baski ja araneesi.[48] Maassa puhutaan alueellisesti myös aragoniaa, oksitaania, asturiaa, extremaduraa ja falaa.

Vuonna 2016 espanjalaisista katolilaisia oli 67,8 %, muita uskontoja edusti 2,2 %, uskonnottomia oli 27,5 %, joista ateisteja oli 9,1 % ja 2,5 % ei kertonut uskonnollista vakaumustaan.[49]

Pääartikkeli: Siirtolaisuus Espanjaan

Espanja on perinteisesti ollut siirtolaisia luovuttava maa. Nykyisin maasta on kuitenkin vaurastumisen myötä tullut erittäin suosittu maahanmuuttomaa. Ihmisiä muuttaa Espanjaan etenkin Latinalaisesta Amerikasta, Itä-Euroopasta ja Afrikasta, mutta myös muun muassa Länsi-Euroopasta ja Kiinasta.

Espanjassa oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana ja kestää 10 vuotta. Valtion kouluissa opetus on ilmaista alle 18-vuotiaille. PISA-tutkimuksissa espanjalaiset koululaiset ovat sijoittuneet hiukan keskiarvon yläpuolelle.[50]

Pablo Picasson Avignonin naiset (1907).

Pääartikkeli: Espanjan taide

Tunnettuja espanjalaisia taidemaalareita ovat muun muassa Diego Velázquez (1599–1660), Francisco de Goya (1746–1828), Joan Miró (1893–1983), Pablo Picasso (1881–1973) ja Salvador Dalí (1904–1989). Kreikassa syntynyttä El Grecoa (1540–1614) pidetään myös espanjalaisena taiteilijana, sillä hän vaikutti Toledossa.[51]

Picasson ja Dalín maalauksia on esillä Madridissa Reina Sofían modernin taiteen museossa ja Picasson kotikaupungissa Málagassa.[52][53] Pradon taidemuseossa on muun muassa Velázquezin ja Goyan teoksia.[54]

Caceresin vanhakaupunki.

Pääartikkeli: Espanjalainen arkkitehtuuri

Espanjan sijainti on tehnyt siitä kulttuurien kohtauspaikan, joten sen arkkitehtuurin kerrostumissa näkyvät maailman kulttuurihistorian monet kerrostumat. Karthagon, Kreikan ja Rooman siirtokunnat loivat kulttuurin perustan. Maurit toivat islamilaisia vaikutteita. Romaaninen taide ja arkkitehtuuri kehittyi niemimaan pohjoisosissa. Kevytlinjainen gotiikka kehittyi romaanisten luostarien vastakohdaksi. Espanjalainen barokki ilmestyi 1500-luvun lopussa.[55]

Espanjalaisista moderneista arkkitehdeista tunnetuin on Antoni Gaudí.[56] Espanjaan on suunniteltu viime vuosikymmeninä runsaasti näyttävää nykyarkkitehtuuria, kuten Bilbaon Guggenheim-museo.[57]

Unescon maailmanperintöluettelossa on 38 kulttuurikohdetta Espanjasta. Ne ulottuvat ajallisesti Altamiran luolan esihistoriallisista maalauksista ja roomalaisaikaisista raunioista Gaudin 1900-luvun töihin Barcelonassa. Laajin kohde on 769 km pitkä Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti.[58]

Flamenco-esitys Sevillassa vuonna 2015.

Espanjan eri alueilla on omat kansantanssinsa. Flamenco ja sitä säestävä musiikki on andalusialaista perinnettä, joka on noussut keskeiseksi koko espanjalaisessa musiikkielämässä. Jota on aragonialaista alkuperää ja sardana katalonialaista. Pohjois-Espanjassa on säilynyt kelttien musiikkiperintöä. 1700-luvun Espanjassa kehittyi bolero, jossa hidasta soolo- tai paritanssia säestetään kastanjeteilla ja kitaralla. Paso doble on espanjalainen tanssi ja myös kilpatanssilaji, jossa on viitteitä härkätaistelusta.[59]

Espanjalaiset muusikot kuten Andrés Segovia toivat klassisen kitaran konserttilavoille. Myös monet espanjalaiset säveltäjät ovat käyttäneet kansanmusiikin aineksia töissään. Espanjalainen kevyt ooppera, zarzuela, on suosittua lähinnä espanjankielisissä maissa, mutta oopperalaulaja Plácido Domingo on tehnyt sitä tunnetuksi laajemmissakin piireissä.[60]

Espanjalainen Julio Iglesias on kaikkien aikojen suosituin latinoartisti ja yksi maailman kymmenestä myydyimmästä laulajasta. Myös hänen poikansa Enrique Iglesias on menestynyt laulajana. Espanjan eniten myynyt naisartisti on kevyen musiikin laulaja Rocío Dúrcal. Yhtyeistä kansainvälistä menestystä on saavuttanut esimerkiksi Baccara 1970-luvulla. Espanja on voittanut Euroviisut kahdesti, vuosina 1968 ja 1969.[61]

Rossy de Palma, elokuvaohjaaja Pedro Almodóvar ja näyttelijä Penélope Cruz Cannesissa 2009.

Mykkäfilmin aikana espanjalaisilla elokuvan tekijöillä oli yhteyksiä lähinnä Ranskaan. 1928 Salvador Dalí ja Luis Buñuel tekivät Andalusialaisen koiran. Buñuel kuvasi Ranskan lisäksi Yhdysvalloissa, muut aikakauden espanjalaiset ohjaajat jäivät vaille kansainvälistä huomiota. Rafael Rivelles ja Juan Calvo saivat pieniä palkintoja Cannesin elokuvajuhlilla 1950-luvulla. Fernando Rey voitti Kultaisen palmun 1961 elokuvalla Viridiana, jonka esittämisen Franco kielsi heti. Buñuel muutti Meksikoon 1949, ja muutkin filmintekijät tekivät yhteistyötä meksikolaisten kanssa. Kun spagettiwesternit tulivat muotiin, Espanjassa kuvattiin vuorostaan Meksikoon sijoittuvia elokuvia, kuten Vain muutaman dollarin tähden. Francon aikana Espanja oli eristyksissä eurooppalaisesta kulttuurista. Carlos Sauran Metsästysretki sai Berliinin elokuvajuhlilla hopeisen karhun 1966. Francon kuolema 1975 vapautti kokonaisen sukupolven, jonka kärjessä oli Pedro Almodóvar. Almodóvarin läpimurto oli Naisia hermoromahduksen partaalla, joka toi myös Carmen Mauran ja Antonio Banderasin kansainväliseen tietoisuuteen. Bigas Luna kuvasi Penélope Cruzin ja Javier Bardemin ensikohtaamisen elokuvassa Kinkkua, kinkkua. Fernando Trueba voitti Oscarin 1992 elokuvalla Belle Époque – muutosten aika. 2000-luvulla on noussut uusi sukupolvi, joka on erityisen viehtynyt kauhuun ja fantasiaan.[62] Alejandro Amenábarin Meri sisälläni (2004) voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon.[63]

Espanjalaisia televisiosarjoja ovat muun muassa Serranon perhe, Francon aika - näin sen koimme ja Naapureina Madridissa.[64]

Pääartikkeli: Espanjan kirjallisuus

Vanhin säilynyt espanjankielinen kirjallinen teos on 1100-luvulla kirjoitettu runoelma Cantar de Mio Cid, jonka vanhin säilynyt kopio on vuodelta 1207. Runoelman laulut kertovat legendaarisen sotapäällikkö El Cidin vaiheista.[65]

Espanjan tunnetuin kirjailija on Miguel de Cervantes (1547–1616), jonka pääteos Don Quijote (1605 ja 1615) on maailmankirjallisuuden merkkiteos ja nykyaikaisen romaanikirjallisuuden perustaja. Espanjan kulttuurin kultakauteen 1500- ja 1600-luvuilla kuuluivat myös näytelmäkirjailija Félix Lope de Vega ja kirjailija Francisco de Quevedo.[65]

Benito Pérez Galdós (1843–1920) oli oman aikansa merkittävin espanjalaiskirjailija. Maan tunnetuin runoilija on Federico García Lorca (1898–1936). Nykyajan tunnetuimpia espanjalaiskirjailijoita ovat esimerkiksi Camilo José Cela (1916–2002), Manuel Vázquez Montalbán (1939–2003), Antonio Muñoz Molina (s. 1956), Arturo Pérez-Reverte (s. 1951), Carlos Ruiz Zafón (1964–2020), Javier Marías (s. 1951) ja Almudena Grandes (s. 1960).[65]

Kirjallisuuden Nobelin ovat espanjalaisista saaneet José Echegaray y Eizaguirre 1904, Jacinto Benavente 1922, Juan Ramón Jiménez 1956, Vicente Aleixandre 1977 ja Camilo José Cela 1989.[66]

Muiden maiden kirjailijoista omaan tuotantoonsa ovat espanjalaisuudesta ammentaneet esimerkiksi Ernest Hemingway ja George Orwell.[67]

Valtion omistama julkisen palvelun Radiotelevisión Española lähettää kahdeksaa televisiokanavaa, näistä TVE1 ja TVE2, uutiskanava, urheilukanava ja lastenkanava ovat valtakunnallisia digitv:n kanavia, lisäksi RTVE:llä on satelliitissa ja kaapelissa näkyviä lisäpalveluja. Yksityisiä kanavia ovat Antena 3, Cuatro ja Telecinco. Maassa on myös kolmetoista alueellista televisiokanavaa, joita rahoittavat aluehallinnot, ja lukuisia paikallisteelvisio-asemia.[68]

Espanjan suurimmat lehdet ovat El País, El Mundo, El Periódico, La Vanguardia ja ABC.[68] Näiden rinnalle ovat nopeasti nousseet ilmaisjakelulehdet, jotka ovat saavuttaneet yli miljoona päivittäistä lukijaa: 20 minutos, Qué!, Metro Directo ja ADN.[69]

Pääartikkeli: Espanjalainen keittiö

Paella on kotoisin Valencian seudulta.

Tyypillisiä espanjalaisia kansallisruokalajeja ovat esimerkiksi paella (riisiruoka, joka sisältää mm. vihanneksia, lihaa tai kalaa, paprikaa ja sahramia), gazpacho (kylmä vihanneskeitto, joka sisältää mm. valkosipulia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, viinietikkaa, oliiviöljyä ja leipäpaloja), sopa de ajo (valkosipulikeitto), linssikeitto ja tortilla española (espanjalainen perunamunakas). Erilaiset tapakset ovat suosittuja. Tapaksina voidaan tarjoilla vaikkapa oliiveja, lihapyöryköitä, katkarapuja, chorizo-makkaraa, kinkkukuutioita, marinoitua paprikaa tai herkkusieniä, täytettyjä artisokanpohjia, kuorittuja manteleita ja paneerattuja mustekalarenkaita.[70] Kansainvälisesti tunnettu juusto on La Manchan maakunnasta kotoisin oleva Queso Manchego.[71]

Päivän pääateria syödään tyypillisesti klo 14 maissa iltapäivällä, ja perheet kokoontuvat usein lounaalle kotiin. Aamiaista sen sijaan jokainen saattaa nauttia omaan tahtiinsa, ja illansuun tukevaksi välipalaksi voidaan ottaa tapaksia myös baarissa tai kahvilassa. Varsinainen päivällinen syödään taas perheen kesken, tyypillisesti iltakymmeneltä.[60]

Kahvi tarjoillaan mustana (café solo), maitotilkan kera (café cortado) tai kuumaan maitoon sekoitettuna (café con leche).[72] Alkoholiton maitomainen horchata de chufa maistuu mantelilta ja tehdään eräästä makeasta pähkinälajista.[73] Espanja on tunnettu viinimaana. Maailmalla tunnettuja ovat esimerkiksi Riojan viinit, cava (katalonialainen kuohuviini) ja Andalusiasta, Jerez de la Fronterasta peräisin oleva sherry eli jerez.[74] Sangría on suosittu viini- ja hedelmäjuoma, mutta sitä juovat enemmän matkailijat kuin paikalliset.[75] Ruokajuomana myös olut (cerveza) on suosittu. Espanjalaiset oluet ovat yleensä keveitä ja virkistäviä.

Semana Santa (Pyhä viikko) Málagassa.

Kansallisia vapaapäiviä ovat:[76]

• 1.1. Año Nuevo (uudenvuoden päivä)
• 6.1. Epifanía del Señor (loppiainen)
• 19.3. San José (isänpäivä)
• pääsiäinen Jueves Santo, Viernes Santo (kiirastorstai, pitkäperjantai)
• 1.5. Fiesta del Trabajo (vapunpäivä)
• 25.7. Santiago Apostol (Espanjan suojeluspyhimys)
• 15.8. Asunción de la Virgen (Marian taivaaseenastumisen päivä)
• 12.10. Fiesta Nacional de España, Día de la Hispanidad (kansallispäivä)
• 1.11. Todos los Santos (pyhäinpäivä)
• 6.12. Día de la Constitución Española (valtiosäännön päivä)
• 8.12. Inmaculada Concepción (neitseellisen sikiämisen päivä)
• 25.12. Natividad del Señor (joulupäivä)

Pyhäpäivät saattavat vaihdella maan eri osissa. Lisäksi jokaisella provinssin pääkaupungilla on yleensä kaksi omaa juhlapäivää vuodessa.[76]

Espanjan jalkapallomaajoukkue juhlimassa vuoden 2008 Euroopan-mestaruuskilpailujen voittoaan.

Espanjan ympäriajot 2004.

Espanjan Barcelona isännöi kesäolympialaisia 1992. Espanja osallistui olympiakisoihin ensi kertaa vuonna 1900 ja on osallistunut sen jälkeen vuodesta 1920 alkaen. Viime vuosina sillä on ollut kesäolympialaisissa noin 300, talviolympialaisissa 10–20 urheilijan joukkue.[77]

Espanjan jalkapallomaajoukkue voitti maailmanmestaruuden vuonna 2010 ja sijoittui neljänneksi vuonna 1950. Jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailuissa Espanja on voittanut mestaruuden vuosina 1964, 2008 ja 2012. Olympiakisojen jalkapallossa maa voitti kultaa kotikisoissaan 1992 ja hopeaa 1920 ja 2000.[78] Myös seurajoukkueet FC Barcelona ja Real Madrid kuuluvat maailman huippujoukkueisiin.[79]

Espanjan futsalmaajoukkue on maailman ykkönen. Espanja on yksi maailman vahvimpia koripallomaita. Myös käsipallossa se on ollut vahva.[80]

Mailapeleistä Espanjassa suosituin on tennis, jossa maa on myös menestynyt hyvin. Espanja on voittanut Davis Cupin neljä kertaa[81] ja Fed Cupin viisi kertaa.[82] Maan tunnetuimpiin pelaajiin kuuluu entinen maailmanlistan ykköspelaaja ja vuoden 2010 parhaaksi urheilijaksi valittu Rafael Nadal.[83][84]

Suosittuja kansallisia mailapelejä ovat esimerkiksi frontón ja padel. Golfissa Espanjalla on ollut useita maailman huippuja.[80]

Pyöräily on Espanjan suosituimpia urheilulajeja, ja syyskuisin järjestettävä Espanjan ympäriajo on yksi kolmesta suuresta maantiepyöräilykisasta. Voimalajeista menestystä on tullut etenkin judossa.[80]

Moottoriurheilussa ovat menestyneet muun muassa ralliautoilija Carlos Sainz sekä Formula 1 -kuljettaja Fernando Alonso. Formula 1 -osakilpailuja on ajettu Barcelonan lähistöllä vuodesta 1991 alkaen.[85]

Espanjan vuorilla on useita laskettelukeskuksia. Talviurheilijoista etenkin taitoluistelijat ovat menestyneet. Rannikoilla on hyvät purjehdusmahdollisuudet, ja Espanjalla onkin paljon menestystä purjehduksessa.[80]

Härkätaistelua Cordobassa.

Härkätaistelu on Espanjassa perinteinen ja suosittu kansanhuvi sekä taide- ja kulttuuriperinteen muoto. Ala työllistää maassa suoraan tai välillisesti neljännesmiljoona ihmistä. Härkätaistelun suosio on viime vuosikymmeninä kuitenkin laskenut aiemmasta ja sitä on arvosteltu. Myös Pamplonan heinäkuisen San Fermín -festivaalin härkäjuoksut ovat suuri mediatapahtuma.[86]