Eskrima

Eskrima tai escrima (esp. esgrima) (myös arnis tai kali) on filippiiniläinen taistelulaji, jonka nimi tarkoittaa miekkailua. Lajin synnystä ei ole tarkkaa tietoa. Toisen lähteen mukaan laji syntyi Filippiinien alkuperäisasukkaiden puolustaessaan maataan espanjalaisvalloituksen aikana 1500-luvulla. Filippiiniläisten historiantutkijoiden viimeisissä selvityksissä on esitetty väite, että laji kehittyi vasta sen jälkeen, kun espanjalaiset olivat jo miehittäneet maan. Pitkän rannikon ja sokkeloisen saariston takia, miehittäjät eivät yksin pystyneet vartioimaan koko aluetta. Niinpä he kouluttivat paikallisia miekan käytössä, tosin sillä erolla, että paikalliset joutuivat käyttämään omia perinneviidakkoveitsiään. Toki Filippiineillä oli ennenkin taisteltu ja tapettu, mutta nyt ensi kertaa ymmärrettiin, että kyseisiä asioita voi myös harjoitella. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Filippiinien taistelulajienhistoria ei tunne Kali sanaa ennen 1950-lukua. Lajiin kuuluu filippiiniläisen taisteluperinteen tapaisesti paljon aseita, enimmäkseen puisia tai oikeita veitsiä. Enimmäkseen lajissa harjoitellaan n. 50 cm pitkällä rottinkikepillä (keppien pituuksilla on kuitenkin eri escrimatyyleissä vaihtelua). Escrimassa opetellaan myös lukuisia aseettomia tekniikoita, niin aseistettuja kuin aseettomia vastustajia vastaan. Pääpaino on kuitenkin aseissa, kuten veitsissä, miekoissa ja eripituisissa kepeissä ja seipäissä. Lajissa on useita kymmeniä eri tyylisuuntia, joista yleisnimenä voidaan käyttää FMA:ta (Filipino Martial Arts).

Eskriman harjoitteluun käytettyjä aseita

Filipiiniläisiä teräaseita

Escriman harjoittelu aloitetaan aseilla. Lajin kehittymisen aikaan oli normaalia, että kaikki kantoivat pitkiä veitsiä mukanaan. Nykyisin harjoittelu aloitetaan rottinkikepeillä. Rottinkikeppi on harjoitteluase turhien vammojen välttämiseksi. Taisteluun tarkoitetut kepit olivat kovapuuta ja joskus niihin saatettiin kiinnittää mm. hain hampaita tai kiviä. Ne eivät olleet läpileikkaukseltaan pyöreitä vaan litteitä tai kulmikkaita. Näin varmistettiin, että iskulla voitaisiin rikkoa luita. Filippiiniläiset historiantutkijat ovat kumonneet myös väitteet, että aseilla harjoittelu olisi jossain vaiheessa kielletty ja tämän seurauksena kätketty tansseihin.

Escrima-tyylit ovat jakautuneet alueittain ja perheittäin. Laji on myös ottanut avoimesti vaikutteita lähes mistä tahansa taistelu- tai kamppailulajista (tietenkin tyylisuuntakohtaisesti), mutta uudemmissa koulukunnissa saattaa selvästi nähdä judon, karaten ja jopa aikidon vaikutteita. Vanhimmissa tyyleissä pääaseina ovat yhä pitkät veitset, miekat, keihäät ja kirveet. Uudemmissa tyyleissä harjoittelu aloitetaan rottinkikepeillä, joista siirrytään teräaseisiin ja lopuksi aseettomaan harjoitteluun. Uusimmissa tyyleissä ei teräaseilla harjoitella lainkaan. Jotkut tyylit ovat siirtyneet täysin kamppailu-urheilu-henkiseen harjoitteluun. Tällaisissa tyyleissä otellaan suojavarusteet päällä täysikontaktilla. Tyylistä riippuen suojat sekä keppi (rottinkinen/pehmustettu) vaihtelevat. Jotkut ottavat otteluita jopa rottinkikepillä ilman mitään suojia. Kannattaa kuitenkin edelleen huomioida, että rottinkikeppi ei ole taisteluun vaan harjoitteluun tarkoitettu. Huomioida kannattaa myös se, että tämän kaltaisissa otteluissa sokeutumisen vaara on suuri ilman minkäänlaisia silmä- tai kasvosuojia.