Eskimosirri
Eskimosirri (Calidris bairdii) on harvoin Suomeen harhautuva rantalintu. Lajin nimesi ja kuvaili tieteelle Elliott Coues 1861, Spencer Fullerton Bairdin kunniaksi.
| Eskimosirri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Alalahko: | Kahlaajat Charadrii |
| Heimo: | Kurpat Scolopacidae |
| Suku: | Sirrit Calidris |
| Laji: | bairdii |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Calidris bairdii |
|
 |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö
Pituus on 14–19 cm, siipien kärkiväli 30–38 cm ja paino 27–63 g. Suosirrin kokoinen ja näköinen, nokka lyhyempi ja hennompi.
Levinneisyys
Eskimosirri pesii arktisilla pohjoisilla rannoilla Koillis-Siperiassa, Alaskassa, Kanadan pohjoisosissa ja Grönlannin luoteisosissa. Maailman populaation koko on noin 300 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Se talvehtii Etelä-Amerikassa Andien länsipuolella Ecuadorista Tulimaahan. Suomessa se on tavattu 5 kertaa vuoteen 2006 mennessä.
Elinympäristö
Pesimäaikana tundran kuivahkot osat, myös soiden ja lampien rannat. Muuttomatkoilla ja talvehtimisalueilla suosii sisämaan rantoja, kosteikkoja ja lyhytkortisia avomaita. Tavataan Andeilla jopa 4 kilometrin korkeudella.
Lisääntyminen
Pesä on maassa. Munia on 4 ja niitä haudotaan noin 21 päivää.
Ravinto
Eskimosirri syö hyönteisiä, nilviäisiä ja muita pieniä selkärangattomia.
Lähteet
- Cramp, Stanley (päätoim.) 1985: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. III. – Oxford University Press. Hong Kong. ISBN 0-19-857506-8
- Oiseaux
- Rariteettikomitea (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
- BirdLife International: Calidris bairdii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.5.2014. (englanniksi)