Esittävä opetus

Esittävä opetus käsittää useita erilaisia opetusmenetelmiä, joissa opettaja on yleensä pääroolissa ja esiintyjänä. Esittävään opetukseen on tarkoituksenmukaista yhdistää eri oppimismenetelmiä.[1]

Menetelmät

Esittävässä opetuksessa voidaan käyttää opetusmenetelminä

  • demonstraatiota eli havaintoesitystä,
  • vierailuja,
  • ekskursioita,
  • luentoa,
  • aktivoivaa luentoa ja
  • opetuskeskustelua.[2]

Esittävä opetus soveltuu sekä suurelle että pienelle opetusryhmälle.[3] Esittävä opetus sopii erityisesti silloin, kun opiskelijoille opetetaan uutta tietoa[4] Käytännössä tällainen opetusmenetelmä sopii hyvin esimerkiksi uuden teorian opettamiseen. Menetelmän puutteena on se, ettei se ohjaa opiskelijoita soveltamaan asioita. Opettajalla on suuri merkitys tiedon rakentajana ja välittäjänä. Opettajan tehtävänä on motivoida opiskelijoita.[5] Tällöin he vastaanottavat ja omaksuvat uutta tietoa parhaiten.

Esittävässä opetuksessa on tärkeää esityksen johdonmukaisuus ja rytmittäminen. Opiskelijoiden erilaisuus on otettava huomioon, ja opettajan tulee seurata opiskelijoiden mukana pysymistä. Tukimateriaali on opiskelijoiden oppimiselle tärkeää. Sen lisäksi, että opiskelijat seuraavat opetusta, heillä tulee olla materiaalia, johon he voivat perehtyä. Tehokas esitys sisältää erilaisia elementtejä. Esittävä opetus voidaan toteuttaa myös etä- tai verkko-opetuksena. Esitys voidaan siirtää reaaliaikaisesti käyttäen tietoverkkoja tai tietoliikenneyhteyksiä vaikka toiselle puolelle maapalloa tai suurelle määrälle oppijoita. Esitys voidaan myös tallentaa ja jakaa tietoverkon välityksellä oppijoille. Tallennetussa esityksessä vuorovaikutus oppijan ja opettajan tai oppijoiden välillä voidaan toteuttaa käyttämällä verkko-oppimisalustaa.[3]

Aktivoiva luento

Vuorisen mukaan aktivoiva luento tarkoittaa luentoa, esitelmää, puhetta tai alustusta, jota havainnollistetaan erilaisin keinoin. Luento-opetuksessa opiskelijat voivat osallistua mm. esittämällä kysymyksiä joko oma-aloitteisesti tai opettaja voi jakaa kysymysvuoroja.[1] Luennon tarkoitus ei ole olla opettajan monologi vaan vuorovaikutteinen tilanne, johon myös opiskelijat osallistuvat.[6] Toisinaan kysymykset ja keskustelu voidaan ohjata luennon loppuun.[5] Luento-opetuksessa suunnittelulla ja valmistelulla on tärkeä rooli. Opettajan tulee tuottaa luennolle sisältö sekä sen lisäksi opetukselliset tavoitteet.[7] Luennon alussa on hyvä selvittää opiskelijoiden aikaisemman tiedon taso.[6]

Demonstraatio eli havaintoesitys

Demonstraation eli havaintoesityksen periaatteena on se, että opettaja esittää oppijalle työtehtävän tai -suorituksen, jota oppija sitten jäljittelee. Usein opettaja ammattilaisena hallitsee opittavan taidon vaivattomasti. Ongelmaksi voi tulla se, että oppijat eivät osaa vaativaa suoritusta, jolloin heidän rohkeutensa yrittää suoritusta voi heiketä. Ratkaisuna tähän voi olla se, että opettaja jakaa monta vaihetta sisältävän suorituksen osiin, jotka hän demonstroi vaihe vaiheelta. Oppimista voi edistää myös hitaasti tehty suoritus, että oppijat pysyvät mukaan.[8] Apuvälineinä havaintoesityksessä voidaan käyttää kuvia, esineitä, videoita, karttoja sekä teknisiä välineitä.[9] Havainnollistaminen auttaa konkretisoimaan opittavaa, vastaanottamaan, ymmärtämään, jäsentämään ja muistamaan, luomaan virikkeisyyttä, herättämään ja pitämään yllä mielenkiintoa.[1]

Opetuskeskustelu

Opetuskeskustelussa ovat mukana opiskelijat ja opettaja, joka toimii enemmän keskustelun johdattajana kuin aktiivisena keskustelijana. Opetuskeskustelussa pyritään yhteiseen ymmärrykseen opittavasta asiasta. Toisinaan se voi olla vain yhdessä pohtimista tavoitteena olevan oppimistuloksen saavuttamiseksi. Jotta opetuskeskustelusta olisi osallistujille hyötyä, heillä olisi hyvä olla jonkin verran kokemusta tai tietoa keskusteltavasta aiheesta. Opettaja voi pitää keskustelun alkuun alustuksen tai esittää videon, jonka avulla ryhmä pääsee alkuun keskustelussa. Opetuskeskustelussa on neljä vaihetta: ensimmäisessä vaiheessa orientoidutaan aiheeseen, toisessa vaiheessa selvitellään tilannetta eli tutkitaan aihetta, kolmannessa vaiheessa jäsennetään eli ymmärretään käsiteltyjä aiheita ja viimeisessä vaiheessa tehdään yhteenveto esille tulleista asioista.[10]

Katso myös

Muita pedagogisia malleja ja opetusmenetelmiä

Lähteet
  1. Vuorinen, I. 2001. Tuhat tapaa opettaa. Vammala: Vammalan kirjapaino Oy.
  2. Opetuksen mitoitus- ja kuormittavuus (OPMITKU) – hanke, 2010, pdf-tiedosto. Saatavissa: http://opmitku.turkuamk.fi/attachments/011_Mitoitussuositus_2.2.2010.pdf%5Bvanhentunut+linkki%5D. Viitattu 11.4.2010.
  3. OAMK. Opetusmenetelmät opetuksen monipuolistajana. Esittävä opetus. Saatavissa: http://www.oamk.fi/amok/oppimat/LO/Opetusmenetelmat06a/html/esittava_op_.html. Viitattu 11.4.2010.
  4. Learning Systems. Ideoita ja menetelmiä tutorille. Saatavissa: http://www.socca.fi/gero/aineistot/tutoreidenpakki.pdf%5Bvanhentunut+linkki%5D. Viitattu 11.4.2010.
  5. Knuuttila & Virtanen: Opettajan opas onnistuneeseen opettamiseen. TKK:n Opetuksen ja opiskelun tuen julkaisuja, 2001, nro 1. Helsinki: Teknillinen korkeakoulu. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 11.4.2010. (suomeksi)
  6. Huusko, M. 2004. Joensuun yliopisto. Luento-opetuksen kehittäminen ja pedagogisesti pätevä tentti. Saatavissa: http://www.joensuu.fi/hallinto/jopke/dokumentit/Joensuun_yliopisto.pps%5Bvanhentunut+linkki%5D. Viitattu 11.4.2010.
  7. Brax, S. 1998. Opetuksen työkalupakki – parhaat palat. Saatavissa: http://opetuki.tkk.fi/fi/julkaisut/opetuksentyokalupakki.pdf. Viitattu 11.4.2010.
  8. Salakari, H. 2007. Taitojen opetus. Ylinen: Eduskills Consulting.
  9. Kielikompassi. Havainnollistaminen. Saatavissa: http://kielikompassi.jyu.fi/puheviestinta/tietomajakka/maja_perusteita_havainnollistaminen.shtml. Viitattu 28.5.2010.
  10. Kupias, P. 2008. Kouluttajana kehittyminen. Helsinki: Yliopistopaino.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.