Esihistoriallinen taide

Perinteisesti on ajateltu vain Homo sapiensin eli nykyihmisen kyenneen sellaiseen abstraktiin ajatteluun, jota taiteen tuottaminen vaatii. Kuitenkin Marokosta on löytynyt ihmishahmo nykyihmistä edeltäneeltä ajalta 500 000 – 300 000 eaa. Hahmo on ilmeisesti muodostunut geologisesti ilman suurta ihmispanosta, mutta on esitetty, että hahmoa olisi muokattu tavalla, joka osoittaisi, että se olisi ymmärretty ihmishahmoksi.[1]. On myös epäilty, että pystyihmisen työkaluista on löydettävissä tarkoituksettomia, taiteellisia piirteitä. Samaten neandertalinihmisen jäljiltä on löydetty kasvokuvaksi epäilty teos. Nämä tulkinnat ovat kuitenkin epävarmoja.

Etelä-Afrikasta Blombosin luolista on löytynyt mutkikkailla verkkokuvioilla koristeltuja kiviä ajalta 70 000 – 50 000 eaa. Nämä osoittaisivat jo varhaisen nykyihmisen kyenneen abstraktiin ajatteluun ja taiteeseen. Kaikki eivät kuitenkaan varauksetta hyväksy löytöä varhaisimmaksi merkiksi taiteesta.

Willendorfin Venus

Euroopassa varhaisin taide on myöhäispaleoliittiselta kaudelta ja sisältää luolamaalauksia, eläinveistoksia sekä ns. Venus-hahmoja, joista esimerkkinä Willendorfin Venus.

Japanin jōmon-kulttuurin ihmiset olivat ensimmäisiä tunnettuja keramiikan käyttäjiä 10000-luvulla eaa. Keski-Euroopassa monet neoliittiset kulttuurit (kuten nauhakeraaminen kulttuuri, Lengyelin kulttuuri ja Vinčan kulttuuri) tuottivat naishahmoja (harvemmin mieshahmoja) ja eläinveistoksia sekä koristelivat keramiikkaa tavalla, jonka voi määritelmästä riippuen laskea taiteeksi.

Neoliittiselta kaudelta peräisin olevia megaliittimonumentteja löytyy Portugalista Britteinsaarille ja Puolaan saakka. Niitä alkoi ilmaantua 4000-luvulta eaa. lähtien. Vaikkakin tunnetuin näistä on Stonehenge, jonka päärakenteet on ajoitettu varhaiselle pronssikaudelle, vastaavia monumentteja on löydetty suurimmasta osasta Länsi-Eurooppaa.

Pronssikausi, joka alkoi Euroopassa 2000-luvulla eaa., toi tehokkaampia työkaluja, lisäsi tuottavuutta ja johti ylijäämän syntyyn, mikä mahdollisti päätoimisen käsityöläisyyden. Lisääntyneen vaurauden johdosta alettiin kehittää ylellisyystavaroita, kuten koristeellisia aseita. Pronssikauden Euroopan taiteeseen kuuluu seremoniallisia pronssikypäriä, kaiverrettuja kirveen ja miekan kahvoja sekä käyttöesineitä, kuten vieheitä. Kalliopiirroksia, jotka esittivät normaalia elämää ja uskonnollisia rituaaleja, on löydetty monin paikoin, kuten Bohuslänistä Ruotsista ja Val Camonicasta Pohjois-Italiasta.

Rautakaudella kehitettiin ihmishahmoisia veistoksia, kuten Hirschlandenin soturi. Hallstattin kulttuuri varhaisella rautakaudella suosi geometrisiä, abstrakteja kuvioita ehkä antiikin maailman kauppayhteyksien vaikuttamana.

Gundestrupin kattila La Tène-kaudelta

Huolitellumpi ja kaarevia muotoja käyttänyt keltteihin yhdistetty La Tènen kulttuuri kehittyi myöhäisellä rautakaudella Keski-Euroopassa ja levisi ympäri Eurooppaa. Yhteinen syöminen ja juominen oli tärkeä osa kelttien yhteiskuntaa, joten suuri osa heidän taiteestaan ilmeni lautasissa, veitsissä, padoissa ja kupeissa. Ratsastusvarusteet ja aseistus olivat myös huolitellun suunnittelun kohteena. Myyttiset eläimet olivat yleinen aihe ja esitystapa oli sekoitus luonnollisesta ja tyylitellystä. Megaliittirakennelmia tehtiin yhä. Kolikoiden käyttöönotto toi taiteelle uusia ilmenemismuotoja, vaikkakin kolikot olivat lähinnä vaatimattomia kopioita kreikkalaisista ja roomalaisista kolikoista.

Kelttiläisvaikutteinen kuvio Northumbrian Lindisfarnen evankeliumikirjasta kristilliseltä ajalta

Rooman laajetessa tämän taidetyylin piirteitä säilyi roomalaisten siirtokuntien taiteessa ja arkkitehtuurissa. Alueilla, joista Rooman vaikutus puuttui, kuten Irlannissa ja Northumbriassa, jatkui myöhäisen rautakauden taideperinne pitkälle historialliseen aikaan asti.

Pohjois-Saharasta nykyisestä Algeriasta on löydetty erittäin runsaasti ihmisiä ja eläimiä esittäviä kalliomaalauksia ja -kaiverruksia. Ne voidaan jakaa neljään kauteen, joista vanhin sijoittuu 6000–5000-luvulle eaa. ja kuvaa lähinnä kookkaita villieläimiä, kuten norsuja. Monet kuvatuista eläimistä ovat jo kuolleet sukupuuttoon. Toinen kausi 4000–200 eaa. sisältää kuvia kotieläimistä, ja kahdella nuorimmalla kaudella välillä 1200 eaa. – 800 jaa. esiintyy kuvia hevosista ja vaunuista.[2]

Etelä-Afrikasta on löydetty kalliomaalauksia, joista vanhimmat on ajoitettu 26000-luvulle eaa. Ne kuvaavat parannusrituaaleja, näkyjä ja eläimiä [3]

Nigeriassa sijainnut Nok-kulttuuri (500 eaa. – 200 jaa.) sisältää Saharan eteläpuolisen Afrikan varhaisimpia terrakottaveistoksia ja taidokkaita luonnollisen kokoisia ihmishahmoja vaihtelevin aihein ja tyylein.[4] Itäisen Nigerian Igbo-Ukwu-kulttuurissa tehtiin noin 800 jaa. esineitä pronssista, terrakotasta, norsunluusta ja helmistä. Esineet sisältävät pronssiriipuksia, kulhoja ja simpukankuoria.[5]

Läntisen Nigerian Ife-kaudelle (1000–1500-luvut jaa.), jonka taide oli suunnattu hallitsevalle eliitille, olivat tyypillisiä luonnollisen kokoiset ihmispatsaat ja rintakuvat.[6] Länsi-Nigerian beniniläinen kausi jaetaan kolmeen osaan (1400–1600, 1600–1700 ja 1700–1897 jaa.). Varhaisin kausi sisältää tarkasti mallinnettuja rintakuvia kuninkaallisista.[7]

• Leakey, Richard: Ihmiskunnan juuret. (Alkuteos: The Origin of Humankind, 1994.) Suomentaneet Juha Valste ja Anne Petäinen. Porvoo: WSOY, 1995. ISBN 951-0-20039-5.