Esa Pirnes

Pirnes aloitti jääkiekkoilun 4-vuotiaana Oulun Kärpissä.[5] Hän voitti seurassa B-nuorten SM-pronssia vuonna 1994. Pirnes pelasi Kärpissä ensimmäiset miesten pelinsä I-divisioonassa kaudella 1995–1996, jolloin hän teki sarjassa 20 runkosarja- ja kolmessa pudotuspeliottelussa tehot 8+4=12. Neljännellä I-divisioonakaudellaan 1998–1999 Pirnes oli tehoilla 26+26=52 Kärppien toiseksi paras maalintekijä Martin Bergeronin jälkeen ja neljänneksi paras pistemies Juha Joenväärän kanssa. Hän muodosti Bergeronin kanssa myös koko I-divisioonan maalipörssin kärkikaksikon ja jakoi Joenväärän kanssa pistepörssin viidennen sijan. Pirnes voitti Kärppien kanssa koko sarjan runkosarjan, mutta Turun Toverit kuitenkin yllätti joukkueen liigakarsintojen ensimmäisellä kierroksella voitettuaan Kärpät niukasti otteluvoitoin 3–2.[6] Pirnes vahvisti kauden aikana myös Jokereiden SM-liigajoukkuetta yhden EHL-ottelun verran.[4]

Kaudeksi 1999–2000 Pirnes siirtyi SM-liigaan ja Espoo Bluesin riveihin. Hän pelasi liigassa upean tulokaskauden tehtyään 51 runkosarjaottelussa tehot 15+24=39 sekä neljässä pudotuspeliottelussa yhden syöttöpisteen, joilla Pirnes oli Bluesin toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[4] Hän voitti myös SM-liigan tulokkaiden piste-, maali ja syöttöpörssin, mutta parhaana tulokkaana Jarmo Wasaman muistopalkinnolla palkittiin kuitenkin TPS:n maalivahti Antero Niittymäki. Pirneksen toinen liigakausi 2000–2001 ei kuitenkaan edennyt yhtä hyvin kuin hänen tulokaskautensa ja tehopisteitä runkosarjassa kertyi 18. Tähän vaikutti myös Pirneksen ketjun ailahtelevuus ja viimeistelyn ontuminen.[7]

Pirneksen ura jatkui kaudella 2001–2002 kaksivuotisella sopimuksella Tapparassa.[8] Hän aloitti kautensa ykkösketjun laitahyökkääjänä, mutta siirrettiin kauden mittaan kolmossentteriksi, kun Pirnes jäi odotettua tehottomammaksi varsinkin ylivoimalla.[9] Hän voitti kauden päätteeksi SM-hopeaa. Kaudella 2002–2003 Pirnes nousi Tapparan ykkössentteriksi asti ja oli tehoilla 23+14=37 joukkueen paras maalintekijä ja toiseksi paras pistemies Janne Ojasen jälkeen. Hän jakoi koko SM-liigan maalipörssin viidennen sijan Jokereiden Ville Peltosen kanssa. Pirnes voitti myös koko kevään 2003 pudotuspelien piste- ja syöttöpörssin tehoilla 5+9=14. Hän teki kaikissa kolmessa finaaliottelussa maalin kasvattajaseuraansa Oulun Kärppiä vastaan. Sekä 3. huhtikuuta 2003 vieraissa pelatussa ensimmäisessä että 6. huhtikuuta 2003 vieraissa pelatun kolmannessa finaaliottelussa Pirnes teki maalin jatkoajalla ja ratkaisi näin ollen Suomen-mestaruuden. Kolmannessa finaaliottelussa hän teki kaikkiaan tehot 2+1=3 ja palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[10] Pirnes palkittiin koko pudotuspelien parhaana pelaajana Jari Kurri -palkinnolla ja valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen.[11] Hänet valittiin myös SM-liigan maaliskuun 2003 kuukauden pelaajaksi.[4] Tammikuussa 2003 Pirnes teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Tapparan kanssa.[12]

Los Angeles Kings varasi Pirneksen yli-ikäisenä (26 vuotta) kuudennella kierroksella 174. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2003. Hän ei jatkanut enää Tapparassa, vaan teki 1+1-vuotisen sopimuksen Kingsin kanssa heinäkuussa 2003.[13] Pirnes otti paikkansa joukkueen NHL-kokoonpanosta ja debytoi NHL:ssä kauden 2003–2004 avauskierroksella 9. lokakuuta 2003 vieraissa Detroit Red Wingsia vastaan. Hän sai ottelussa jääaikaa 7.38 minuuttia.[14] NHL-uransa avausmaalin Pirnes teki 25. tammikuuta 2004 Mighty Ducks of Anaheimia vastaan.[15] Kaikkiaan hän teki ainoaksi jääneen NHL-kautensa aikana 57 runkosarjaottelussa tehot 3+8=11. Pirnes pelasi kauden aikana myös neljä ottelua farmijoukkue Manchester Monarchsissa, AHL:ssä.

Heinäkuussa 2004 Pirnes teki mahdollisen NHL:n työsulun lähestyessä alustavan sopimuksen Rauman Lukon kanssa,[16] jota valmensi hänelle Tapparasta tuttu Jukka Rautakorpi. Työsulun tultua Pirnes näin ollen siirtyi joukkueeseen. Hänen kautensa jäi hieman rikkonaiseksi loukkaantumisten takia, mutta Pirnes oli tehoilla 9+29=38 Lukon toiseksi paras syöttäjä ja neljänneksi paras pistemies. Hän voitti myös joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +16. Kaudeksi 2005–2006 Pirnes palasi vuoden mittaisella ja NHL-pykälän sisältäneellä sopimuksella Espoo Bluesiin.[17] Hän kärsi alkukaudella loukkaantumisista, eikä vastannut täysin häneen kohdistuneisiin odotuksiin. Pirnes kuitenkin paransi otteitaan kevättä kohti[18] ja ylsi pudotuspeleissä Bluesin sisäisen piste- (Arto Laatikaisen kanssa) ja maalipörssin voittoon tehoilla 5+3=8. Hänet palkittiin kauden päätteeksi SM-liigan herrasmiespelaajana Raimo Kilpiö -palkinnolla.[4][19]

Kaudeksi 2006–2007 Pirnes siirtyi Ruotsiin ja Elitserien-joukkue Färjestad BK:n riveihin.[20] Hän nousi joukkueen varakapteeniksi. Kaudella 2007–2008 Pirnes oli tehoilla 15+23=38 Färjestadin kolmanneksi paras pistemies Pelle Prestbergin kanssa ja kolmanneksi paras maalintekijä Mikael Johanssonin kanssa. Kaudella 2008–2009 hän jatkoi uraansa KHL-joukkue Atlantissa.[21] Pirnes oli tehoilla 22+28=50 joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies. Hän pelasi kauden aikana myös KHL:n tähdistöottelussa.[4]

Pirnes palasi kaudeksi 2009–2010 Suomeen ja siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Jokereihin. Hänen seuravalintansa taustalla olivat myös perhesyyt.[22] Joukkueen ykkössentteriksi hankittu Pirnes valittiin Jokereiden varakapteeniksi.[23] Hän ei kuitenkaan vastannut suuriin odotuksiin, vaikka Pirnes tekikin kohtuullisesti tehopisteitä. Hän pelasi ison osan kaudestaan myös osaksi loukkaantuneena, johtuen Jokereiden sentteripulasta.[24] Pirnes oli tehoilla 17+21=38 joukkueen toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies. Hän voitti myös Jokereiden sisäisen tehotilaston lukemalla +6.[4] Kausi 2010–2011 Pirneksellä jäi hyvin rikkonaiseksi; hän pelasi runkosarjassa vain 39 ottelua tehden 21 tehopistettä.

Syyskuussa 2011 Pirnes siirtyi aluksi kuukauden mittaisella sopimuksella Sveitsin National League A:ssa pelaavaan EV Zugiin.[25][26] Hän teki lyhyen sopimuksensa aikana kahdeksassa ottelussa tehot 5+3=8 ja lokakuussa Pirneksen sopimusta jatkettiin kauden 2011–2012 loppuun.

Kaudeksi 2012–2013 Pirnes siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Elitserien-joukkue AIK IF:ään. Joukkue hankki hänet korvaamaan keskushyökkääjä Robert Rosénin lähtöä.[27] Pirnes oli ensimmäisellä kaudellaan AIK:n kolmanneksi paras pistemies tehoilla 10+20=30. Kaudella 2013–2014 hän ajautui erimielisyyksiin joukkueen seurajohdon kanssa, kun AIK ei ollut maksanut Pirnekselle hänen sopimukseensa kirjattuja maksuja ajallaan.[28] Lopulta Pirnes jätti joukkueen ja palasi helmikuussa 2014 loppukauden kattavalla sopimuksella kasvattajaseuraansa Oulun Kärppiin.[29] Hän joutui näin ollen ensimmäisen kerran vajaat 15 vuotta kestäneellä ammattilaisurallaan vaihtamaan seuraansa kesken kauden. Pirnes voitti Kärpissä kauden päätteeksi Suomen-mestaruuden.[4]

Pirnes jäi kauden 2013–2014 ilman jatkosopimusta Kärppien kanssa. Hän oli vapaana agenttina alkukauden 2014–2015, kunnes Pirnes palasi joukkueeseen lokakuussa 2014 loppukauden kattavalla ja kuukauden mittaisen koeajan sisältäneellä sopimuksella.[30] Hän palasi Kärppiin paikkaamaan flopanneen ykkössentteri Nicolas Deschampsin jättämää aukkoa.[31] Pirnes sai koejaksonsa päätteeksi sopimuksen.[32] Hän oli 15 osumallaan Kärppien toiseksi paras maalintekijä Mika Pyörälän kanssa. Pirnes voitti kauden päätteeksi taas Suomen-mestaruuden.[4] Toukokuussa 2015 hän teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Kärppien kanssa.[33]

Kaudella 2015–2016 Pirnes voitti pudotuspeleissä Kärppien sisäisen tehotilaston lukemalla +6. Hän voitti kauden päätteeksi SM-pronssia. Pirnes voitti kauden aikana myös Mestarien liigan hopeaa.[4] Kesäkuussa 2016 hän ilmoitti Instagram-tilillään lopettaneensa pelaajauransa.[34]

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
MM-kilpailut
Pronssia	Riika 2006	jääkiekko
Pronssia	Kanada 2008	jääkiekko

Pirnes edusti Suomen A-maajoukkuetta MM-kilpailuissa vuosina 2003, 2004, 2006 ja 2008, joista kaksi jälkimmäistä turnausta päättyi pronssiin.[4] Hänet valittiin myös vuoden 2004 maailmancup-joukkueeseen, mutta Pirnes joutui jäämään turnauksesta sivuun nilkkavamman takia.[35] Yhteensä hän on pelannut 114 A-maaottelua tehopistein 14+37=51.[36]

Pirnes pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 1997. Hän on pelannut yhteensä 31 nuorten ja 12 poikien maaottelua.[36]