Esa Eetu Takala

Esa Eetu Takala (31. joulukuuta 1864 Ylistaro – 10. marraskuuta 1914 Kitee[1]) oli suomalainen kansanopistonjohtaja, lehtimies ja nuorisoseuraliikkeen toimija.

Esa Eetu syntyi Ylistaron Untamalassa maanviljelijä Matti Lammin perheeseen. Isä kuoli Esan ollessa pieni ja äiti muutti Ylihärmän Takalaan vanhimman pojan Iisakin luokse. Esa otti veljensä tavoin sukunimen Takala. Hän työskenteli Iisakin kaupassa, suoritti kansakoulun yhdessä vuodessa ja meni syksyllä 1880 vastikään avattuun Vaasan lyseoon. Takala harrasti kirjoittamista ja teatteria, osallistui nuorisoseuratoimintaan ja valmistui ylioppilaaksi vuonna 1888. Hän opiskeli suomea ja historiaa Helsingin yliopistossa ja osallistui aktiivisesti pohjalaisen osakunnan toimintaan. Takala oli perustamassa Santeri Alkion kanssa nuorisoseuralehti Pyrkijää vuonna 1890 ja työskenteli sen toimittajana. Samana vuonna hänet valittiin Alkion tilalle Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran esimieheksi.[2]

Kansanvalistus- ja nuorisoseuraharrastuksiinsa keskittynyt Takala valmistui vuonna 1897 kandidaatiksi, mutta joutui sitten etsimään palkattua työtä. Hän matkusti Yhdysvaltoihin, jossa hän työskenteli Siirtolaisen ja Edistyksen toimittajana vuosina 1898–1899.[2] Palattuaan Suomeen Takala valittiin keväällä 1900 joensuulaisen Pohjois-Karjalan vastaavaksi toimittajaksi, mutta viranomaiset lakkauttivat lehden saman vuoden joulukuussa. Vuonna 1900 Takala valmistui myös maisteriksi[1] ja meni naimisiin kiteeläisen Eevi Branderin kanssa[2].

Takala työskenteli Peräpohjolan kansanopiston johtajana Alatorniossa vuosina 1901–1904 ja porvoolaisen Uusimaa-lehden toimittajana vuosina 1904–1906[1]. Vuonna 1907 hän perusti johtamansa Kiteen (Puhoksen) kansanopiston. Opisto sai vuonna 1914 omat tilat Suorlahden Riuskasta, mutta Takala kuoli pian sen jälkeen keuhkokuumeeseen.[2]