Eryks

Kreikkalais-roomalaisen mytologian mukaan Eryksin Afroditen temppelin perusti Aineias. Jumalatar sai siitä latinalaisen epiteettinsä Venus Erycina, joka esiintyy usein roomalaisilla kirjailijoilla.[2][5] Diodoros Sisilialaisen mukaan sekä kaupungin että temppelin perusti kuitenkin jo aiemmin heeros nimeltä Eryks, joka otti Herakleen vastaan tämän ollessa Sisilian länsiosissa ja hävisi tälle painikilpailussa. Tämä Eryks oli Afroditen ja paikallisen Buteen poika. Vergilius viittaa häneen Aineiaan veljenä, vaikkakaan ei kaupungin perustajana. Tässä myyttiversiossa Aineias toi lahjoja jo valmiiksi olemassa olleelle pyhäkölle.[2][6]

Legendat, jotka yhdistivät Eryksin Aineiaaseen ja troijalaiseen päällikköön Elymokseen, viittaavat siihen, että Eryks oli Segestan tavoin sisilialaisen ei-kreikkalaisen elymien heimon kaupunki, sillä antiikin ajan kirjailijat pitivät yleisesti elymeitä alkuperältään troijalaisina.[2][7]

Arkeologian perusteella Eryksin paikka on ollut asuttu viimeistään neoliittisella ja pronssikaudella. Paikalla ollut pyhäkkö oli puolestaan alun perin omistettu foinikialaiselle Astarte-jumalattarelle, joka yhdistettiin usein Afroditeen.[1] Myyttien alkuperää on selitetty sillä, että paikan varhaisin kultti voisi kuitenkin olla ennemmin pelasgilaista kuin foinikialaista alkuperä.[2]

Eryksin niin kutsuttua foinikialaista tai puunilaista muuria.

Eryksiin ei koskaan perustettu kreikkalaista siirtokuntaa, mutta se hellenisoitui eli kreikkalaistui vähitellen muiden Sisilian kaupunkien tavoin. Vielä Thukydides puhui Eryksin samoin kuin Segestan asukkaista kuitenkin barbaareina.[2][8] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Erykīnos (Ἐρυκῖνος), myöhemmin latinaksi Erycīnus.[2] Vaikka Eryks itse ei saanutkaan kreikkalaista siirtokuntaa, spartalainen Dorieus perusti kuitenkin jonnekin sen lähelle Herakleian kaupungin 500-luvun eaa. lopulla, mutta elymit ja foinikialaiset tuhosivat sen pian.[1]

Eryksin historiasta ei tiedetä juuri mitään ennen 400-luvun eaa. loppupuolta, mutta sen vaiheet seurasivat todennäköisesti vahvemman Segestan vaiheita. Ateenan epäonnistuneen Sisilian sotaretken 415–413 eaa. jälkeen kaupunki joutui Karthagon alaisuuteen. Vuonna 406 eaa. Syrakusan ja Karthagon laivastot kävivät kaupungin edustalla meritaistelun, jonka Syrakusa voitti. Syrakusan tyrannin Dionysioksen läntiseen Sisiliaan suuntautuneen sotaretken aikana vuonna 397 eaa. Eryks liittyi Syrakusan puolelle hieman ennen Motyen piiritystä, mutta karthagolaiset saivat vallattua kaupungin takaisin Himilkonin johdolla seuraavana vuonna. Dionysios sai kaupungin takaisin haltuunsa hieman ennen kuolemaansa, mutta tämän jälkeen se päätyi taas karthagolaisille ainakin Epeiroksen kuninkaan Pyrrhoksen sotaretkeen vuonna 278 eaa. saakka.[2][9]

Pyrrhoksen sotaretken aikaan Eryksissä oli vahva varuskunta, joka kykeni puolustautumaan pitkään, kunnes Pyrrhos onnistui itse johtamallaan hyökkäyksellä valloittamaan sen. Ensimmäisen puunilaissodan 264–241 eaa. aikaan kaupunki oli jälleen karthagolaisten hallussa. Hamilkar tuhosi kaupungin vuonna 260 eaa. ja siirrätti sen asukkaat Drepanonin niemelle, johon perusti Drepanonin kaupungin. Eryksin paikka ei kuitenkaan jäänyt kokonaan autioksi, ja vuonna 249 eaa. roomalaiset saivat kaupungin ja Afroditen temppelin ensimmäistä kertaa käsiinsä konsuli Junius Pulluksen johdolla. Roomalaisten gallialaiset palkkasotilaat ryöstelivät temppeliä tässä yhteydessä, mutta tämä jäi ainoaksi kerraksi, ja menetykset paikattiin pian.[1][2][10]

Venus Erycina ja tämän temppeli roomalaisaikaisessa denaarissa, 57 eaa.

Hamilkar Barka valtasi kaupungin yllätyksellä takaisin Karthagolle vuonna 244 eaa., mutta ei saanut vallattua sen linnoitusta. Hän siirrätti kaupungin asukkaat Drepanoniin. Karthagolaiset joutuivat hylkäämään Eryksin ja Drepanonin vasta sen jälkeen, kun Lutatius Catulus voitti nämä Aegatessaarten taistelussa vuonna 241 eaa. Tämän jälkeen lähes koko Sisilia tuli Rooman hallintaan.[1][2][11]

Roomalaisella kaudella Eryksiin suhtauduttiin suopeasti, koska sekä se että roomalaiset itse katsoivat polveutuvansa troijalaisista Afroditen ja Aineiaan kautta. Kaupunki itse vaikuttaa kuitenkin taantuneen merkityksettömäksi, siinä missä sen temppeli säilyi olemassa. Muun muassa Cicero mainitsee temppelin, mutta ei kaupunkia. Plinius mainitsee kaupungin Sisilian tavallisten roomalaiskaupunkien (municipium) joukossa. Tacituksen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaupunki oli riippuvainen Segestasta.[1][12]

Koko läntisen Sisilian taantuessa myös Eryksin temppeli rappeutui, ja segestalaiset vetosivat vuonna 25 jaa. keisari Tiberiukseen sen kunnostamiseksi. Keisari antoi tästä määräyksen, mutta sitä ei pantu toimeen; työ jäi myöhemmälle ajalle keisari Claudiukselle. Tämän jälkeen temppeliä ei enää mainita historiassa, eikä sen hylkäämisen tai tuhoutumisen ajankohtaa tunneta. Myös Roomaan rakennettiin oma Venus Erycinan temppeli.[2][13]

Asutus säilyi ylhäällä vuorella antiikin aikaisen linnoituksen ja temppelin paikalla läpi keskiajan. Normannivallan aikana se sai nimen Monte San Giuliano. Nykyinen kaupunki nimettiin uudelleen antiikin aikaisen kaupungin mukaan vuonna 1934 italialaisessa nimimuodossa Erice.[2][14]