Ernst Bonsdorff

Ernst Jakob Waldemar Bonsdorff (23. tammikuuta 1842 Hamina – 9. helmikuuta 1936 Helsinki) oli suomalainen matemaatikko, pedagogi, valtiopäivämies ja tietokirjailija.[1]

Ernst Bonsdorff 90 vuoden iässä.

Henkilöhistoria

Bonsdorffin isä Nils Robert Bonsdorff toimi matematiikan ja miekkailun opettajana Haminan kadettikoulussa mutta siirtyi pian pojan syntymän jälkeen Hartolan kirkkoherraksi. Ernst Bonsdorffin vaimo oli Ida Charlotta Forsell (1846–1923).[2] Heidän poikiansa olivat geodeetti ja tähtitieteilijä Ilmari Bonsdorff sekä professori ja rehtori Wäinö Bonsdorff.[3] Geodeetti Axel Edvard Bonsdorff oli Bonsdorffin veli.[4] Bonsdorff oppi lapsena suomalaisessa ympäristössä suomen kielen.[5] Hän opiskeli Porvoon Kymnaasissa, tuli ylioppilaaksi 1859, valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1863 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1871.[4]

Ammattiura

Bonsdorff nimitettiin vuonna 1863 vasta perustetun Jyväskylän seminaarin matematiikan lehtoriksi. Ennen opettajantoimeen ryhtymistään hän teki yhdeksän kuukauden mittaisen opintomatkan Eurooppaan tutustuen kansakouluihin ja opettajankoulutukseen Saksassa, Sveitsissä ja Ruotsissa.[5] Vuonna 1875 Bonsdorff siirtyi Hämeenlinnaan kaksi vuotta aikaisemmin toimintansa aloittaneen suomalaisen normaalilyseon matematiikan ja luonnontieteiden yliopettajaksi. Normaalilyseon siirtyessä Helsinkiin vuonna 1887 Bonsdorff seurasi mukana. Eläkkeelle hän jäi vuonna 1910.[6] Bonsdorffin molemmat tehtävät olivat suomalaisessa opettajankoulutuksessa uraa uurtavia. Bonsdorff kirjoitti suuren joukon matematiikan oppikirjoja ja tehtäväkokoelmia; niiden merkitys esimerkiksi matematiikan suomenkielisen sanaston vakiinnuttajana on ollut suuri.[5] Hän toimi myös tieteen suomenkielisen kansantajuistamisen alalla. Vuonna 1899 Bonsdorff julkaisi suosituksi tulleen kirjan Tähtitiede ja 1882 Galois-teorian esittelyn Ekvatioonioppi substituutioteorian kannalta.[6][5]

Paitsi pedagogi ja oppikirjojen tekijä, Bonsdorff oli myös huomattava matemaatikko. Hänen väitöskirjansa Den geometriska theorin för complexa funktioner tillämpad på elliptiska integralen af första ordningen on ensimmäinen Suomessa julkaistu funktioteorian alaan kuuluva tutkimus. Vuonna 1875 Bonsdorff teki toisen pitkän ulkomaanmatkan Saksaan. Osin tämän matkan tuloksena hän julkaisui useita invarianttiteorian tutkimuksia. Yksi niistä oli Härledning och geometrisk tydning av de viktigaste kombinanterna i det ternära kubiska formsystemet, Bonsdorffin pätevyysnäyte Helsingin yliopiston matematiikan professuuria varten. Hän kuitenkin hävisi keväällä 1876 tiukan kilpailun Lorenz Lindelöfin vapautuneesta virasta ruotsalaiselle Gösta Mittag-Lefflerille.[5] Bonsdorff kirjoitti myös tutkimuksia säännöllisistä monikulmioista. Yksi niistä, vuonna 1910 julkaistu, on ensimmäinen suomalaisen matemaatikon englanniksi julkaisema artikkeli.[5] Bonsdorff sai professorin arvonimen vuonna 1884.[6] Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen hän oli vuodesta 1908 ja Tiedeakatemian esimies 1912–1913.[1] Vuonna 1923 julkaisemassaan muistelmateoksessa Elämäni varrelta Bonsdorff ei kuitenkaan mainitse toimintaansa matemaatikkona ollenkaan.

Bonsdorff oli perustamassa Suomi-, Pohjola- ja Kullervo-vakuutusyhtiöitä. Hän julkaisi vakuutusmatemaattisia tutkimuksia ja ensimmäisen suomenkielisen vakuutusmatematiikan oppikirjan Vakuutustieteen matemaattiset alkeet vuonna 1919. Vuosina 1906–1918 Bonsdorff toimi kauppaopetuksen tarkastajana.[7]

Valtiopäivätyö

Bonsdorff oli Porvoon hiippakunnan koulunopettajien edustajana pappissäädyssä valtiopäivien jäsen 1891, 1894, 1897, 1899 ja 1900.[8]

Lähteet
  1. Paaskoski, Jyrki: Oppineiden yhteisö: Suomalainen Tiedeakatemia 1908–2008, s. 387. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22529-4.
  2. ”Bonsdorff, Aimo Johannes”, Suomen metsänhoitajat: Finlands forstmästare 1851–1931, s. 60. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.
  3. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Ilmari Bonsdorff
  4. Carpelan, Tor: Finsk biografisk handbok, s. 236–237. G. W. Edlunds Förlag, 1903.
  5. Elfving, Gustav: The History of Mathematics in Finland 1828–1918, s. 52–68. Suomen Tiedeseura, 1981. ISBN 951-633-098-2.
  6. Kansallinen elämäkerrasto I, s. 300. WSOY, 1927.
  7. Bonsdorff, Ernst: Elämäni varrelta, s. 181. Arvi A. Karisto, 1923.
  8. Kaarlo Österbladh, 1934. Pappissääty Suomen valtiopäivillä 1809–1906. II 1885–1906. Helsinki: Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran toimituksia XXXVI, ss. 84-429.

    Aiheesta muualla
    Suomen pappissäädyn valtiopäivämiehet
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.