Ernest Orlando Lawrence
Ernest Orlando Lawrence (8. elokuuta 1901 – 27. elokuuta 1958) oli yhdysvaltalainen fyysikko. Vuonna 1939 hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon syklotronin rakentamisesta ja keinotekoisten radioaktiivisten alkuaineiden keksimisestä.
Ernest Orlando Lawrence | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 8. elokuuta 1901 Canton, Etelä-Dakota, Yhdysvallat |
Kuollut | 27. elokuuta 1958 (57 vuotta) Palo Alto, Kalifornia, Yhdysvallat |
Kansalaisuus | Yhdysvaltalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Minnesotan yliopisto Yalen yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | William Francis Gray Swann |
Instituutti | Kalifornian yliopisto, Berkeley |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Palkinnot | Nobelin fysiikanpalkinto (1939) |
Nimikirjoitus |
|
Ura ja saavutukset
Lawrence syntyi Cantonissa Etelä-Dakotan osavaltiossa vuonna 1901. Hän suoritti vuonna 1925 tohtorin tutkinnon Yalen yliopistossa fysiikan alalta. Myöhemmin hän toimi professorina Kalifornian yliopiston Berkeleyn yksikössä.[1]
Lawrence sai idean syklotronista vuonna 1929 ja mainitsi laitteesta tiedejulkaisu Sciencessa. Ensimmäinen syklotroni valmistettiin vuonna 1930, jolloin ionin energia laitteessa saavutti 13 000 eV. Seuraavana vuonna rakennettiin toinen kiihdytin, jossa kiihdytettävän protonin energia saavutti jo 1,2 MeV. Syklotronin avulla Lawrence tuotti isotooppeja, joita voitiin käyttää lääketieteellisessä tutkimuksessa.[1]
Toisen maailmansodan aikana Lawrence työskenteli Manhattan-projektin parissa, jolloin hän onnistui erottamaan uraanin isotooppeja.[1]
Ernest Lawrencen kunniaksi on nimetty tutkimuslaitos Lawrence Berkeley National Laboratory ja järjestysluvultaan 103 oleva alkuaine nimeltä lawrencium.[1]
Lähteet
- Mauro Dardo: Nobel laureates and twentieth-century physics, s. 204. Cambridge University Press, 2004. ISBN 9780521540087. Google book (limited preview). (englanniksi)