Ernest MacMillan
Ernest MacMillan (18. elokuuta 1893 Mimico – 6. toukokuuta 1973 Toronto) oli kanadalainen kapellimestari ja säveltäjä. Hän aloitti urkujensoiton opiskelun Arthur Blakeleyn johdolla Torontossa 8-vuotiaana ja teki julkisen ensiesiintymisensä 10-vuotiaana. Hän jatkoi urkujensoiton opintojaan myöhemmin Skotlannissa ja Englannissa. Hän sai Oxfordin yliopistosta musiikin kandidaatin arvon.[1]
MacMillan opiskeli nykyajan historiaa Toronton yliopistossa 1910-luvun alussa ja lähti sitten Pariisiin opiskelemaan pianonsoittoa Therese Chaigneaun johdolla. Hänet internoitiin ensimmäisessä maailmansodassa, mutta hän sai poissaolevana taiteiden kandidaatin arvon Toronton yliopistosta vuonna 1915. Vuonna 1918 hän sai Oxfordin yliopistosta musiikin tohtorin arvon.[1]
Vapauduttuaan MacMillan palasi Torontoon, jossa hän työskenteli urkurina ja kuoromestarina. Hän oli myös Toronton musiikkikonservatorion rehtorina vuosina 1926–1942 ja Toronton yliopiston musiikin tiedekunnan dekaanina 1927–1952. Hän toimi Toronton sinfoniaorkesterian kapellimestarina 1931–1956 ja Mendelssohn-kuoron johtajana samassa kaupungissa 1942–1957. Hän myös esiintyi vierailevana kapellimestarina Pohjois- ja Etelä-Amerikoissa, Euroopassa sekä Australiassa. Hän toimi Kanadan musiikkineuvoston puheenjohtajana 1947–1966. Vuonna 1935 hänestä tuli ensimmäinen ritariksi lyöty kanadalainen. Hän johti useiden perinteisten ja uusien teosten Kanadan-ensiesityksiä.[1]
Aiheesta muualla
- The Canadian Encyclopedia: Sir Ernest MacMillan (englanniksi)