Erkki Rautee

Erkki Antero Rautee (15. toukokuuta 1924 Pohjois-Pirkkala – 24. marraskuuta 2000 Helsinki) oli suomalainen marxismin teoreetikko. Rautee oli Suomen kommunistisen puolueen keskeisimpiä ideologeja 1960-luvulta 1980-luvun puoliväliin.[1]

Rautee syntyi tunnettuun nokialaiseen vasemmistosukuun ja hän kasvoi mukaan työväenliikkeen toimintaan. Rautee kävi Nokian yhteiskoulua, kunnes hänet vuonna 1943 määrättiin asepalvelukseen. Rauteesta tehtiin kirjuri. Hän palasi siviiliin alkuvuodesta 1945. Rautee valmistui ylioppilaaksi vuonna 1946 ja kansakoulunopettajaksi keväällä 1948.[1]

Vuonna 1948 Rautee värvättiin Sirola-opistoon opettamaan luonnontieteitä ilman biologin koulutusta.[2] Samana vuonna hän liittyi SKP:hen.[3] Rautee tuki 1950-luvulla Suomessa neuvostoliittolaista lysenkolaisuutta, josta oli vuonna 1948 tullut Neuvostoliiton virallinen biologinen teoria. Hän mm. yritti todistaa molekyyligenetiikan harhaopiksi.[4]

Rautee vaikutti Sirola-opistossa 20 vuotta ja hänen alakseen vakiintui marxilainen filosofia ja sosialismin teoria. Rautee opiskeli Moskovassa vuosina 1958–1961. Vuonna 1966 Kansankulttuuri julkaisi hänen kirjansa Puheenvuoroja marxilaisuudesta. Rautee oli SKP:n uudistuslinjan keskeisiä muotoilijoita. Hän vaikutti vahvasti SKP:n vuonna 1969 hyväksytyn puolueohjelman linjauksiin.[2]

Vuodesta 1971 Rautee toimi SKP:n valistussihteerinä.[2] Vuonna 1972 Rautee valittiin Yhteiskunnallisen arkistosäätiön puheenjohtajaksi[5] ja SKP:n poliittiseen toimikuntaan.[3] Vuosina 1976–1983 hän oli myös SKP:n poliittis-teoreettisen äänenkannattajan Kommunistin päätoimittaja ja 1979–1985 Kansan Sivistystyön Liiton puheenjohtaja.

Rautee vetäytyi SKP:n johdosta vuoden 1984 edustajakokouksen jälkeen. Hän vastusti puheenjohtajaksi valitun Arvo Aallon johtamaa niin sanottua kirveslinjaa, jonka johdolla SKP:sta erotettiin taistolainen oppositio. Virallisesti Rautee jäi työkyvyttömyyseläkkeelle.[2]