Erkki Pulli

Erkki Ilmari Pulli (13. syyskuuta 1935 Sortavala[1] – 17. marraskuuta 2020 Lappeenranta[2]) oli suomalainen sotilas ja puoluejohtaja.

Pullin vanhemmat olivat kauppateknikko Matti Pulli ja Katri Virolainen ja puoliso vuodesta 1957 Pirkko Hussi. Pulli tuli ylioppilaaksi Lappeenrannan lyseosta 1957 ja suoritti Kadettikoulun 1960, kapteenikurssin 1964 ja esikuntaupseerin kurssin 1974. Hän oli opetusupseeri, toimistopäällikkö ja komppanianpäällikkö Uudenmaan rakuunapataljoonassa 1960–1967, toimistopäällikkö ja -upseeri Kaakkois-Suomen sotilasläänin esikunnassa 1967–1973, 3. Erillisen autokomppanian päällikkö 1974–1975, komppanianpäällikkö Reserviupseerikoulussa 1976–1983 ja Lappeenrannan sotilaspiirin esikunnan palveluksessa 1983–1985. Vakinaisesta palveluksesta 1987 eronnut Pulli oli useita kertoja rauhanturvaamistehtävissä 1970-luvulta lähtien. Komppanianpäällikkö YK:n suomalaisessa pataljoonassa Kyproksella hän oli 1970–1971 ja UNTSO:n sotilastarkkailija Golanilla ja Siinailla 1975–1976 ja Libanonissa 1981–1982. Hän toimi everstiluutnantin arvolla YK:n UNIFIL -joukkojen komentajan pääedustajana Libanonin sodan aikana Etelä-Libanonissa. Gazan alueella YK:n pakolaisvirkailijana Pulli toimi 1988. Suomen Eläkeläisten Puolueen puheenjohtaja Pulli oli 1990–1994 ja Lappeenrannan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 2001–2004.[1][2][3]

Pulli ylennettiin vänrikiksi 1959, luutnantiksi 1961, yliluutnantiksi 1964, kapteeniksi 1967 ja majuriksi 1975.[1]