Erkki Pirtola

Erkki Samuli Pirtola (18. toukokuuta 1950 Rautalampi – 23. tammikuuta 2016 Helsinki[1][2]) oli suomalainen kuvataiteilija.[3] Hänet tunnettiin myös kirjoittajana ja taidekriitikkona, televisiotoimittajana sekä taiteen opettajana. Hän oli myös kuratoinut useita näyttelyitä.

Pirtola järjesti 1970-luvulta asti näyttelyitä valtavirrasta sivussa oleville taiteilijoille, kuten Kalervo Palsalle ja Roi Vaaralle.[4] Hän perusti taiteilijaryhmiä, kuten Ö-ryhmän, ja toimi muun muassa videotaiteen pioneerina. Pirtola tunnettiin työstään ATV-televisiokanavalla sekä ITE-taiteesta. ITE on lyhenne ilmauksesta ”itse tehty elämä”.[5]

Erkki Pirtola kirjoitti muun muassa lehtiin Vihreä Lanka, Uuden Ajan Aura, Komposti (1979–1982), Ylioppilaslehti, Ilta-Sanomat (1980–1992), Aktivisti, Voima ja Taide.[6]

Eräässä artikkelissaan Pirtola kysyi: entä jos taiteen marginaalit ovatkin keskeistä ja ”taiteeseen” sidottu taide ”marginaalia”?

"Todellinen taiteen emämaa löytyykin lastentarhoista, Steiner-kouluista, undergroundista, hullujenhuoneilta, presidentin muistikirjasta, betonigraffiteista, oudoista yöllisistä performansseista, ufokuvista, viidakkoshamaanin houreista..." (Ilta-Sanomat 24.4.1990.)[6]

Hän toimi myös Helsingin tietokoneorkesterin kapellimestarina vuonna 2003.[7]

Nykytaiteen museo Kiasmalla on kokoelmissaan Pirtolan teoksia. Hän sai vuonna 2006 Aleksis Kiven Seuran Eskon puumerkki -palkinnon.[8] Vuonna 2013 Pirtolalle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.[9] Hänet palkittiin myös Vuoden Kiila -palkinnolla vuonna 2009 ja kuvataiteen valtionpalkinnolla vuonna 2011.[10]

Yksityiselämä

Erkki Pirtola oli naimisissa turvetaiteilija Papu Pirtolan (synt. 1949 † 2017)[11] kanssa vuosina 1975–1998. Avioliiton aikana syntyi neljä lasta: Pilvari Pirtola[12] (synt. 1978), Arhippa (Miika) Pirtola (synt. 1981), Sampsa Pirtola (synt. 1982) ja Velimir Pirtola (synt. 1987).

Lähteet
  1. Hevonoja, Jaana: Kuvataiteilija Erkki Pirtola on kuollut. 24.1.2016. Yle Uutiset. Viitattu 24.1.2016.
  2. Erkki Pirtolan muistokirjoitus 30.1.2016. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 10.5.2016. Viitattu 17.3.2018.
  3. Kuka kukin on 2003, s. 767. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  4. Vuoden Kiila on Erkki Pirtola. Kansan Uutiset. 30.11.2009. Viitattu 19.2.2010.
  5. ITE – itse tehty elämä suomalaista nykykansantaidetta Taidemuseo Meilahti. Viitattu 13.2.2007.
  6. Kastemaa, Heikki: “Kritiikon tehtävä olla kriittinen.” (pdf) Kritiikin Uutiset. 4/2005. Suomen arvostelijain liitto ry. Arkistoitu 19.3.2016. Viitattu 25.1.2016.
  7. Helsingin tietokoneorkesteri. Avanto Helsinki Media Art Festival 2003. Viitattu 13.2.2007.
  8. Eskon puumerkin saajat. Aleksis Kiven Seura. Viitattu 13.10.2016.
  9. Heille myönnettiin uudet taiteilijaeläkkeet 26.6.2013. Iltalehti. Arkistoitu 29.6.2013. Viitattu 26.6.2013.
  10. Erkki Pirtola on kuollut. 24.1.2016. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 25.1.2016. Viitattu 25.1.2016.
  11. Papu Pirtola 1949–2017 Helsingin Sanomat. 15.1.2018. Viitattu 22.10.2019.
  12. Erkki Pirtolan poika: isä teki taidetta kaikesta, myös perheestään yle.fi. Viitattu 21.4.2017.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.