Erkki Merikallio

Erkki Johannes Merikallio (14. toukokuuta 1892 Oulu – 27. huhtikuuta 1918 Heinjoki) oli suomalainen lakitieteen ylioppilas ja jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana.[1][2]

Erkki Johannes Merikallio

Perhe ja koulutus

Merikallion vanhemmat olivat kruununjyvästön varastonhoitaja Aleksander Hellman ja Edla Erika Ahlberg. Merikallio kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta reaalilyseosta vuonna 1913 ja liittyi Pohjois-Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1914–1915.[1][2]

Jääkärikausi
Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Merikallio toimi aktiivisena jääkärivärvärinä Oulun seudulla ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 18. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

Suomen sisällissota

Merikallio astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Muolaan pitäjän Hotakan kylässä, missä hän haavoittui 25. huhtikuuta 1918. Hänet vietiin Heinjoen kenttäsairaalaan, missä hän lopulta menehtyi haavoihinsa 27. huhtikuuta 1918. Samassa taistelussa kaatui myös muun muassa jääkärivääpeli Armas Sihvo ja haavoittui komppanian päällikkö jääkäriluutnantti Lennart Hannelius ja jääkärivääpeli Pehr-Axel Wahren (pistintaistelussa). Kaikkiaan tässä taistelussa 18. jääkäripataljoonan (Nordenswan) 1. komppanian (Kaarlo Heiskanen) kaatuneet olivat 1 upseeri, 1 vääpeli, 1 kersantti, 20 sotamiestä sekä haavoittuneina menetykset olivat 40 sotamiestä. Merikallio oli kuollessaan naimaton ja kirjoilla Oulussa, jonne hänet myös haudattiin.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset Kunniamerkit
  • Vänrikki 11. helmikuuta 1918

  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Jääkärimerkki

Lähteet
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen: Suomen jääkärit osa I, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.
  • Suomen sotasurmat 1914–1922 © 2001- Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finland.
  • Toim. Donner, Svedlin ja Nurmio: Suomen vapaussota I–VIII, Gummerus Jyväskylä 1920–1925.

Viitteet
  1. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.