Erkki Kurki-Suonio

Erkki Kurki-Suonion vanhemmat olivat professori, säveltäjä Ilmari Henrik Reinhold Krohn^[3] ja Emilie Alide Marie o.s. von Dittmann. Erkin äiti kuoli pojan ollessa 3½-vuotias. Isä ja Hilja Theodolinda Hahnsson avioituivat 1906. Lapset pitivät Hiljaa, kirjailijanimeltään Hilja Haahti, toisena äitinään.[3]

Kurki-Suonio avioitui 1925 kansakoulun opettaja Sylvi Rankin kanssa. Perheeseen syntyivät lapset Jaakko, Kerttu, Ilmari, Pirkko, Annikki ja Sirkka.[4]

Kurki-Suonio kävi Helsingissä Lampénin 3-luokkaisen alkeiskoulun, jatkoi veistokoulussa sitten vuoden ja normaalilyseon käytyään tuli ylioppilaaksi 1920. Opinnot jatkuivat Helsingin yliopistossa, jossa Kurki-Suonio suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1922. Auskultoinnin oppikouluja varten hän toteutti 1922–24 sekä kansanopistoja varten 1923. Papin kutsumus alkoi vetää Kurki-Suoniota puoleensa. Hän suoritti Sacri ministerii kandidaatin tutkinnon (SMK) 1925 ja vihittiin papiksi Oulussa 1925. Vuonna 1928 Kurki-Suonio suoritti suomen kielen ja kirjallisuuden approbaturin sekä 1931 kenttäpapin tutkinnon. Pastoraalitutkinto (laudatur) valmistui 1932. Myöhemmin vuorossa Kurki-Suoniolla olivat jatko-opinnot. Hän valmistui teologian lisensiaatiksi ja sen jälkeen väitteli teologian tohtoriksi 1952^[3][4][5].

Kurki-Suonio toimi Koraalikomitean puheenjohtaja 1938–43[4], Kirkolliskokousedustajana yhdeksän kertaa vuosina 1938–65 sekä Kuopion tuomiokapitulin asessorina 1939–45. Koraaliohjepainoksen toimittajakunnan jäsen ja sihteeri hän oli 1943–45, Virsiopetuskomitean puheenjohtaja 1943–45 sekä Iisalmen rovastikunnan Iääninrovasti 1950–51. Suomen Merimieslähetysseuran johtokunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana Kurki-Suonio toimi 1952–60, Suomen lähetysseuran johtokunnan jäsenenä 1952–60 sekä Helsingin Diakonissalaitoksen johtokunnan jäsenenä 1952–70. Naisteologikomitean jäsen hän oli 1953–58 ja Naispappeuskomitean jäsen 1958–63. Kurki-Suonio oli Helsingin tuomiorovastikunnan vt. lääninrovasti 1959–61, Helsingin tuomiokapitulin asessori 1959–65 ja Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan jäsen 1959–60. Kirkon musiikkitoimikunnan puheenjohtajana hän oli vuodesta 1961 sekä Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosaston inspehtorina 1963–73[4][5].

Merimiehen Ystävän toimittajana Kurki-Suonio oli 1933–35, Vapaan Huollon Iisalmen keskuksen puheenjohtajana 1941–42, Iisalmen raittiuslautakunnan puheenjohtajana 1945–46 ja Helsingin III tyttökoulun vanhempainneuvoston varapuheenjohtajana 1951[4][5].

Kurki-Suonion harrastukset suuntautuivat musiikkiin, hymnologiaan (hän tutki virsitekstejä ja sävelmiä), historiaan, raittius- ja heimoasiaan[4].

Kurki-Suonio sai rovastin arvon 1949. Kunniamerkkeinä hänelle myönnettiin Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki (SLR 1) sekä Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki (SVR J 1)[4][5].

• Hengelliset kansansävelmämme koraaleina. 1 osa, Sävelmien ottaminen koraalikirjaan ja niiden laatu. Väitöskirja. Luterilaisen Kirjallisuuden Säätiö, 1952.
• Kolmisäikeinen lanka : kertoelmia ja tutkisteluja virsistä. WSOY, 1955.
• Joulunajan postilla. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1968.
• Paastonajan postilla. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1970.
• Pääsiäisajan postilla. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1971.
• Suvipuolen postilla. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1972.
• Viikon virsi : graduaalivirsien tarkastelua adventista helluntaihin. Kirjapaja, 1974.
• Viikon virsi. 2, Graduaalivirsien tarkastelua kolminaisuuspäivästä kirkkovuoden loppuun. Kirjapaja, 1975.
• Omin silmin. Herättäjä-yhdistys, 1983.
• Palavat ahjot. Herättäjä-yhdistys, 1984
• Armas kallis maa. Herättäjä-yhdistys, 1985.
• O. E. A. Hjelt, herännyt lääkäri: arkkiatri Otto Edvard August Hjeltin elämäkerta. Herättäjä-yhdistys,1986.