Erkki Immell

Immell kävi kuusi luokkaa Helsingin suomalaista normaalilyseota ja yhden vuoden Suomen liikemiesten kauppaopistoa sekä suoritti yksityisoppilaana ylioppilastutkinnon Hämeenlinnan lyseossa vuonna 1927. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1928–1932 Tarton yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa ja suoritti keväällä vuonna 1932 eläinlääketieteen kandidaatti-tutkinnon.[1][2]

Immell yritti ensimmäisen kerran päästä Saksaan jääkärioppiin maaliskuun alkupäivinä vuonna 1916, jolloin hän yritti hiihtää Merenkurkun yli Jepuan etappitietä Uumajaan, mutta palellutti varpaansa niin pahoin, että hän joutui turvautumaan sen takia leikkaushoitoon ja oli sen jälkeen hoidettavana Uumajan sairaalassa 9. heinäkuuta 1916 saakka. Sairaalasta päästyään hän toimi Ruotsissa jääkärietappitehtävissä, kunnes yritti uudelleen Saksaan ja liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 9. helmikuuta 1917, mutta vapautettiin palveluksesta 9. heinäkuuta 1917 hänen edellä mainitun sairauden johdosta ja laskettiin siviilitöihin.[1][2]

Immell palasi takaisin Suomeen sisällissodan jo laannuttua 4. toukokuuta 1918 ja astui Suomen armeijan palvelukseen adjutantiksi Porin rykmentin 2. pataljoonaan, josta hänet siirrettiin Porin rykmentin lakkauttamisen takia Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi esikuntavääpelinä, rykmentin adjutanttina ja lähettiupseerina. Armeijasta hän erosi 8. heinäkuuta 1919, siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin 1. huhtikuuta 1920 alkaen kansliapäälliköksi Uudenmaan pohjoiseen suojeluskuntapiiriin. Suojeluskuntajärjestöstä hän erosi 11. joulukuuta 1920 ja siirtyi 1. marraskuuta 1921 Kellomäen karanteenilaitoksen palvelukseen ja toimi laitoksessa 1. huhtikuuta 1923 saakka. Valtion maatalouskoneiden koetuslaitoksen palvelukseen hän astui vuonna 1923 ja siirtyi vuonna 1926 Valtion rautateille vakaajan apulaiseksi, missä toimessa oli vuoteen 1932 saakka, jonka jälkeen hän toimi tilapäistöissä.[1][2]

Immell osallistui talvisotaan adjutanttina Sissipataljoona 2:ssa. Välirauhan aikana hän toimi Jalkaväenkoulutuskeskus 9:ssä divisioonanadjutanttina ja hevosupseerina. Jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin Jalkaväenkoulutuskeskus 2:een, missä hän toimi huoltopäällikön apulainen, josta hänet kotiutettiin vuonna 1942 ja hän siirtyi Lohjalle pehtorin apulaiseksi Maikkalan tilalle, missä hän toimi vuoteen 1950 saakka, jolloin hän muutti Kyyhkylän Invalidikotiin. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Varavääpeli 4. toukokuuta 1918 Vääpeli 23. toukokuuta 1918 Vänrikki 28. helmikuuta 1919 Luutnantti 1942		Vapaudenmitali 1. lk. Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.