Erkki Ilmari

Erkki Ilmari (nimi aiemmin Erkki Ilmari Lehtonen; 9. tammikuuta 1902 Tampere – 8. syyskuuta 1945 Rovaniemi) oli suomalainen kirjailija. Hän käytti myös nimimerkkiä Yrjänä Pirkka.

Lehtosen isä oli talonomistaja. Lehtonen kävi kolme luokkaa Tampereen lyseota, sitten Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulun 1921–1923 ja harjoitti taideopintoja Berliinissä ja Pariisissa 1923–1924. Hän oli puolustusvoimien aliupseerina 1918–1921 ja aikakauslehti Maanantain päätoimittaja 1927–1928. Vuonna 1934 hän oli Keskusmetsäseura Tapion palveluksessa, mutta jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi.[1]

Hän osallistui Suomen Taiteilijain näyttelyihin 1922 ja 1928. Lehtonen työskenteli kirjailijan työn ohella toimittajana, kuvittajana sekä piirustuksen ja tyyliopin opettajana.

Erno Paasilinna kuvaa Erkki Ilmaria vauhdikkaaksi kertojaksi, jonka teosten seikkailukas juoniaines on usein kuvausten pohjana. Paasilinna luonnehtii Erkki Ilmarin huumoria terveeksi ja harmittomaksi. Tekstit saavat paikallisväriä perusteellisesta olojen ja tapojen kuvauksesta.[1]

Erkki Ilmarin tunnetuin teos, vuonna 1935 ilmestynyt teollisuusromaani Kaukopää kertoi Enso-Gutzeit Oy:n Kaukopään sulfaattiselluloosatehtaan rakentamisesta Imatralle 1930-luvun alkupuolella. Tehdas oli valmistuessaan vuonna 1935 Euroopan suurin alallaan.