Erkki Hartikainen

Hartikainen toimi Vapaa-ajattelijain liitossa 40 vuoden ajan. Hän oli Vapaa ajattelija -lehden vastaava päätoimittaja useita jaksoja vuodesta 1969. Vuosina 1982–1983 hän oli virkavapaalla ja toimi liiton päätoimisena pääsihteerinä tavoitteenaan saada Suomeen elämänkatsomustiedon opetus.[7]

Pakanakilta ry oli opiskelijoiden Helsingissä vuonna 1968 perustama yhdistys, joka toimi kootakseen uskonnottomia opiskelijoita yhteen. Radikaali ja aktiivinen yhdistys toimi vuoteen 1972 saakka. Hartikainen aikoi perustaa ylioppilaiden ateistiyhdistyksen, mutta liittyikin vapaa-ajattelijoihin ja hänet kutsuttiin Pakanakillan puheenjohtajaksi.[4][8][9] 1970-luvulla yhdistyksen toiminta hiipui ja se päätettiin lakkauttaa.[8][10][9][11]

Hartikainen osallistui ateistisen liikkeen toimintaan kotimaisen toiminnan lisäksi ulkomaisen ateistisen kirjallisuuden keräämisen, ulkomaanvierailujen ja kirjeenvaihtoverkoston kautta.[12] Hartikainen oli yhdessä Amerikan Ateistien johtajien kanssa maailman kolmannen ateistien kongressin pääjärjestäjänä. Kongressi pidettiin Helsingissä vuonna 1983.[13]

Hartikainen teki 1970-luvulla opetusministeriön rahoittaman tutkimuksen uskonnonvapaudesta Suomessa, johon kuului Suomen Gallupin tekemä kyselytutkimus ”Asennoituminen uskonnonvapauteen”. Vuosikymmenen lopulla hän laati tulosten perusteella vapaa-ajattelijoille opintoaineiston Tieteellinen maailmankatsomus[14]. Hartikaisen luonnoksen pohjalta hyväksyttiin liiton ensimmäinen kulttuuripoliittinen ohjelma vuonna 1978.[15]

1970-luvun lopulla Hartikainen toimi peruskoulun matematiikan lehtorina, ja hän teki valituksen siitä kuinka hänet pakotetaan uskonnottomana ja Vapaa-ajattelijain liiton sihteerinä jatkuvasti virkansa vuoksi osallistumaan hartaustilaisuuksiin. Valitettuaan kaikille mahdollisille valtion elimille hän teki eräiden muiden kanssa kantelun YK:n ihmisoikeuksien komitealle.[16]

1980-luvulla Hartikainen toimitti uskonnottomien käyttöön elämänkatsomustiedon (silloisen uskontojen historian ja etiikan) oppiaineiston. WSOY ryhtyi vapaa-ajattelijain lukion elämänkatsomustiedon oppikirjojen kustantajaksi ja antoi kirjoittamista varten apurahan, mutta julkaisu peruutettiin.[17] Hartikaisen toimittama elämänkatsomustiedon aineisto on ollut saatavilla internetissä. Aineiston esittelyssä todetaan, että se on suunniteltu uskonnottomien tarpeita varten ja että myös uskonnottomalle nuorelle on annettava eväät puolustaa omia käsityksiään.[18]

Suomen ateistiyhdistys teki oman ehdotuksen elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmaksi.[19] Hartikainen arvosteli elämänkatsomustiedon opetussuunnitelmia muun muassa käsitteellisestä epäselvyydestä. Sana todellisuuskäsitys olisi hänen mukaansa ollut parempi kuin sana maailmankatsomus.[20] Käsitteessä 'maailmankuva' sana 'maailma' viittasi Hartikaisen mukaan maakeskisyyteen ja 'kuva' näköaistikeskeisyyteen.[21] Hartikaisen mielestä oikea todellisuuskäsitys vastaa todellisuutta eli on oikea karkeistus todellisuudesta. 'Karkeistus' on fyysikko Kari Enqvistin tunnetuksi tekemä käsite, joka viittaa siihen, että ihminen käsittää todellisuuden usein vain likimääräisesti. Tämä korvaisi filosofi Ilkka Niiniluodon käyttämän käsitteen 'totuudenkaltaisuus'.[22] Materialismin suomennos on Hartikaisella 'aineellinen todellisuuskäsitys'.[23] Sanan 'tiede' vastine oli Hartikaisen mukaan 'todellisuustutkimus' ja 'tieteellisen menetelmän' sijaan voitaisiin puhua 'kokemukseen perustuvasta menetelmästä'.[24] Humanismin ongelmana oli Hartikaisen mielestä ihmisen palvonta. Humanismin sijaan Hartikainen puhui mieluummin posthumanismista, joka pyrkii arvioimaan uudelleen ihmisen asemaa luonnossa.[25]

Hartikainen oli loogista empirismiä edustaneen filosofi Pertti Lindforsin ystävä ja tukija. He suhtautuivat arvostelevasti akateemisen filosofian suuntauksiin ja puolustivat loogisen empirismin nykyaikaista muotoilua johdonmukaisena kokemustietona.[26][27][28]

Erkki Hartikainen perusti 1985 Suomen ateistiyhdistyksen ja oli myös sen puheenjohtaja siitä lähtien.[29] Sääntöjensä mukaan yhdistys toimii ateistien aatteellisena, etu- ja oikeusturvajärjestönä. Yhdistys on kansainvälisen ateistijärjestön Atheist Alliance Internationalin jäsen.[30]

Yhdistyksen sääntöjen mukaan yhdistyksen tavoitteena on Suomen molempien valtiokirkkojen erottaminen val­tiosta ja niiden julkisoikeudellisen aseman lakkauttaminen se­kä tieteellisen maailman­katsomuksen levittäminen. Sääntöjen mukaan yhdistyksen pyrkimyksenä on valvoa ateistien ihmis- ja kansalaisoi­keuksien loukkaamattomuutta, ajaa sellaisia lainsäädännöllisiä muutoksia, jotka tur­vaavat uskonnottomuu­den ja ateismin vapau­den sekä niiden kannattajien tasa-arvoisen kohtelun muihin kansalaisiin nähden. Säännöissä tavoitteena on myös edistää sekä ylläpitää uskonnottoman ja ateisti­sen kulttuurin kasvua ja kehitystä sekä harjoit­taa tieteellistä ateismitutkimusta.[30]

Suomen ateistiyhdistys ilmoittaa vastustavansa Ruotsin mallin mukaista uskonnonopetusta. Ruotsin mallin mukainen uskonnonopetus on yhdistyksen mukaan käytännössä evankelis-luterilaista uskonnonopetusta joka on naamioitu. Yhdistyksen mielestä kaikki uskonnonopetus on poistettava valtion ylläpitämistä ja tukemista oppilaitoksista.[31][32] Hartikaisen mukaan Suomen ateistiyhdistys perustettiin varajärjestöksi siltä varalta, että muut järjestöt luopuvat ateistien ihmisoikeuksien puolustamisesta.[33] Hänen mukaansa yhdistys ei pyri hankkimaan uusia jäseniä, koska jäljet muissa järjestöissä pelottavat.[34]

Hartikainen piti sanoja 'vapaa-ajattelija', 'humanisti' ja 'bright' sekaannuksia aiheuttavina peiteniminä. Ateismia ei voinut Hartikaisen mielestä tehokkaasti edistää peitenimillä, vaan siitä olisi puhuttava ateismina tai vielä mieluummin jumalattomuutena.[35] Uskonnottomien piilotteleminen peitenimien takana oli hänestä ”imagofasismia”, ryhmän imagon nostamisen asettamista kaikkien muiden asioiden edelle.[36] Jos jotain muuta sanaa halutaan käyttää, ateistit voivat kutsua itseään sivistyneiksi.[35]

Hartikaisen oli sitä mieltä, että humanistiliike on vallannut vapaa-ajattelijaliikkeen eikä entistä Vapaa-ajattelijain liittoa enää ole, koska hänen mukaansa liitossa oli vaihdettu säännöt, johto ja jäsenet.[37] Enää ei oikeastaan ”vastusteta yhtään mitään, koska imago kärsii ja oikeastaan ei edes kannateta mitään, koska imago kärsii.” Hartikaisen mielestä humanismissa on niputettu yhteen poliittisia asioita, joilla ei ole tekemistä toistensa kanssa. Hartikainen polemisoi, että uudet vapaa-ajattelijatoimijat ovat kokemattomia ja tietämättömiä siitä, kuinka ateismia voitaisiin edistää.[38] Hartikainen näki olevan vaara, että testamenttivaroista syntynyttä vapaa-ajattelijoiden varallisuutta ei enää käytettäisi ateismin tai ateistien ihmisoikeuksien edistämiseen. Hartikaisen näkemyksen mukaan Norjan humanistijärjestö hävitti maasta elämänkatsomustiedon opetuksen ja Suomen humanistiliitto on lähinnä vapaamielistä luterilaisuutta edustava ja ateismia vastustava järjestö.[28]. Hartikaisen mielestä fundamentalistisen uskonnollisuuden ja ateistien väliin sijoittuva humanistiliike on ollut kaikkialla kunnollisen ateistiliikkeen syntymisen este.[39]

Hartikainen valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistossa vuonna 1967 pääaineinaan matematiikka, teoreettinen filosofia ja tietojenkäsittelytiede. Hartikainen toimi matematiikan, fysiikan ja kemian opettajana kouluissa sekä 1989–2005 tietotekniikan opettajana Vantaan aikuisopistossa. Vuosina 1994–1998 hän oli tilastosuunnittelijana Vantaan kaupungin Tilastossa ja tutkimuksessa.[7] Erkki Hartikainen oli naimisissa ja hänellä oli yksi tytär.[40] Hartikainen oli Suomen sosialidemokraattisen puolueen jäsen vuodesta 1973.[28]

• Raportti uskonnonvapaudesta. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1974.
• Raportti uskonnonvapaudesta 2. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980.
• Tieteellinen maailmankatsomus. 2. täydennetty painos (1. painos 1978). Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1980. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Islam. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1981. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
• (vastaava toim.): Yläasteen etiikka: Peruskoulun uskontojen historian ja etiikan oppikirja 1–3. (Kouluhallituksen hyväksymä kokeilumoniste lukuvuosiksi 1982–83, 1983–84, 1984–85.) Lisäpainos 1985. Helsinki: Vapaa ajatus, 1982. Teoksen verkkoversio.
• Hartikainen, Erkki ym. (toim.): Suomalaisen filosofian ’enfant terrible’: Kriittinen ajattelija ja tiedepoliittinen keskustelija: Juhlakirja tohtori Pertti Lindforsin 75-vuotispäivänä: Monitieteinen antologia. Helsinki: Luonnonfilosofian seura, 2005. ISBN 951-98191-1-8.

• Suomen ateistiyhdistyksen kotisivut ja elämänkatsomustiedon oppikirjat (arkistoitu versio)