Erityinen pappeus

Erityinen pappeus on kristillinen oppi, jolla tarkoitetaan papiksi vihkimistä.[1] Luterilaisessa kirkossa papin virka on sanan julistamista ja sakramenttien jakamista varten.[2][3]

Yleinen pappeus sen sijaan on Martin Lutherin reformaatiossa muotoilema oppi siitä, että jokainen kastettu ja uskova on olemuksellisesti pappi, vaikka ei hoidakaan erityistä papin virkaa. Jokaisella on oikeus lukea Raamattua, rukoilla, suorittaa hätäkaste ja julistaa armoa ja anteeksiantoa. Luther pyrki näin painottamaan yksilön asemaa ja maallikon roolia erotuksena katolisen kirkon ajatukselle siitä, että ihmisen ja Jumalan välille käytettiin välittäjinä pappeja tai pyhimyksiä. Jokainen voi itse lähestyä Jumalaa rukoilemalla. Pappeus on yksi kutsumus muiden joukossa, ja kaikki rehellinen työ on samanarvoista Jumalan palvelemista.[4]

Lähteet
  1. , Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto evl.fi
  2. , Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto evl.fi
  3. , Kirkkolaki
  4. Airaksinen Tiina, Mikkola Kati, Suokko Eija: "Valo II Maailmanlaajuinen kristinusko" Otava, 2017, sivut 54-67.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.