Lyngenin suunta

Erikiinit eli johnsenilaisuus on lestadiolaisuuden haara, joka vaikuttaa lähinnä vain Norjassa Yykeänvuonon seudulla. Erikiinit on saanut nimensä perustajansa Erik Johnsenin etunimen mukaan. Muita nimityksiä erikiineille ovat "Lyngenin suunta" ja "Yykeän suunta". Ne johtuvat Lyngenin vuonosta eli Yykeänvuonosta, jonka rannoilla liikkeen kannatus on voimakasta. Ryhmän katsotaan erkaantuneen vanhoillislestadiolaisuudesta noin 1910. Erikiinit katkaisivat välit myös August Lundbergiin ja "lundbergilaisiin" (Toomas Paaven ryhmä Etelä-Tromssassa) vuonna 1925. Erikiineillä oli paljon yhteistyötä myös Norjan uusheränneitten kanssa vuoteen 1951 asti, jolloin sen voidaan katsoa eräästä näkökulmasta saaneen vasta alkunsa itsenäisenä lestadiolaisuuden suuntana erkaantumalla uusheränneistä. Tuolloin uusheränneitten ja erikiinien välille syntyi kiistaa muun muassa kasteopista ja perisyntiopista.[1]

Norjan lestadiolaisuuden sukupuu 1850–2010. Sisältää myös kuolleet ryhmät. Vesisaaren sukupuu poikkeaa tästä.
Norjan lestadiolaisuuden sukupuu v. 2001 ilman kuolleita ryhmiä. Vesisaaren sukupuu poikkeaa tästä.
Vesisaaren lestadiolaisuuden sukupuu 1860–1960.

Erikiinit ovat jakaantuneet myöhemmin neljään haaraan, joista päähaaraa kutsutaan vanhaerikiineiksi (muilta nimiltään "konservatiiviseksi Lyngenin suunnaksi" tai "konservatiiviseksi Yykeän suunnaksi").

Vanhaerikiinit on suurin erikiiniryhmä ja erikiinien pääryhmä. Vuonna 2012 vanhaerikiinejä oli noin 1 200 henkilöä, joten kannatus oli säilynyt saman suuruisena vuoden 2001 jälkeen[2]. Vanhaerikiinit on kuudenneksi suurin lestadiolaisuuden haara[2]. Suurin lestadiolaisuuden haara on vanhoillislestadiolaisuus noin 115 000 henkilöllä, josta erikiinit ovat erkaantuneet vuonna 1910.[2][3]

Erikiinien keskeisimpänä vaikuttajahahmona pidetään Erik Johnsenia ("Junsan Erkki") (1844–1941). Liikkeen erottaa muista lestadiolaissuunnista sen voimakas painotus tunnustuskirjoihin Raamatun ohitse. Kasteessa opetetaan tapahtuvan uudestisyntymisen, kuten "elämänsanalaisuudessa" (Elämänsanalaisuus on eräs hyvin pieni lestadiolaisuuden haara).

Erikiineistä erkani noin vuonna 1992 liberaalimman ja "nykyaikaisemman" käsityksen eräistä asioista omaksunut ryhmä, jota kutsutaan suomen kielessä nimellä uuserikiinit tai vaikeammin "liberaali Lyngenin suunta" tai "liberaali Yykeän suunta" ja norjan kielessä "Den Luthersk Læstadianske Menighet". Oppierimielisyydet koskivat avioeroa ja Raamatun luomiskertomusta, muun muassa sitä, saako petetty puoliso ottaa avioeron ja solmia uuden avioliiton. Ryhmien väliset sovintokokoukset ovat päättyneet tuloksettomina. Erikiinien pääsuuntaa kutsutaan vuoden 1992 hajaannuksen jälkeen vanhaerikiineiksi tai "konservatiiviseksi Lyngenin suunnaksi" tai "konservatiiviseksi Yykeän suunnaksi".

Vanhaerikiinit

Vanhaerikiinit joista norjan kielessä käytetään nimitystä "Luthersk Læstadiansk Menigheton", on erikiinien päähaara. Vanhaerikiinejä saatetaan kutsua puhekielessä "konservatiiveiksi" tai "fundamentalisteiksi" silloin kun oletetaan kuulijoiden tietävän, mitä kyseisillä termeillä siinä yhteydessä tarkoitetaan. Konservatiivien mukaan Jumala loi maailman kuudessa päivässä. Ryhmään kuuluu vuonna 2012 noin 1 200 henkilöä[2]. Vuosina 1994–1995 ryhmästä erkani noin 50 hengen ryhmä nimeltä kvaenangenilaisuus eli "valkoiset enkelit"("svärmeri")[2]. Myös vuonna 1998 ryhmästä erkaantui noin 40 hengen gundersenilaisuudeksi kutsuttu ryhmä saamelaissaarnaajan johdolla.[4]

Erikiinien sivuhaarat

Uuserikiinit eli vaikeammin ilmaistuna "liberaali Lyngenin suunta" erkaantui erikiinien pääsuunnasta n. vuonna 1992. Erikiinien pääsuuntaa kutsutaan vanhaerikiineiksi sen jälkeen kun uuserikiinit olivat erkaantuneet siitä vuonna 1992. Uuserikiinien mielestä avioero ja uudelleenavioituminen on hyväksyttävää, jos toinen pettää puolisoaan avioliiton ulkopuolella. Petetyllä on uuserikiinien mielestä siinä tapauksessa mahdollisuus erota ja mennä uusiin naimisiin. Uuserikiinien oppien mukaan Jumala ei luonut maailmaa kuudessa päivässä, koska Jumala loi auringon ja kuun erottamaan päivän ja yön toisistaan vasta neljäntenä päivänä. Päivää ei siis uuserikiinien Raamatun tulkinnan mukaan ole ollut olemassa ennen neljättä luomispäivää. Noin puolet uuserikiinien seuraväestä on lapsia ja nuoria. Uuserikiini-lestadiolaisryhmään kuuluu vuoden 2012 arvion mukaan noin 800 henkilöä, joten se on maailman seitsemänneksi suurin lestadiolaisuuden haara[2]. Uuserikiinien kannatus on säilynyt saman suuruisena vuoden 2001 arvion jälkeen[2][5]

Kvaenangenilaisuus eli vaikeammin ilmaistuna "valkoiset enkelit" -lestadiolaishaara ("svärmeri") syntyi 1994–1995 erkanemalla vanhaerikiineistä. Professori Jouko Talosen mukaan kvaenangenilaiset "painottavat evankeliumin näkökulmaa". Kvaenangenilaisuus vaikuttaa Norjassa lähinnä Kvaenangenin seudulla. Ryhmä on ainoa lestadiolaisryhmä, joka on irrottautunut vapaaehtoisesti luterilaisesta kirkosta, lukuun ottamatta vanhoillislestadiolaisista Pohjois-Savossa ja Viipurin läänissä vuonna 1907 erkaantunutta väyrysläisyyttä, jota ei ole enää olemassa. Kvaenangenilaisuus hoitaa itse sakramentit ja hautaukset. Kvaenangenilaisuuteen kuuluu vuoden 2012 arvion mukaan noin 50 henkilöä, joten sen kannatus oli säilynyt saman suuruisena vuoden 2001 arvion jälkeen[2].[5]

Gundersenilaiset erkanivat vanhaerikiineistä saarnaaja Egil Gundersenin johdolla vuonna 1998 noin 40 henkilön erilliseksi lestadiolaissuunnaksi.[5]

Lähteet
  • Jouko Talonen: Iustitia 14. Lestadiolaisuuden hajaannukset 2001. Suomen teologinen instituutti. Viitattu 3.8.2012.
  • Jouko Talonen: Lestadiolaisuuden hajaannukset 8.3.2000. STI. Viitattu 17.1.2007.
  • lestadiolaisuus.info: Lestadiolaisuus Norjassa lestadiolaisuus.info. Viitattu 17.1.2007.
  • lestadiolaisuus.info: Lyngenin suunta lestadiolaisuus.info. Viitattu 17.1.2007.
  • Jussi Konttinen, Katkerat oppiriidat jakavat Pohjois-Norjan lestadiolaisia, Helsingin Sanomat, 7.9.2001
  • Jouko Talonen: Lestadiolaisuuden synty, leviäminen ja hajaannukset. (Lestadiolaisuuden tutkija, kirkkohistorian professori Jouko Talosen luento Laestadiuksen perintö ja perilliset -seminaarissa Oulussa 4.–5.10.2012. Luento on virtuaalikirkon videoima ja arkistoima.) 5.10.2012. Oulun hiippakunta, Pohjoinen kulttuuri-instituutti ja Oulun ev.-lut. seurakunnat. Arkistoitu 13.4.2014. Viitattu 7.10.2012.

Viitteet
  1. Hepokoski 2002. s. 79.
  2. Talonen 2012. Luento Laestadius-seminaarissa Oulussa 5.10.2012. (www (Arkistoitu – Internet Archive))
  3. Talonen 2001. s. 13–14, 25.
  4. Talonen 2001. s. 14, 25.
  5. Talonen 2001. s. 14

    Aiheesta muualla

     
    *Uuserikiinien nettisivut
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.