Erika Aittamaa

Aittamaa (omaa sukua Kruukka) syntyi Junosuvannossa Norrbottenin maakunnassa.[1] Hän avioitui August Aittamaan kanssa, ja he saivat seitsemän lasta, joista kolme pysyi hengissä aikuisikään asti. Perhe asui Lovikan kylässä ja puhui meänkieltä,[2] jota pidetään joko suomen kielen lähisukulaiskielenä tai suomen kielen murteena.[3]

Aittamaa hankki vähävaraiselle perheelleen lisätuloja neulomalla lapasia. Metsätyöläinen tilasi häneltä paksut ja kestävät villalapaset mutta oli niihin tyytymätön, koska ne muuttuivat kastuessaan jäykiksi. Aittamaa jatkoi lapasten kehittämistä lämpiminä ja pehmeinä pysyviksi, mikä johti Lovikka-lapasten syntymiseen vuonna 1892.[4][2] Niistä pian tuli suosittuja Lovikassa, ja niitä käyttäneiden Haaparantaan matkustavien työläisten kautta lapasten suosio levisi laajasti muuallakin Tornionjokilaaksossa.[2] Aittamaa lisäsi lapasiin värjätyn kuvioinnin saamelaisten asiakkaiden toiveesta.[4] Hän alkoi opettamaan muille naisille lapasten valmistusta. Suuressa osassa Tornionjokilaakson aluetta naiset työllistivät itseään Lovikka-lapasia valmistamalla.[2]

Lovikka-lapaset

Lovikka-lapasten suosion myötä ruotsalaiset yritykset koko maassa alkoivat valmistaa samanlaisia lapasia.[2] Aittamaa yritti hankkia lapasille patenttia 1930-luvulla, mutta hänellä ei ollut varaa sen lunastamiseen, eikä hän suostunut vastaanottamaan kyläläisten avustuksia.[2][4] Myöhemmin lovikkalainen yhdistys rekisteröi ”Lovikkavanten”-tuotemerkin,[1][2] minkä jälkeen ruotsalaisyritykset ovat jatkaneet ulkomailla valmistettujen kopioiden myymistä eri nimellä.[2]

Aittamaa jatkoi lapasten valmistamista kuolemaansa saakka.[2] Hän puhui eläessään vain meänkieltä ja oli pettynyt tyttäriensä mennessä naimisiin ruotsinkielisten miesten kanssa. Paljoa muuta Aittamaan henkilökohtaisesta elämästä ei tiedetä.[1]

Vuonna 2000 Lovikan kylään asetettiin näytille noin kolme ja puoli metriä korkea Lovikka-lapanen Erika Aittamaan ja hänen keksintönsä muistoksi.[4][2] Lapanen oli esillä vuoteen 2020 asti, jolloin se oli alkanut hajoamaan vahingoituttuaan auringonvalosta.[5]