Eerik XIV

Eerik XIV oli lahjakas ja taiteellinen. Hän oli kiinnostunut taiteista ja musiikista ja osasi myös monia kieliä. Toisaalta hän kohteli julmasti niitä, joiden epäili juonittelevan itseään vastaan.

Eerik XIV nousi vuonna 1560 valtaan isänsä Kustaa Vaasan kuoleman jälkeen tämän vanhimpana poikana. Eerikin ja hänen velipuolensa Juhanan välillä vallitsi ainainen kilpailu. Eerik oli luonteeltaan tasapainoton. Hän oli perinyt äitinsä synkkämielisyyden ja isänsä kiivauden. Henkisestä tasapainottomuudesta huolimatta Eerikillä oli selkeät poliittiset tavoitteet. Hän halusi nujertaa nuoremmat velipuolensa, joille Kustaa Vaasa oli jättänyt omat herttuakuntansa, ja Ruotsin ylimmän aatelin. Juhana-herttuan suunnitelmiin kuului suomalais-puolalaisen yhteistyön luominen, kun taas Eerik piti Puolaa vihollisena ja Venäjää ystävänä.

Mahtiaan lisätäkseen hän kosi Englannin kuningatar Elisabet I:tä, mutta sai rukkaset. Kosiomatkalla Englannissa oli lähettiläänä hänen velipuolensa Juhana, ja epäonnistuneen kosinnan on arveltu olleen eräs syy Eerikin ja Juhanan heikkeneville väleille.

Vuonna 1561 Eerik määräsi Klaus Kristerinpoika Hornia valtaamaan Tallinnaan. Hornin retkikunta saapui Tallinnaan maaliskuussa 1561 ja onnistui taivuttelemaan paikallisen raadin luovuttamaan kaupungin.[1] Saatuaan näin valloitettua Viron Eerik jatkoi valloituksia Liivinmaan suuntaan jättäen Juhanan syrjään päätöksistä.[1]

Vuonna 1562 Juhana avioitui Puolan hallitsijan sisaren Katariina Jagellonican kanssa vastoin Eerikin tahtoa. Kosiomatkan Juhana oli tehnyt Ursus Finlandicus (Suomen Karhu) -nimisellä laivalla.[1] Talvella 1563 veljekset ajautuivat sanasotaan keskenään. Saman vuoden keväällä Eerik yritti saada Juhanan saapumaan Tukholmaan. Juhanan aatelisista koostuvat neuvonantajat yrittivät saada Juhanan sopimaan riidan veljensä kanssa, mutta Juhana ei katsonut voivansa suostua sopimukseen.[1] Tämän johdosta luottamusmiehet Henrik Klaunpoika Horn ja Herman Fleming siirtyivät ruotsalaisten puolelle.[1] Samoihin aikoihin Ruotsin kuningas oli kutsunut valtionpäivät kokoon ja antoi Eerikille suotuisia päätöksiä, joiden vaikutuksesta Juhana tuomittiin valtakunnan kavaltajaksi.[1] Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että Juhana tuomittiin menettämään henkensä, oikeutensa kruunuun ja maansa.[1] Juhana piti Turussa Heikin messuilla 16. kesäkuuta 1563 voimakkaan puheen, jossa tuomitsi kuninkaan sisäpolitiikan kuin ulkopolitiikankin.[1] Juhana sai rahvaan väen puolelleen, mutta Eerikin puolelle asettuivat suomenkieliset papit, porvaristo ja talonpojat. Käytännössä kieliraja muodostui vedenjakajaksi osapuolten välillä.[1] Kesällä 1563 veljesten välinen kiista koki huippunsa Eerikin lähetettyä armeijansa Suomeen kukistamaan Juhanan. Juhanalla oli vastassaan Hämeen linnaan ja Helsinkiin kokoontuneet kuninkaan kannattajat, joita oli yhteensä noin 10 000 miestä.[1] Juhana puolestaan sai kootuksi vain noin 1 200 miestä.[1] Juhana oli antanut Puolan kuninkaalle 120 000 taaleria ja saanut vastineeksi linnoja Liivinmaalta. Eerik vaati Juhanaa saapumaan Ruotsiin selittämään tekojaan, mutta tämä kieltäytyi. Eerik sai valtiopäivät tuomitsemaan Juhanan kuolemaan ja lähetti 10 000 miestä piirittämään Turun linnaa. Linna antautui 12. elokuuta 1563. Juhana ja hänen puolisonsa vangittiin ja kuljetettiin Ruotsiin. Kuljettajana toimi kuninkaan luottamusmies Klaus Eerikinpoika Fleming. Matka oli kestänyt noin kaksi viikkoa, ja herttuaparia kohdeltiin ruhtinaille kuuluvin oikeuksin. Herttuapari kuljetettiin Gripsholman linnaan, jossa heille järjestettiin tarkka vartiointi.[1] Samana vuonna oli syttynyt seitsenvuotinen sota Tanskan kanssa. Sota kiristi kuninkaan ja aateliston välejä. Eerikin mielenterveys horjui entisestään. Toukokuussa 1567 hän vangitutti eräitä aatelisia, koska epäili heitä salaliitosta häntä vastaan. Hän päätti tappaa Sturen suvun jäseniä, ja tapaus tunnetaan nimellä Sture-murhat.

Eerik joutui sotaan Tanska-Norjan ja Lyypekin kanssa Turun linnan piirittämisen aikoihin. Sodan puhjettua tanskalaiset valloittivat Ävlsborgin linnoituksen, joka oli ruotsalaisten ainoa maan länsipuolella sijaitseva satama saaden Ruotsin näin saarroksiin. Ruotsalaiset pärjäsivät merellä, mutta linnoitusta ei saatu valloitettua. Rauhansopimus tehtiin vuonna 1565.[1] Sopimuksessa Ruotsi lunasti Ävlsborgin linnoituksen 150 000 taalerilla.[1] Puolan sotaa käytiin ylipäällikkö Henrik Klaunpoika Hornin johdolla. Ruotsalaiset kykenivät tukemaan Liivinmaalla käytyä sotaa vain heikosti samanaikaisen Tanskan sodan vuoksi. Suomalaiset joukot kärsivät tappion 1567 puolalaisten sotajoukkojen puututtua asioihin.[1]

Erik XIV:lle tehty Ruotsin kuninkaan kruunu toimi sittemmin kaikkien myöhempien seuraajien kruunajaiskruununa. Viimeinen sillä kruunattu oli Oskar II. Kustaa V:stä lähtien samaa kruunua on pidetty esillä vain kruunajaisissa.

Eerik XIV sai järjestysnumeronsa Ruotsissa vallinneen goottilaisen historiankirjoituksen pohjalta. Siinä liioiteltiin Ruotsiin suuruutta ja lueteltiin maan kuninkaat aina Nooasta alkaen. Jonkinlaisella varmuudella Eerik-kuninkaita tiedetään olleen aikaisemmin korkeintaan kahdeksan.

Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär, Georg von Rosenin maalaus vuodelta 1871. Kuvassa oikealla kuninkaan sihteeri Yrjänä Pietarinpoika.

Eerikillä on sanottu olleen lukuisia rakastajattaria, ja hän oli yrittänyt lukuisia kertoja solmia avioliittoa ulkomaalaisten ruhtinattarien kanssa. Kosijat palasivat rukkasten kera Ruotsiin kerta toisensa jälkeen. Tuona aikana Eerikillä oli useita jalkavaimoja ja aviottomia lapsia.

Vuonna 1565 Eerik tapasi talonpoikaistaustaisen Kaarina Maununtyttären, joka otettiin hoviin kuninkaan sisaren hovineidoksi. Kaarina oppi lukemaan ja kirjoittamaan, mikä oli harvinaista ajan naisille. Pian hänen tiedettiin olevan kuninkaan rakastajatar. Vuonna 1566 Kaarina synnytti Eerikille heidän ensimmäisen lapsensa, tyttären nimeltä Sigrid.

Eerik kuohutti Ruotsia menemällä 1568 naimisiin Kaarinan kanssa. Heidän ensimmäinen poikansa Gustaf eli Kustaa Eerikinpoika, joka avioliitossa syntyneenä olisi ollut kruununperimysjärjestyksessä seuraava, oli syntynyt 28. helmikuuta. Eerikin ja Kaarinan virallinen vihkiminen tapahtui 4. heinäkuuta Tukholmassa, ja 5. heinäkuuta Kaarina kruunattiin Ruotsin kuningattareksi. Kuninkaan veljet eivät hyväksyneet avioliittoa ja kruunausta, aatelisto nousi kapinaan Eerikiä vastaan, ja tämä kukistui syksyllä 1568. Juhana-herttuasta tuli kuningas Juhana III, ja Eerik perheineen tuomittiin vankeuteen, aluksi Tukholman linnaan. Eerik oli menettänyt lopullisesti mielenterveytensä, ja vain Kaarina sai hänet rauhoittumaan. Vuoden 1570 alussa heille syntyi vankeudessa poika Henrik.

Kun Venäjän ja Ruotsin välinen sota, niin sanottu pitkä viha, vuonna 1570 syttyi, katsottiin Eerik uhaksi, jota venäläiset saattaisivat yrittää käyttää Ruotsin hajottamiseen sisältä käsin. Heinäkuussa 1570 Juhana siirsi Eerikin perheineen Turun linnaan, koska koki Eerikin uhaksi itselleen. Turussa Eerik ja Kaarina viettivät avioliittonsa onnellisimman ajan. Olot kuitenkin muuttuivat, kun Kaarina synnytti parin viimeisen lapsen. Juhana piti heitä uhkana itselleen, ja kesäkuussa 1573 Eerik erotettiin vaimostaan ja lapsistaan. Juhana sai valtiopäivät tuomitsemaan Eerikin kuolemaan, ja hänet ilmeisesti myrkytettiin vuonna 1577 velipuolensa Juhanan käskystä. Kun Eerikin hauta avattiin vuonna 1958 ja hänen jäännöksensä tutkittiin, niissä havaittiin runsaasti arsenikkia.[2]

• Ylikangas, Heikki: ”Eerik XIV (1533–1577)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 448–451. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. / Teoksen verkkoversio (viitattu 12.11.2009).

• Harrison Lindbergh, Katarina: Erik XIV. Lund: Historiska Media, 2022. ISBN 978-91-7789-912-9.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eerik XIV Wikimedia Commonsissa

• Louise Stjernströmin (Carl Blinkin) teokset Eerik XIV ja Juhana III: I: Veljesviha ja II: Pimeys vapaasti ladattavina e-kirjoina Project Gutenbergiltä.
• Erik XIV hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)

Edeltäjä: Kustaa Vaasa

Ruotsin kuningas 1560–1568

Seuraaja: Juhana III