Erik Ståhl

Ståhlin perhe muutti Teerijärveltä Kokkolaan vuonna 1931. Ståhl pääsi 13-vuotiaana kokkolalaisen Granholm & Kållin tukkuliikkeen palvelukseen aluksi juoksupojaksi ja sittemmin myymäläapulaiseksi ja autonkuljettajaksi. Liike oli tilannut uuden Ford-merkkisen kuorma-auton ja lokakuussa 1936 Ståhl sai tehtäväkseen hakea auto Helsingistä ja tuoda samalla liikkeen tilaama 900 kilon lasti paahdettua kahvia Kokkolaan. Ståhl lähti 20. lokakuuta junalla Helsinkiin ja hänen oli määrä palata Kokkolaan autolla 24. lokakuuta mennessä.

Stähl saapui Helsinkiin aamulla 21. lokakuuta. Ensimmäisen päivän hän piti vapaata tavaten muun muassa kaupungissa asuvia sukulaisiaan. Seuraavana päivänä 22. lokakuuta hän haki tilatun Ford 8 -merkkisen kuorma-auton Virtasen koritehtaalta Helsingin Malmilta. Auton kori ei ollut vielä luovutuskunnossa, joten Ståhl joutui odottamaan iltapäivään saakka sen valmistumista. Kuormaksi tuleva 15 säkin kahvierä toimitettiin samana päivänä Ståhlin pyynnöstä koritehtaalle ja illalla Ståhl pääsi lähtemään autolla kohti Kokkolaa tankattuaan 55 litraa bensiiniä.

Ståhl otti Riihimäellä kyytiin miehen, joka kertoi olevansa matkalla Kristiinankaupunkiin. He saapuivat illalla 21 aikaan Hämeenlinnaan. Ståhl jätti auton yöksi Standardin huoltoasemalle ja miehet yöpyivät Lepo-nimisessä matkustajakodissa Raatihuoneenkadulla. Kyytiin tullut mies täytti matkustajakodissa matkustajakorttinsa Arne Kosken nimellä. Nimi osoittautui myöhemmin väärennetyksi.

Ståhlin seurassa olut mies oli todellisuudessa Karijoelta kotoisin ollut Arvi Nikolai Joki (s. 6. lokakuuta 1908). Joki oli ostanut helmikuussa 1935 kotitalonsa vanhemmiltaan yhdessä lankonsa Valter Hietasen kanssa niin, että vanhemmille oli jäänyt syytinkioikeus taloon. Hän myi kuitenkin jo helmikuussa 1936 osuutensa talosta langolleen 50 000 markan kauppahinnasta. Joki myi sitten käytettyjä autoja ja hankki keväällä 1936 Harju-nimiseltä mieheltä Ortgies-merkkisen pistoolin ja panoksia vaihtokaupassa polkupyörää vastaan. Kesäkuussa 1936 Joki muutti Helsinkiin yhdessä raskaana olleen morsiamensa Anna-Liisa Hiulan ja tämän 1-vuotiaan pojan kanssa. Joki ei hankkinut Helsingissä työpaikkaa, vaan käytti aikansa lähinnä juopotteluun. Helsinkiin tullessaan hänellä oli ollut rahaa mukanaan 50 000 markkaa, mutta lokakuuhun mennessä rahat olivat kuluneet loppuun. Joki oli Karijoella asuessaan lainannut noin tuhannen markan verran rahaa viidelle karijokelaiselle miehelle, ja hän päätti lähteä perimään näitä saataviaan rahaa saadakseen. Hän lainasi asuintalonsa talonmieheltä Sulho Luomalta 150 markkaa matkarahoiksi ja otti myös pistoolinsa mukaan. Hän aikoi mennä Karijoelle junalla, mutta sai sitten eräältä tuttavaltaan kyydin Riihimäelle ja jäi siellä tienvarteen linja-autoa odottamaan josta Ståhl hänet otti kyytiinsä.

Aamulla Ståhl tankkasi autoon 40 litraa bensiiniä huoltoasemalta ja kysyi huoltoaseman hoitajalta Esko Leppäseltä reittiohjeita Vaasaan pääsemiseksi. Joen käytös herätti huomiota huoltoasemalla. Hän piileskeli näet enimmäkseen auton takana välttääkseen tulemasta nähdyksi. Ståhl jatkoi sitten matkaa Pälkäneen kautta Kangasalle. Hän ajoi harhaan Kangasalan rautatieaseman seudulla ja joutui palaamaan takaisin 10 kilometriä. Orivedellä Ståhl ja Joki aterioivat puoleltapäivin Kalle Vuorisen ruokalassa, ja myös täällä Joen käyttäytyminen herätti huomiota, koska hän pyrki istumaan kumarassa niin, ettei hänen kasvojaan nähtäisi. Orivedeltä matka jatkui Ruoveden ja Virtain kautta Alavudelle, jonne Ståhl saapui noin kello 16 aikaan. Matka jatkui sitten edelleen Kuortaneelle Ylijoen kylään, jossa Ståhl osti paikallisesta osuuskaupasta 30 litraa bensiiniä noin 17.30 aikaan ja kysyi kaupanhoitajalta parhainta reittiä Kokkolaan sekä mistä löytyisi lähin ruokailupaikka. Ståhl ja Joki saapuivat 10 minuuttia myöhemmin Kuortaneen kirkonkylään ja menivät kahville Edvard Huhtamäen kahvilaan. Miesten tullessa sisään kahvilanomistaja totesi leikillisesti, että sieltä tulevat Majakka ja Perävaunu. Kahvilassa he kysyivät lyhintä reittiä Kokkolaan ja kahvilan omistaja neuvoi heitä ajamaan Alajärven kautta, koska tie olisi parempi ja suorempi vaikka matkan varrella olikin pitkä metsäosuus. Ståhl ja Joki päättivätkin käyttää tätä reittiä. Kuortaneelle tultaessa maassa oli jo lunta, ja Ståhl kiinnitti auton takarenkaisiin lumiketjut. He lähtivät Kuortaneelta kello 18.15 aikaan pimeän jo tultua ja kääntyivät viiden kilometrin päässä Ruonansillan risteyksessä Alajärven suuntaan.

Ståhl pysäytti auton, kun he olivat tulleet Lappakankaan eteläosassa olevalle Huhtamäki-nimiselle metsäosuudelle. Täällä Joki ampui pistoolillaan kuusi laukausta, joista viisi osui Ståhlin. Hän raahasi Ståhlin ruumiin autosta metsään noin 13 metrin päähän tien reunasta. Hän otti Ståhlin lompakon ja peitti ruumiin paperilla. Ståhlin vereen tahriintunut lakki oli kuitenkin jäänyt Joen huomaamatta maantien ojaan.

Arvi Joki palasi autolle ja ajoi sitten Alajärven, Lapuan, Ylistaron ja Kurikan kautta Kauhajoelle, jossa autosta loppui yöllä bensiini. Joki meni läheiseen taloon ja sai talon isännän Matti Mäntykankaan suostuteltua lähtemään 6 kilometrin päästä kirkonkylästä bensiiniä hakemaan. Bensiiniä odotellessaan Joki löysi auton lattialta Ståhlin kellon ja hän otti myös Ståhlin lompakossa olleet 350 markkaa rahaa haltuunsa ja heitti Ståhlin lompakon metsään.

Saatuaan 7 litraa bensiiniä Joki jatkoi matkaansa Päntäneelle, josta hän osti 30 litraa bensiiniä. Hän saapui entiseen kotikyläänsä Karijoen Ylikylään puoli viiden aikaan aamulla 24. lokakuuta ja ajoi tuntemansa kauppias Feliks Peltokosken kaupan eteen. Joki kertoi kauppiaalle, että hänellä oli autolastillinen kahvia myytävänä. Kauppias olikin kiinnostunut kahvista, vaikka Joki kertoikin hankkineensa sen rikollisin keinoin. Kauppias piti kahvia kuitenkin huonolaatuisena ja suostui maksamaan vain 700 markkaa säkiltä. Lopulta sovittiin, että kauppias ostaisi kolme 60 kilon säkkiä ja maksaisi niistä 1 400 markkaa rahaa, 800 markan arvoisen polkupyörän ja 150 markan arvosta vaatteita. Kahvisäkit siirrettiin kauppiaan makasiiniin, polkupyörä nostettiin auton lavalle ja Joki jatkoi sitten matkaa Lapväärtiin ja Siipyyhyn. Peltokoski oli luullut ostaneensa huonolaatuista salakuljetettua kahvia, mutta myöhemmin hän tutki kahvin, ja havaittuaan sen hyvälaatuiseksi alkoi epäillä, että kahvi olikin varastettua.

Siipyyn Metsälässä auton lavalta putosi maantielle Joen huomaamatta yksi kahvisäkki ja Ståhlin matkalaukku. Siipyystä Joki ajoi Merikarvialle, jonne hän saapui noin 7 aikaan aamulla. Hän hylkäsi auton eräälle sivutielle pelätessään bensiinin loppumista ja kiinni joutumista, otti auton lavalta polkupyörän ja jatkoi sillä matkaa Kankaanpäähän. Kankaanpäästä Joki matkusti linja-autolle Tampereelle polkupyörän ollessa mukana ja Tampereelta hän jatkoi matkaa vuoroin polkupyörälle ja linja-autolla takaisin Helsinkiin, jonne hän saapui puolenpäivän aikaan sunnuntaina 25. lokakuuta.

Joki antoi morsiamelleen 500 markkaa rahaa ja maksoi velkansa talonmiehelle. Hän lähti sitten Perämies-nimiseen kantakapakkaansa lompakossaan 800 markkaa rahaa. Hän lähti kapakasta puolenyön maissa vahvasti päihtyneenä ja heräsi aamulla jossain Sörnäisissä josta hän palasi taksilla kotiinsa. Maanantaiaamuna hänellä oli herätessään jäljellä enää 60 markkaa rahaa ja lisää rahaa saadakseen hän myi Ståhlin kellon 100 markalla.

Joen Merikarvialle aamulla hylkäämä kuorma-auto löytyi jo samana lauantaiaamuna. Merikarvian nimismies sai tiedon asiasta sunnuntaina. Aluksi epäiltiin kahvilastissa löytyneen auton kuuluvan salakuljettajille, mutta maanantaina 26. lokakuuta selvisi rekisterinumeron perusteella, että auto kuului kokkolalaiselle Granholm & Kållin tukkuliikkeelle. Liikkeen omistaja kertoi, että liikkeen autonkuljettaja Erik Ståhl oli ollut jo pari päivää kadoksissa ja hänen olisi pitänyt palata Helsingistä jo pari päivää sitten. Samana maanantaina lumi oli sään lauhduttua sulanut ja jäkälää keräämään lähtenyt 15-vuotias Hyypän talon renkipoika Viljo Haapa-aho löysi Ståhlin lakin tien ojasta Lappakankaalla. Hän ei osannut epäillä, että lakkiin liittyisi mitään rikosta, ja aikoi ottaa sen omaan käyttöönsä pestyään sen puhtaaksi.

Tiistaina 27. lokakuuta löytyivät maantielle pudonneet Ståhlin matkalaukku ja kahvisäkki. Selvisi myös, että Ståhl oli ollut Kuortaneella Huhtamäen kahvilassa tuntemattoman miehen seurassa, ja että miehet olivat lähteneet Kuortaneelta Alajärven suuntaan. Koska tutkimukset polkivat paikallaan, päätettiin pyytää yleisöltä vihjeitä asiasta radiossa luettavalle poliisitiedotuksella. Radiossa luettu tiedotus kuultiin myös Hyypän talossa, ja jo samana iltana ilmoitti Jussi Hyyppä poliisille, että talon renkipoika oli löytänyt edellisenä päivänä verisen lakin tien varresta. Viljo Haapa-aho vei poliisit lakin löytöpaikalle jo samana iltana, ja taskulampuin varustautuneet etsijät löysivät pian Ståhlin ruumiin lähimaastosta. Lakin löytänyt Viljo Haapa-aho sai Ståhlin työnantajalta rahapalkkion ja osti sillä itselleen polkupyörän.

Keskiviikkona 28. lokakuuta Joelta kahvisäkkejä ostanut kauppias Feliks Peltokoski luki lehdestä, että autonkuljettaja Erik Ståhl oli löydetty murhattuna Kuortaneelta. Hän sai samana päivänä myös Joen Helsingistä lähettämän kirjeen, jossa tämä pyysi polkupyörästä myyntikuittia voidakseen osoittaa panttilainaamossa, että pyörä ei ole varastettu. Joki mainitsi myös kirjeessään tehneensä jotain sellaista, mitä hän katuu, mutta uhkasi ampua itsensä, jos jäisi kiinni. Peltokoski tuli nyt vakuuttuneeksi, että Joki oli murhannut Ståhlin ja hän vei kirjeen Karijoen nimismiehellä ja kertoi myös Joen kanssa tekemästään kahvikaupasta. Nimismies lähti Kristiinankaupunkiin ja lähetti sieltä sähkeen Helsinkiin pyytäen pidättämään Arvi Joen.

Poliisit menivät jo samana iltana Isolle Roobertinkadulle Joen asunnolle, mutta hän ei ollut paikalla. Joki oli elokuvateatterissa katsomassa elokuvaa Tee työ ja opi pelaamaan. Kun elokuvaesitys päättyi kello 21 aikaan, Joki palasi asunnolleen. Asunnon lähellä ollut konstaapeli tunnisti Joen ja yritti ottaa hänet kiinni. Joki yritti paeta, mutta hänet saatiin pidätettyä käsikähmän jälkeen, kun paikalle tuli vielä kaksi siviilipukuista poliisia. Joen hallusta löytyi myös murha-aseena käytetty pistooli ja panoksia. Kuulustelussa Joki tunnusti ampuneensa Ståhlin.

Vaasan rautatieasemalle oli kokoontunut tuhatpäinen ihmisjoukko, kun Joki tuotiin Helsingistä tutkintavankeuteen Vaasaan, ja oli liikkeellä huhuja, että Joki yritettäisiin lynkata asemalla. Poliisit joutuivat ampumaan varoituslaukauksia ilmaan ennen kuin Joki saatiin siirrettyä junan vankivaunusta vankienkuljetusautoon ja edelleen Vaasan lääninvankilaan. Lynkkaushuhujen vuoksi kihlakunnanoikeuden istunto pidettiin oikeusministeri Urho Kekkosen myöntämällä poikkeusluvalla Vaasan lääninvankilan tiloissa 18. joulukuuta 1936 Alavuden asemesta, jotta Joen turvallisuus voitiin taata. Oikeuden istunnossa luettujen kuulustelupöytäkirjojen mukaan Joki ei ollut oman kertomansa mukaan suunnitellut murhaa etukäteen, vaan hän riitaantui Ståhlin kanssa, kun tämä ei ollut suostunut poikkeamaan Lapualle, jossa Joen oli määrä jäädä kyydistä pois voidakseen jatkaa matkaa Kristiinankaupunkiin. Ståhl oli halunnut jatkaa suoraan Alajärvelle, ja kun Joki pyysi pysäyttämään auton jäädäkseen pois, Ståhl ei ollut suostunut antamaan hänelle 10 markkaa matkarahoiksi, vaan haukkui häntä ”saatanan suomalaiseksi”. Joki oli silloin suuttunut ja ampunut Ståhlia useita kertoja.

Oikeus ei kuitenkaan pitänyt Joen kertomusta uskottavana muun muassa siksi, että hän oli esiintynyt matkan aikana väärällä nimellä, kukaan ei ollut pysähdyspaikoissa kuullut hänen mainitsevan Lapualle menosta ja Joki oli itse Kuortaneella ehdottanut Ståhlille Alajärven kautta ajamista. Syyttäjä vaati Joelle kuolemantuomiota ryöstömurhasta. Joki jolla ei ollut puolustusasianajajaa pyysi päästä mielentilatutkimukseen, mutta oikeus ei suostunut pyyntöön. Alavuden, Kuortaneen ja Töysän kihlakunnanoikeus tuomitsi Joen kuolemaan murhasta ja törkeästä ryöstöstä, käytännössä tuomioksi tuli elinkautinen kuritushuonerangaistus. Joki valitti tuomiosta Vaasan hovioikeuteen, joka piti tuomion voimassa ratkaisussaan 2. maaliskuuta 1937. Tuomio ei myöskään muuttunut korkeimmassa oikeudessa puolitoista kuukautta myöhemmin.

Erik Ståhl haudattiin 1. marraskuuta 1936 Kokkolaan suuren saattajajoukon ollessa läsnä hautajaisissa. Murhapaikalla Lappakankaalla on myös muistoristi, jossa on Ståhlin nimi ja kuolinpäivä.

Tasavallan presidentti armahti Arvi Joen 24. huhtikuuta 1948. Joki muutti sukunimekseen Sarvijoki 1967 ja hän kuoli 1. elokuuta 1976.[1][2][3]

• Uhkaava mellakka Vaasassa Yli 400 hurjistunutta autonkuljettajaa yritti asemalla riistää murhaaja Joen poliiseilta, Ilta-Sanomat, 07.11.1936, nro 259, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot