Erik Saxén

Erik Anders Saxén (17. toukokuuta 1877 Yttermark, Närpiö – 20. helmikuuta 1910 Biskajanlahti) oli suomalainen merikapteeni ja sortovuosien aktivisti. Hän toimi aselaivojen SS John Graftonin ja Peterin päällikkönä.[1]

Erik Saxénin isä omisti Närpiössä Sax-nimisen tilan ja perheen merille lähteneet pojat Johan ja Erik ottivat kotitalonsa mukaan sukunimekseen Saxén. Erik Saxén suoritti vuonna 1904 toisen perämiehen tutkinnon ja 1905 ensimmäisen perämiehen tutkinnon. Merikapteeni hänestä tuli vuonna 1909.[1]

Saxén tuli mukaan aktivistien toimintaan opiskellessaan Vaasassa 1903–1904 perämiehen tutkintoa varten. Keväällä 1904 hän pääsi Kaskisista Sundsvalliin ja Gävleen liikennöineen höyrylaiva Falkenin toiseksi perämieheksi. Hän oli yhteistyössä Sundsvallissa asuneen John William Nylanderin kanssa ja salakuljetti Ruotsista Kaskisiin salaista kirjallisuutta. Kesällä 1905 Saxén sai kutsun mennä Tukholmaan, jossa hän tapasi Konni Zilliacuksen. Tukholmassa sovittiin että Saxén ryhtyisi aselaiva John Graftonin perämieheksi ja hän haki Närpiöstä mukaansa viisi luotettavaa miestä matruuseiksi. He matkustivat sitten John William Nylanderin kanssa Tukholmasta Hampurin kautta Hollannin Vlinssingeniin, jossa Konni Zilliacus oli heitä vastassa. [1]

Saxén toimi asekuljetusmatkalla John Graftonin perämiehenä. John Grafton matkasi ensin Suomenlahdelle, mutta kun venäläisille vallankumouksellisille tarkoitettujen aseiden luovutus ei onnistunut Pienen Tytärsaaren luona, laiva palasi Kööpenhaminaan odottamaan uusia ohjeita. Kööpenhaminassa laivan latvialainen kapteeni poistui laivasta ja Saxénista tuli laivan kapteeni. John Grafton lähti sitten kohti Pohjanlahtea, matkalla Saxén joutui valvomaan vuorokausikaupalla koska hän ei luottanut laivan latvialaiseen miehistöön. Osa laivan aselastista purettiin Möylynkarilla Kemin edustalla ja täällä Saxén luovutti laivan päällikkyyden paikalle saapuneelle John William Nylanderille. Nylanderin oli ollut John Graftonin apulaivan Cysnen perämiehenä ja hän oli tullut Viipuriin odottaakseen Suomenlahdella saapuvaa John Graftonia. Hänet oli vangittu Viipurissa ja tuotu Helsinkiin, mutta hän onnistui pakenemaan ja lähti pohjoiseen ottamaan John Graftonia vastaan.[1]

John Grafton ajoi karille Pietarsaaren edustalla ja laiva ja suurin osa sen aselastista jouduttiin räjäyttämään. Saxén matkusti sitten pietarsaarelaisella aluksella Ruotsiin ja sieltä edelleen kotiinsa Kaskisiin. Alkuvuodesta 1906 Saxén neuvotteli Voimaliitolle tulevasta asekuljetuksesta arkkitehti Carl Frankenhaeuserin kanssa. Saxén matkusti keväällä 1906 Kööpenhaminan kautta Lyypekkiin, josta asekuljetuksessa käytetty moottorilaiva Peter haki aselastinsa. Saxénista tuli laivan perämies, mutta kun laivan tanskalainen kapteeni osoittautui epäluotettavaksi Saxén otti laivan päällikkyyden. Grisslehamnin lähellä Saxén loukkaantui saatuaan iskun puomista ja hänet jouduttiin kuljettamaan maihin ja edelleen Tukholmaan hoitoon. Loppumatkan ajan laivan päällikkönä oli arkkitehti Lars Florell ja laiva purki aselastinsa Närpiön Pielahdessa. Saxén matkusti vammoistaan toivuttuaan Bromarviin, jossa hän vietti kesän 1906 arkkitehti Carl Frankenhaeuserin vieraana. Syksyllä hän lähti uudelleen merille konsuli Savonin Woodbr-laivan toisena perämiehenä. Saxén palasi Kaskisiin vasta syksyllä 1908, meni naimisiin Edith Melinin kanssa lokakuussa 1908, ja alkoi sitten lukea merikapteenin tutkintoa varten.

Saxén hukkui helmikuussa 1910 Biskajanlahdella, kun myrskyn aikana suuri hyökyaalto vei hänet mukanaan laivan kannelta.[1]