Erik Nordenskiöld

Nils Erik Nordenskiöld (23. marraskuuta 1872 Mäntsälä – 28. huhtikuuta 1933 Tukholma)[1] oli suomalainen eläintieteilijä. Hän oli dosentti Helsingin yliopistossa 1899–1926 ja Tukholman yliopistossa 1926–1933. Hänen tutkimuksensa koskivat punkkeja ja biologian historiaa.[2][3]

Henkilöhistoria ja ammattiura

Nordenskiöld kuului aateliseen Nordenskiöld-sukuun ja oli valtioneuvos Nils Nordenskiöldin pojan Nils Otto Nordenskiöldin poika ja geologi-tutkimusretkeilijä Adolf Erik Nordenskiöldin veljenpoika.[4] Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1899 ja toimi siitä alkaen eläintieteen dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän erosi Helsingin dosentuurista vuonna 1926 ja muutti Ruotsiin, jossa hän aloitti Tukholman yliopiston apulaisprofessorina. Samana vuonna hänestä tuli Ruotsin kansalainen.[1][3]

Nordenskiöld osallistui aatelissäädyssä valtiopäiville 1900, 1904–1905 ja 1905–1906.[3]

Nordenskiöld on luokitellut punkkien sukupuun vertailemalla punkkien morfologisia ja sytologisia ominaisuuksia. Tätä koskevat hänen tutkimuksensa Zur Morphologie und der Hydrachniden (1898) ja Zur Anatomie und von Histologie Ixodes reduvius (I-III, 1908–1911). Hän julkaisi myös sytologisia teoksia muilla eläintieteiden aloilla: Histologische Beobachtungen an der Haut der Kröte (1905) ja Die Muskelentwicklung von Vanessa urticæ (1914). Hänen biologian historiaansa (Biologiens historia: en överblick, kolme osaa, 1920–1924) pidettiin aikanaan yhtenä alan parhaimmista teoksista.

Perhe

Nordenskilöld avioitui toukokuussa 1906 Tukholmassa Henrietta Georgina (Ette) Sederholmin kanssa.[1] Heidän lapsiaan olivat:

  • Maria Ulrika (Maja Nordenskiöld), s. 1907.
  • Hedvig Margareta (Hedda Nordenskiöld), s. 1909. Hän teki elämäntyönsä agrologian professorina.[5] [6]
  • Olga Henriette Elisabeth Nordenskiöld, s. 1910.
  • Erik Otto Edvard (Otto Nordenskiöld), s. 1914.[6] [4]

Lähteet
  1. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899: Nordenskiöld Nils Erik Viitattu 14.4.2021.
  2. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 6, palsta 459.
  3. Helsingin yliopisto: opettajat ja virkamiehet vuodesta 1828. 2, L - Ö / Tor Carpelan ja L. O. Th. Tudeer., s. 171. Nils Erik Nordenskiöld. Tuntematon, 1925. Kansalliskirjasto (viitattu 14.04.2021).
  4. Vapaaherrasuku Nordensköld. Ruotsin aateliset (sukuhaarojen eri kirjoitusasut); Nordensköld numero 394, Taulu 18 ja Nordenskiöld numero 1912 B sekä Nordenskiöld numero 405.
  5. Nordenskiöld, Hedda, 1909-1998, Cyto-genetic studies in the genus Phleum / by Hedda Nordenskiöld. Web Archive 2015.
  6. Nordenskjöld (Nordenskiöld, Nordensköld), suku, Svenskt biografiskt lexikon. Luku 14[vanhentunut linkki], hovioikeuden notaari Nils Otto Nordenskiöld (1834–1916).
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.