Erik Lindegren

Erik Lindegren (5. elokuuta 1910 Luulaja – 31. toukokuuta 1968 Tukholma)[1] oli ruotsalainen kirjailija ja kääntäjä.

Erik Lindegren vuonna 1954.

Lindegren oli Ruotsin akatemian jäsen 1962–1968.[2] Hänet valittiin Ruotsin akatemiaan Dag Hammarskjöldin seuraajaksi tämän kuoleman jälkeen. Hän oli Bonniers Litterära Magasinin, Stockholms-Tidningenin ja Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikko. Vuosina 1948–1950 hän oli aikakauskirja Prisman päätoimittaja. Hänen isoisänsä oli säveltäjä Johan Lindegren.lähde?

Lindegren teki oopperalibrettoja, muun muassa Karl-Birger Blomdahlin oopperaan Aniara, joka perustuu Harry Martinson runoelmaan Aniara.[2]

Suomennettu runotuotanto
  • Ajatus, suom. Kristian Huuhtanen, julkaisussa Tuli & Savu 2013; nro 73 = 2 /2013 Kokoelmasta Sviter (1947)
  • Erehdysten tie kiemurtaa, suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Väinö Kirstinä, Lakeus: runoja, Helsinki: WSOY 1961
  • Etsijä (Sökaren), suom. Lasse Heikkilä, teoksessa Miekkalintu: teemoja, Helsinki: Otava 1949
  • Ikaros (Ikaros), suom. Pentti Holappa, teoksessa Pentti Holappa, Lähellä: runoja Helsinki: WSOY 1957 ja julkaisussa Parnasso 1956; nro 5. Kokoelmasta Sviter (1947)
  • Mies ilman tietä, suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Toistasataa runoilijaa: runo suomennoksia 1960-luvun kulttuurilehdistä, toim. Kalevi Seilonen, Helsinki: Tammi 1989 ISBN 951-30-6787-4
  • Niitty, suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Väinö Kirstinä, Lakeus: runoja, Helsinki: WSOY 1961
  • Nollapiste (Nollpunkt), suom. Pentti Holappa, julkaisussa Parnasso, 1956; nro 5 Kokoelmasta Vinteroffer
  • Puku K, suom. Kristian Huuhtanen, julkaisussa Tuli & Savu 2013; nro 73 = 2 /2013. Kokoelmasta Sviter (1947)
  • Runoja: XVII, suom. Pentti Holappa, julkaisussa Parnasso 1956; nro 5 Kokoelmasta Mannen utan väg
  • Runoja: XXXVIII, suom. Pentti Holappa, julkaisussa Parnasso 1956; nro 5 Kokoelmasta Mannen utan väg
  • Sade, suom. Kristian Huuhtanen, julkaisussa Tuli & Savu: 2013; nro 73 = 2 /2013. Kokoelmasta Sviter (1947)
  • Shelleyn meren äärellä (Vid Shelleys hav), suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Väinö Kirstinä, Lakeus: runoja, Helsinki: WSOY 1961 ja teoksessa Runon suku: valikoima, suomeksi elävää käännöslyriikkaa, toim. Jarkko Laine, Otava Helsinki 1991 ISBN 951-1-11447-6
  • Tauko (Paus), suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Väinö Kirstinä, Lakeus: runoja, Helsinki: WSOY 1961
  • Tietön mies: XXI, suom. Lasse Heikkilä, teoksessa Miekkalintu: teemoja, Helsinki: Otava 1949
  • Tuuli, suom. Väinö Kirstinä, teoksessa Väinö Kirstinä, Lakeus: runoja, Helsinki: WSOY 1961
  • Viiden aistin tanssi (De fem sinnenas dans), suom. Pentti Holappa, teoksessa Pentti Holappa, Lähellä: runoja, Helsinki: WSOY 1957 ja julkaisussa Parnasso 1956; nro 5. Kokoelmasta Sviter (1947)

Lähde[3]

Palkintoja ja tunnustuksia

Lähteet
  1. Erik Lindegren Britannica.com. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
  2. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Lindegren, Erik”, Otavan kirjallisuustieto, s. 445. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. Erik Lindegren, Luettelo suomennetuista runoista, Linkki maailman runouteen, Runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 17.5.2021, viitattu 16.6.2021
  4. Lindegren, Erik Kirjasampo.fi. Viitattu 6.3.2022.

    Kirjallisuutta
    • Bäckström, Lars: Erik Lindegren. En biografi. Stockholm: Svenska bokförlaget, 1962. (ruotsiksi)
    • Cullhed, Anders: ”Tiden söker sin röst”. Studier kring Erik Lindegrens Mannen utan väg. Väitöskirja. Stockholm: Bonnier, 1982. ISBN 91-0-045712-4. (ruotsiksi)
    • Lysell, Roland: Erik Lindegrens imaginära universum. Väitöskirja. Bodafors: Doxa, 1983. ISBN 91-578-0168-1. (ruotsiksi)


    Edeltäjä:
    Dag Hammarskjöld    		 Ruotsin akatemia, tuoli 17
    1962–1968    		 Seuraaja:
    Johannes Edfelt
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.