Erik Johan Synnerberg

Erik Johan Synnerberg (5. marraskuuta 1775 Turku – 12. toukokuuta 1845 Helsinki) oli suomalainen prokuraattorin apulainen, kihlakunnantuomari ja valtioneuvos.

Synnerbergin vanhemmat olivat Turun kunnallispormestari, laamanni Sven Fredrik Synnerberg 7853 (yo 1755, † 1804) ja hänen ensimmäinen puolisonsa Lovisa Amalia Humble. Hän pääsi ylioppilaaksi 1789 ja suoritti Turun akatemiassa tuomarintutkinnon 1791. Hän sai laamannin arvonimen 1819.

Synnerberg oli Turun hovioikeudessa ylimääräisenä notaarina 1793–1796, kanslistina 1796–1799 ja ylimääräisenä viskaalina 1799. Hän oli Turun kaupunginsihteerinä 1799–1805, maistraatinsihteerinä 1805–1808, vt. kunnallispormestarina 1808–1809 ja vakinaisena kunnallispormestarina 1809–1815. Tämän jälkeen Synnerberg oli Ahvenanmaan tuomiokunnan tuomarina 1816–1821, Hollolan tuomiokunnan tuomarina 1821–1845 ja samalla Turun hovioikeuden apujäsenenä 1816–1822, päätullijohtokunnan jäsenenä 1817–1821 ja senaatin prokuraattorin sijaisena 1822–1844. Hänestä tuli valtioneuvos vuonna 1838.

Synnerberg oli naimisissa vuodesta 1801 Sofia Elisabet Charlotta von Knorringin kanssa.[1]