Erik Haru

Erik Olavi Haru (ent. Hammaren; 18. helmikuuta 1908 Äänekoski – 1. kesäkuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen everstiluutnantti ja pesäpalloilija.

Haru toimi Pesäpalloliiton varapuheenjohtajana 1950–1959. Aktiiviaikoinaan hän pelasi lukkarina Helsingin Pallonlyöjissä, jotka saavuttivat Suomen Mestaruuden 1934. Harulle myönnettiin Pesäpalloliiton kultainen ansiomerkki numero 12 vuonna 1952.

Sotilasurallaan Haru toimi toimisto- ja koulutusupseerina. Hän oli Helsingin sotilaspiirin esikunnan asevelvollisuustoimiston päällikkö 1953–1963.

Saavutukset

Pelaajana

1 SM-kulta: 1934[1]
3 SM-pronssia: 1933, 1935, 1936[1]

Pesäpallotuomarina

Miesten Itä-Länsi-tuomari (2): 1936, 1939[2]

Ansiomerkit

Pesäpalloliiton kultainen ansiomerkki no. 12 (1956)

Lähteet

Rantala, Risto; Siukonen, Markku; & Tukiainen, Seppo (toim.): Urheilumme kasvot 3, s. 1124. Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 14.6.1968, HS Aikakone.

Viitteet

Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 14.4.2018.
Itä-Länsi-tuomari 1932-2017 Jouni Ojala. Viitattu 31.3.2018.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.