Erik Gadd

Erik Unosson Gadd (2. maaliskuuta 1903 Viipuri[1] – 15. helmikuuta 1982 Helsinki[2]) oli suomalainen kihlakunnantuomari, joka laati suositun opaskirjan kihlakunnanoikeuden pöytäkirjojen laatimisesta.

Henkilöhistoria

Gaddin vanhemmat olivat Viipurin hovioikeuden hovioikeudenneuvos Uno Jakob Oskar Gadd (1864–1944) ja Ida Maria Jacobson (1876–1971). Gadd oli naimisissa 1932–1946 Berit Adele Fagerströmin kanssa, liitto päättyi avioeroon. Hän meni toisen kerran naimisiin Doris Wideniuksen kanssa. Gadd toimi vuodesta 1928 Viipurin hovioikeuden kanslistina ja asessorina. Sotavuosina 1939–1944 hän oli eri kenttäoikeuksissa puheenjohtajana sekä toimi sotaylioikeuden vt. ja ylimääräisenä nuorempana sotaylituomarina ja myöhemmin ylimääräisenä vanhempana sotaylituomarina.Sotien jälkeen Gadd toimi vuodesta 1949 Juvan ja vuodesta 1958 Imatran tuomiokunnan kihlakunnantuomarina, eläkkeelle hän jäi 1972. Hänelle myönnettiin laamannin arvonimi vuonna 1973. Gadd harrasti esperantoa ja toimi muun muassa kansainvälisen lakimiesten esperantoliiton varapresidenttinä. Gaddin laatiman ohjekirjan Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjat ansiosta oikeuspöytäkirjojen muoto ja tyyli yhdenmukaistuivat Suomessa. Kirjasta tuli hyvin suosittu opaskirja ensimmäisiä käräjiään istuville juristeille.[1][2][3][4]

Teoksia
  • Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjat: Opastus ja mallikokoelma ynnä valikoima kiertokirjeitä, kirjeitä ja kirjelmiä. WSOY 1935. — 2. nykyaikaistettu ja täydennetty painos nimellä Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjat: Opas ja mallikokoelma, WSOY 1957

Lähteet

Viitteet
  1. Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 140 (Viitattu 27.6.2019)
  2. Kuolleita. Laamanni Erik Gadd. Helsingin Sanomat, 27.2.1982, s. 16.
  3. Huuska, Veikko: Viipurin HO:n tuomarien paluu Krestyn vankilasta. (Arkistoitu – Internet Archive) Uusi Suomi, Puheenvuoro 5.5.2014.
  4. Forsström, Johanna: / Gadd, Erik (1903–1982) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 12.1.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.