Erik Ewalds

Toivo Erik Ewalds syntyi 27. huhtikuuta 1918 nykyisin Porvooseen kuuluvassa Saksalassa. Isä, tuolloin vielä torppari, Johan Viktor Ewalds oli  jäänyt leskeksi ensimmäisen vaimonsa kuoltua, avioitunut uudelleen, ja Erik oli hänen viides lapsensa. [3] Äiti Selma Lydia os. Suominen oli kotoisin Orimattilasta, ja Erik oli hänelle ensimmäinen lapsi. Perhe oli kaksikielinen; isä ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen.[4]

Lapsuutta kovasta työtahdistaan tunnetussa[5] maalaistalossa varjosti vanhempien etäisyys, ristiriitainen suhde uskonnolliseen, mutta ankaraan isään[6] ja toimiminen välittäjänä vanhempien sisarusten ja uudesta avioliitosta syntyneiden lasten sekä näiden äidin välillä. [7][8] Perheessä oli kaikkiaan kaksitoista lasta, joista yksi kuoli lapsena. Se aiheutti Erik-veljelle syvän kriisin ylioppilaskeväänä. [9] Uskonnolliset vaikutteet tulivat paitsi kirkon, myös muiden herätyskristillisten suuntien piiristä isän viedessä poikaa eri seurakuntien tilaisuuksiin.[10] Virkistystä raskaasta työstä tarjosi vapaakirkollisten poikien kanssa perustettu lauluryhmä. [11]

Isä halusi kouluttaa Erikistä papin[12]. Käytyään alkeiskoulun tämä pääsi Porvoon ruotsinkieliseen lyseoon [13] ja kirjoitti sieltä ylioppilaaksi keväällä vuonna 1937.[14]

Teologisen tiedekunnan publiikki 1943. Takana vasemmalta: Erik Ewalds, O. Yli-Maula, Hugo Merisaari, Martta Mäenpää, Kalevi Havulinna, Antero Levanto, Iikka Takala, Mikko Juva. Eturivissä opettajat ja professorit (vasemmalta): Aarne Lauha, Yrjö Alanen, Eelis Gulin, Antti Puukko, Aarni Voipio, Osmo Tiililä, Aimo Nikolainen.

Ewalds opiskeli teologaaa ensin Åbo Akademissa[15], mutta siirtyi Helsingin yliopistoon ja aloitti siellä teologian lisäksi myös psykologian opinnot Eino Kailan johdolla.[16] Sodan syttyminen ja rintamalle joutuminen vaikeuttivat opintoja[17], mutta Ewalds valmistui ja sai pappisvihkimyksen vuonna 1944. [18][19] Yliopistomuseon julkaiseman publiikkivalokuvan perusteella samaan aikaan valmistuneista opiskelijatovereista ja heidän opettajistaan useista tuli huomattavia kirkollisia vaikuttajia.[19] Ewalds täydensi psykologian opintojaan vuonna 1951 ja suoritti psykiatrisen harjoittelun Auroran sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla. [20] Ollessaan Tukholman suomalaisen seurakunnan palveluksessa hän suoritti Upsalan yliopistossa loppuun jatko-opinnot, jotka oli aloittanut Åbo Akademissa, ja valmistui teologian lisensiaatiksi. [21]

Ewalds vihittiin vuonna 1974 Åbo Akademissa teologian kunniatohtoriksi ansioistaan sielunhoidon alalla.[22]

Ewalds, joka Mahatma Gandhin ajatuksista vaikuttuneena oli omaksunut pasifistisen vakaumuksen[23], kutsuttiin suorittamaan asepalvelustaan talvella 1940. [17]Jatkosodassa hän oli Aunuksen rintamalla ryhmänjohtajana [24] ja saatuaan pappisvihkimyksen vuoden 1944 alussa sotilaspappina Syvärillä[18]

Sodan päätyttyä Ewalds jatkoi papin kutsumustaan Porvoon hiippakunnan tehdaspappina matkustaen eri tehtaissa ja ruotsinkielisissä seurakunnissa pitämässä esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia perhe- ja työelämän ongelmista henkilökohtaisella tasolla[25]

1940-luvun loppupuolella Taalintehtaan työläisten keskuudessa työskennellessään Ewalds alkoi ajaa työväenopiston perustamista Dragsfjärdiin Kemiön saarelle [26] ja hänestä tuli sen ensimmäinen rehtori. [27]

Sieltä hän siirtyi vuodeksi jatkamaan opintojaan ja sitten Lappfjärdin kansanopiston rehtoriksi, taloudenhoitajaksi ja opettajaksi [28] seitsemäksi vuodeksi.[29] Opistotyön ohella hän oli kysytty puhuja niin elämänkatsomukseen, avioliittoon ja lastenkasvatukseen kuin mielenterveyteen liittyvissä aiheissa.[29]

Vuonna 1951 Ewalds palasi seurakuntatyöhön Etu-Töölön ruotsinkielisten papiksi[30] Täydennettyään psykologian opintojaan ja suoritettuaan psykiatrisen harjoittelun[20] Ewalds aloitti jo seurakuntapappina ollessaan muun työnsä ohella sielunhoitovastaanoton[30]. Hänen sielunhoidollinen lähestymistapansa papin työssä saavutti vastakaikua ja hänen vastaanotoilleen virtasi asiakkaita[31][21] Ewaldsin hoitosuhteet olivat usein pitkiä.[32] Ewalds kävi myös luennoimassa pastoraalipsykologiaa Åbo Akademissa ja jatkoi sitä eläkevuosiin saakka.[21]

Sielunhoitokontaktit ja sielunhoidosta luennoiminen kuuluivat hänen tehtäviinsä myös Tukholman suomalaisessa seurakunnassa, jonne hänet kutsuttiin 1950-luvun keskivaiheilla. Hän kävi luennoimassa muun muassa Erstan diakonissalaitoksen opiskelijoille. [33] Työtoverinsa Juhani Rekolan vaikutuksesta hänen työalueensa laajeni siellä suomalaisten vankien keskuuteen. [34]

Ewalds valittiin Helsingin ev.lut. seurakuntien johtavaksi sairaalapastoriksi vuonna 1966 viiden hakijan joukosta.[35] Mm. Irja Kilpeläinen, jota itseään ei sukupuolensa vuoksi valittu, piti häntä parhaana hakijana[36]. Ewaldsin alaisuudessa työskenteli tuolloin 20 sairaalapappia sairaaloissa, vanhainkodeissa ja muissa yksiköissä, myöhemmin myös perheneuvonta ja palveleva puhelin [37] Työhön kuului sairaalateologien ja muun sairaalahenkilökunnan kouluttaminen pastoraalipsykologiassa ja -teologiassa. Ewalds opetti myös Helsingin sairaanhoito-oppilaitoksessa. Vähitellen Ewaldsin edustaman kokonaisvaltaisen hoitonäkemyksen ja sairaalasielunhoitajien arvostus kasvoi hoitohenkilökunnan keskuudessa.[38] Kirkko puolestaan näki tarpeelliseksi palkata lisää sairaalateologeja ja sairaalasielunhoidossa elettiinkin laajenemisen aikaa.[39][40] Ewaldsin aikana perustettiin uusi sairaalasielunhoitajien työnohjaajan virka, jossa toimi ensin Irja Kilpeläinen[41] vuoteen 1974 ja hänen jälkeensä Anja Luhtasela.[40] Ewalds jäi eläkkeelle vuonna 1981 [38]

Ewaldsin vaikutus ulottui suuren yleisön tietoisuuteen Suomessa ja Pohjoismaissa[42] hänen laajan luento- ja seminaaritoimintansa, radio- ja tv-esiintymisiensä[43][44] sekä mittavan kirjallisen tuotantonsa välityksellä.[45][2] Hän oli edelläkävijä kouluttaessaan myös seurakuntien maallikkoja sielunhoitotehtäviin.[43] Hän teki terapeuttisesti suuntautunutta sielunhoitoa tunnetuksi myös vapaiden kirkkokuntien keskuudessa.[42] Erityisesti karismaattinen liike oli lähellä häntä ekumeenisuutensa vuoksi, ja Ewalds oli itse eräs karismaattisten vaikutteiden Suomeen tuojista korostaen kuitenkin hidasta minuuden kasvuprosessia. [46]

Eläkevuosinaan hän koulutti myös Suomen lähetysseuran työntekijöitä Taiwanilla. [47]

Ewalds oli suosittu puhuja ja vaikuttaja avoimen ja persoonallisen tyylinsä ja inhimillisen lämpönsä vuoksi. [48] Hän havainnollisti sanottavaansa esimerkein ja otti huomioon kuulijoidensa kysymykset pyrkien vuorovaikutukseen yleisönsä kanssa yksisuuntaisen luennoinnin sijasta. [49]

Ewalds kirjoitti kaikkiaan kolmisenkymmentä kirjaa[50], joista suuri osa julkaistiin sekä suomeksi että ruotsiksi.[51] Suosituin niistä on vuonna 1973 ilmestynyt Sielunhoito ja terapia, jonka painosmäärä yltää 40 000:een ja joka ruotsin ja suomen kielten lisäksi on ilmestynyt norjaksi ja hindiksi.[52] [2]

Postuumisti julkaistiin vuonna 2010 käsikirjoituksena löytynyt Isä meidän ajassamme. [53]

Erik Ewalds avioitui Gunvor Hällforsin kanssa vuonna 1943.[54] Pariskunta sai neljä lasta. Toimittaja Kjell Ewalds oli heidän poikansa. Ewalds oli edelläkävijä siinäkin, että oli isänä mukana nuorempien lapsiensa synnytyksissä, mikä 1950-luvulla oli ainutlaatuista.[55]

Ewalds yhdisti psykologisen tietämyksen ja klassisen kristinuskon . Hän uudisti perinteistä suomalaista julistuspainotteista sielunhoitoa [56][57] psykoterapian suuntaan ja otti käyttöön terapeuttiset​ menetelmät. [2] Hän näki jo varhain, että psykologia ja teologia tukevat toisiaan. [58][1] Ewalds tulkitsi kristinuskon käsitteitä psykoterapian kielelle ja sovelsi niitä käytäntöön todellisissa elämäntilanteissa[59] Hän puhui yliminän orjuudesta vapautumisesta, itsensä hyväksymisestä ja aidon minuuden löytämisestä[60] [2][61]

Usko merkitsi hänelle terveyttä ja henkistä ja hengellistä kypsyyttä tuottavaa asennoitumista. Hän piti terveen uskon tuntomerkkinä kykyä myönteisiin ihmissuhteisiin ja vastuullisuuteen. Sen tuli hänen mukaansa myös tukea elämään kuuluvan kärsimyksen käsittelyä niin että se johtaa itsetuntemuksen lisääntymiseen ja henkiseen kasvuun.[6][16][62] Ewalds nojautui kristilliseen arvomaailmaan, joka yhdistyi psykologiseen otteeseen ja työskentelymenetelmiin [63] Hän koki tehtäväkseen korostaa hengellistä ulottuvuutta mutta piti välttämättömänä kaavamaisesta ja suorituskeskeisestä uskonnollisuudesta irrottautumista. [64][65][64]

Ewalds katsoi lapsuutensa ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteen, etäisen ja ristiriitaisen suhteen vanhempiin olleen merkittävänä virikkeenä näkemyksilleen ja toiminnalleen sielunhoitajana ja terapeuttina.[66][6] Hän oli luova ja itsenäinen ajattelija[67] [18] joka sai vaikutteita ja löysi tukea näkemyksilleen syvyyspsykologian klassikkojen lisäksi useilta psykoterapian kehittäjiltä muun muassa Paul Tournierilta, Frank Lakelta, Gaetano Benedettiltä, Viktor Franklilta ja Johanna Herzog Dürchilta. [68][18] Psykoterapian ja pastoraalipsykologian tuntijana hän kritisoi lääketiedettä kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen puutteesta[69] ja kehitti sairaalasielunhoitoa osaksi potilaan kokonaishoitoa. [70] Hän painotti, että sielunhoitajan tuli jatkuvasti arvioida terapian tuloksia ja kehittää ammattitaitoaan palautteen ja täydennyskoulutuksen avulla.[71] Ewaldsia itseään arvosteltiin epäpätevyydestä psykoanalyytikkona[72] ja vanhentuneesta suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen.[73][74][75]

Ewalds musisoi mielellään. Lapsuudenkodissaan hän oppi soittamaan harmonia iltavirsien säestykseksi[76] ja palveli soittotaidollaan koulun aamuhartauksissa improvisoiden alkusoittoja.[77] Nuoruudessaan hän oli mukana nuorten lauluryhmässä.[11] Turussa opiskellessaan hän osallistui nuorisotyöhön ja toimi kanttorina ruotsinkielisessä vapaaseurakunnassa[15] Kosketinsoittimien lisäksi hän soitti muun muassa sahaa[44]

Erik Ewaldsin ruotsinkielinen haastattelu ja suomenkielisiä luentoja YouTubessa

Tuntematon minä. [Hki]: Suomen kirkon sisälähetysseura, 1967.

Sielunhoito ja terapia. Kansan Raamattuseura, 1973. ISBN 951-655-076-2

Matka minuuteen: ihmisen kypsyminen . Hki: Karas-sana, 1978 ISBN 951-655-169-6, ISBN 951-655-170-X

Sielunhoitajan näkökulmasta  . Lohja: Karas-sana, 1979 ISBN 951-655-189-0, ISBN 951-655-190-4

Tule kokonaan uudeksi! [suom. ja tekstin toim.: Olli Palen]. Hki: Kuva ja sana, 1982 ISBN 951-9203-34-6

Anna hermojesi levätä _; Lohja: Karas-Sana, 1983 ISBN 951-655-282-X

Yksin armosta  ; suom., tekstin toim.: Olli Palen. Hki: Kuva ja sana, 1984 ISBN 951-9203-69-9

Elävinä kivinä  ; [ruots. käsikirjoituksesta suom. Eeva Mesiäinen]. Lohja: Karas-sana, 1984 ISBN 951-655-304-4

Tahdotko tulla terveeksi?  . Lohja: Karas-sana, 1985 - (Sanan Kirjat.) ISBN 951-655-326-5

Kuolema elämän keskellä  toim. Jan-Erik Ruth ja Pirkko : Heiskanen. Helsingissä [Hki] : Otava, 1985 ISBN 951-1-08588-3

Puhetta avioliitosta  . Lohja: Karas-sana, 1986 - (Sanan Kirjat.) ISBN 951-655-357-5

Rajalle saakka   Barbro Beck-Friis; [käännös: Olli Palen]. Hki: Kuva ja sana, 1987 ISBN 951-9204-20-2

Kohti elämän eheyttä: ahdistuksesta luovuuteen  . Helsinki: Karas-Sana, 1988. ISBN 951-655-392-3

Ihmisen rinnalla  ; [suomeksi toimittanut Heljä Meuronen]. Helsinki: Kuva ja sana, 1990 ISBN 951-9204-43-1

Isän hoidossa  ; [suomeksi toimittanut Maarit Moilanen]. Helsinki: Kuva ja sana, 1991 - (Elämän lahjakirjat; osa 1.) ISBN 951-9204-57-1

Kuuntelen sinua  . Hämeenlinna: Päivä, 1991 ISBN 951-622-520-9

Lähimmäisenä . Hämeenlinna: Päivä, 1992 ISBN 951-622-546-2

Tartu elämään  ; [toimittanut Marja Rantanen]. Helsinki: Kuva ja sana, 1992 ISBN 951-9204-84-9, ISBN 951-9204-77-6

Tahdotko löytää itsesi: minuuden löytäminen  . Helsinki: Uusi tie, 1993 ISBN 951-619-267-X

Kasvun varaa  . Hämeenlinna: Päivä, 1995 ISBN 951-622-629-9

Ihminen onnea etsimässä  ; toimittanut Risto Siltanen. Helsinki: Kuva ja sana, 1995 ISBN 951-585-019-3

Mies elämän myllyssä   ..[ja muita]; [2. toim. Kari Kuhanen]. Helsinki: Uusi tie, 1995 ISBN 951-619-282-3

Missä olet, isä? . Helsinki: Kuva ja sana, 1996 ISBN 951-585-032-0

Isä meidän ajassamme  ; ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta 'Fader vår' toimittaen suomentanut Heli von Bruun. Helsinki: Karas-sana, 2010

ISBN 978-951-655-663-8