Erik Eriksen
Erik Eriksen (20. marraskuuta 1902 – 7. lokakuuta 1972) oli tanskalainen liberaalipoliitikko ja toimi Tanskan pääministerinä lokakuusta 1950 syyskuuhun 1953. Hän johti Tanskan oikeistoliberaalista Venstre-puoluetta 1950–1965. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli maanviljelijä.[1]
Erik Eriksen | |
---|---|
Tanskan pääministeri | |
Monarkki | Fredrik IX |
Edeltäjä | Hans Hedtoft |
Seuraaja | Hans Hedtoft |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 20. marraskuuta 1902 Ringe, Tanska |
Kuollut | 7. lokakuuta 1972 (69 vuotta) Esbjerg, Tanska |
Tiedot | |
Puolue | Venstre |
Eriksen toimi aktiivisesti Venstren nuorisojärjestössä ja valittiin kansankäräjille vuonna 1935. Hän toimi maatalousministerinä Vilhelm Buhlin hallituksessa 1945 ja Knud Kristensenin hallituksessa 1945–1947.[1]
Eriksenin ”VK-hallitus” oli vähemmistöhallitus Venstren ja Konservatiivisen kansanpuolueen kesken. Se ehdotti muutoksia maan perustuslakiin, jotka hyväksyttiin kansanäänestyksellä 1953. Vuonna 1952 hallitus sai läpi lain lapsilisästä.
Eriksenin pääministerikaudella 1950–1953 Venstre lähentyi konservatiiveja niin, että puolueiden niin sanottua VK-yhteistyötä ilmeni sittemmin myös oppositiotilanteessa.[1] 1960-luvulla tämä tiivis suhde kuitenkin vaikeutti Venstren yhteistyötä Radikale Venstre -puolueen kanssa, mikä oli yksi syistä miksi Eriksen erosi Venstren puheenjohtajan paikalta 1965 ja sai seuraajakseen Poul Hartlingin.
Erikseniä kutsuttiin kotikylänsä mukaan ”Ringen oraakkeliksi”, koska hän oli erityisen taitava muotoilemaan lausuntonsa ympäripyöreiksi ja moniselitteisiksi.[1]
Lähteet
- Möller, Knud: ”Eriksen, Erik (1902)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 46. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.