Erik Cole

Cole siirtyi kaudeksi 1997–1998 NCAA:n alaiseen ECAC-yliopistosarjaan Clarksonin yliopiston joukkueeseen. Hän jakoi Willie Mitchellin kanssa ECAC:n vuoden tulokkaan tittelin ja Carolina Hurricanes varasi Colen NHL:ään varaustilaisuudessa 1998 kolmannella kierroksella numerolla 71. Seuraavat kaksi kautta Cole pelasi kuitenkin vieelä Clarksonin yliopistossa. Kaudella 1998–1999 Cole teki 22 maalia ja jakoi ECAC:n maalintekijätilaston voiton. Hänet valittiin kauden päätteeksi ECAC:n tähdistökentälliseen. Kolmannella kaudellaan Cole oli ECAC:n kakkostähdistössä.[1]

Cole siirtyi ammattilaiskaukaloihin vielä kolmannen ECAC-kautensa päätteeksi keväällä 2000, kun hän pelasi loppukauden Carolinan farmijoukkueessa IHL-liigan Cincinnati Cyclonesissa. Seuraavan kauden Cole pelasi kokonaisuudessa IHL:ssa ja ansaitsi itselleen paikan Carolinasta kaudeksi 2001–2002. Cole oli NHL-tulokkaiden parhaimmistoa, kun hän voitti tulokkaiden taklaustilaston ja oli pistetilastossa neljäs (16+24). Carolina eteni keväällä 2002 Stanley Cup -finaaleihin, mutta hävisi Detroit Red Wingsille.[1]

Seuraavalla kaudella Cole kärsi pohjeluun murtumisesta ja hän joutui jättämään väliin myös NHL:n tähdistöottelun yhteydessä pelatun nuorten tähtien YoungStars-ottelun.[2] Cole palasi uudelleen huippukuntoon kaudella 2003–2004, jolloin hän teki 42 pistettä, vaikka Carolina jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Työsulkukaudella Cole pelasi Saksan DEL-liigassa Eisbären Berlinissä. Hänet valittiin Saksassa pudotuspelien parhaimmaksi pelaajaksi, kun Eisbären voitti Saksan-mestaruuden.[1]

Kaudella 2005–2006 Colen niskanikama murtui Brooks Orpikin taklauksen seurauksena. Hän oli loukkaantuessaan maaliskuussa tehnyt jo henkilökohtaisen piste-ennätyksensä (60 pistettä).[3] Cole palasi Carolinan kokoonpanoon vasta Stanley Cup -finaalien kuudenteen peliin. Carolina voitti lopulta Stanley Cup -mestaruuden kotijäällään seitsemännessä pelissä.[1]

Cole rikkoi piste-ennätyksensä kaudella 2006–2007, kun hän teki 61 pistettä kauden aikana, mutta seuraavalla kaudella Colen pistemäärä tippui 51 pisteeseen.[1] Kesällä 2008 Edmonton Oilers hankki Colen Carolinasta vaihdossa Joni Pitkäseen.[4] Cole ei pelannut koko kautta 2008–2009 Edmontonissa, sillä hänet kaupattiin takaisin Carolinaan maaliskuussa 2009 siirtorajan lopulla. Edmonton sai vaihtokaupassa Patrick O'Sullivanin, jonka Carolina oli hankkinut hetkeä aiemmin Los Angeles Kingsistä vaihdossa Justin Williamsiin.[5]

Cole edusti ensimmäisen kerran Yhdysvaltoja arvoturnauksessa MM-kilpailuissa 2005. Hän teki seitsemässä ottelussa kuusi pistettä. Hän pelasi Yhdysvaltain puolesta myös talviolympialaisissa 2006 ja MM-kilpailuissa 2007.[1]