Eridu

Muinainen jo hylätty Eridun kaupunki on Etelä-Irakissa oleva nykyinen rauniokumpu Tell Abu Shahrain. Se on Etelä-Irakissa Dhi Qarin maakunnassa noin 315 kilometriä Bagdadista kaakkoon ja suunnilleen 180 kilometriä Basrasta länteen. Eridu on noin 30 kilometriä An Nasiriyahin kaupungista etelälounaaseen ja noin 30 kilometriä Ash Shyukista länsilounaaseen. Se sijaitsee paikassa 30° 48′ 34″ N 45° 59′ 31″ E eli 30.809532, 45.992031 Eridu noin 12 kilometriä muinaisesta Urin kaupungista lounaaseen. Kaupunki oli Eufratin sivuhaaran varrella, ei meren rannalla ainakaan historiansa myöhemmässä vaiheessa. Eridun nimi oli sumeriksi Eri.dugga (”hyvä kaupunki”) tai NUN.KI (”mahtipaikka”).

Eridun kylä perustettiin varhaisella Ubaid-kaudella ehkä jo noin 5850 eaa., viimeistään 5400 eaa. Tällöin varhainen asutus oli levittäytynyt Mesopotamian tulvatasangolle. Kylän asukkaat elivät muun muassa kasteluviljelyllä.

Eridu kasvoi nopeasti muutaman tuhannen asukkaan keskukseksi ja sinne rakennettiin temppeli.[1] Se oli koostaan päätellen merkittävä keskus tuohon aikaan. Kylästä tuli Etelä-Mesopotamian suurin asutuskeskus. Sumerilainen kuningasluettelo mainitsee ensimmäisen kuninkaan Alulimin asuneen Eridussa. Alulimin poika oli sumerilaisten myyttien mukaana puolijumalana palvottu Adapa.

Ei silti olla varmoja, keitä Eridun esihistorialliset asukkaat olivat.

Sumerilaiset saapuivat Eriduun joko pohjoisesta tai Persianlahdelta, ehkä Dilmunista Bahrainin seuduilta. Gwendolyn Leick on väittänyt Eridun kehittyneen kolmen kulttuurin kautta: Pohjoisesta saapui mutatiilitaloissa kasteluviljelyn tuonut Samarran kulttuuri, etelästä kaistalatoissa alkujaan asuneiden sumerilainen kalastukseen ja simpukan keräilyyn perustuva kulttuuri, ja aavikoilta ja aroilta seemiläinen paimentolaiskulttuuri. Nämä kulttuurit näkyisivät jo varhain kaupungissa.

Joidenkin tietojen mukaan Ubaid-kaudella ehkä noin 4000 eaa. Eridun ala oli 8–10 hehtaaria ja siellä asui noin 4 000 asukasta.[2]

Erään arvion mukaan kaupungissa olisi asunut varhaisella Uruk-kaudella noin 3700 eaa. 6 000–10 000 asukasta. ja kaupungin ala 40 hehtaaria.[2][3]

Kaupunkiin rakennettiin lopulta 400 × 100 metrin kokoinen muurien ympäröimä pyhä alue.

Kaupungin väkiluku romahti jo noin 2050 eaa., niihin aikoihin, jolloin Uus-Sumeri luhistui. Edelleen väestökato koetteli joskus vuosien 1800–1600 välillä eaa. Viimeinenkin asutus hävisi varmasti noin 600 eaa.

Eriduun rakennettiin varhain löydetyitä kalauhreista ja myöhemmistä kirjoituksieta päätellen luultavasti Enkille, alkujaan maan herralle, myöhemmin meren jumalalle pyhitetty temppeli.[4][5][6][7] Eridun temppeli oli nimeltään veden jumalalle Enkille pyhitetty E-abzu tai E-engur-a, Eridun zikkurat, porraspyramidi on Mesopotamian vanhin tunnettu temppeli.

Eridun temppelit XVI–VI rakennettiin noin 5000–3500 eaa. Eridun temppelit 6–18 (VI–XVIII) ovat Ubaid-kaudelta[8]. Ubaid-kaudella tapahtui temppelin koon kasvua mikä kertoo pappien vallan ja väestön kasvusta.[9] Varhaisimmat julkiset temppelit lienee rakennettu Samarraan ja Halafiin.

Eridussa näkyi erityisen selvästi muinainen temppelin koon kasvu.[10][5][11] Eridun suuri mutatiilinen temppeli, joka rakennettiin uudestaan aina 150–200 vuoden välein[6] 13–17 kertaa vuoteen 2000 eaa.

Ubaid I-kaudella Eridun vaiheessa XV temppeli oli vain pieni huone, jossa oli alttari ja uhripöytä. Temppelin ala oli 8 × 6 metriä. Myöhemmin temppeliin rakennettiin kahden tasanteen päälle syvennyksin. Ubaid 2-vaiheessa temppelin koko alkoi selvästi kasvaa. Ubaidin vaiheissa 3–4 kerrostumissa XI–VI ilmestyi myöhemmin Mesopotamiassa tavallinen kolmiosainen pohjakaava[12] seinäsyvennysten eli nishien kanssa. Ubaid IV:n temppeli tehtiin metrin korkuiselle tasanteelle.

Ubaid-kauden loppupuolella Eridun temppeli oli 10 × 20 metrin levyisellä ja 1 metrin korkuisella mutatiilisellä korokkeella.[9]

Loppuvaiheessaan esidynastisella kaudella Eridun temppeli I oli jopa 8–12[13] metrin korkuisella korokkeella oleva suuri temppeli. Koroketta ympäröi noin 4–6 metrin korkuinen muuri[4][14].

Sumerilaisen temppelin koon kasvua oli myöhemmin nähtävissä muualla Eridun VII tason jälkeen muualla esim. Tepe Guranin kerrostumassa XIII ja Urukissa Uruk-kaudelle temppeli D ja valkoinen temppeli merkitsivät kehityksen huippua.[15].

• Milicua, Jose & Sureda, Joan: Maailmantaiteen kirjasto : varhainen taide. Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 9510198870.

• Eridun kerrostumia