Erich Ledwinka

Erich Ledwinka (16. heinäkuuta 1904 Klosterneuburg, Itävalta-Unkari – 1992) oli itävaltalainen diplomi-insinööri ja autonsuunnittelija.[1][2] Hän syntyi autonsuunnittelija Hans Ledwinkan ja Mizzi o.s. Crassen toisena poikana.[3]

Ledwinka opiskeli konetekniikkaa Wienin teknillisessä korkeakoulussa. Hän suoritti harjoitusjaksonsa vuonna 1921 isänsä työpaikalla Tatralla,[2] jonne jäi myös töihin.[1]

Suunnittelijana Tatralla
Tatra V 570.

1930-luvun alussa Ledwinka ja Erich Übelacker johtivat suunnitteluhanketta, jonka tuloksena syntyi pieni, virtaviivainen, takamoottorinen kansanauto, Tatra V 570. Voimanlähteenä oli ilmajäähdytteinen bokserimoottori. Autosta valmistettiin vain kolme prototyyppiä jonka jälkeen projekti hyllytettiin, sillä yrityksen johdossa arveltiin virtaviivaisen muotoilun myyvän paremmin isommassa kokoluokassa.[4]

Vuonna 1936 Übelacker siirtyi Steyrille ja Ledwinka peri hänen paikkansa Tatran pääsuunnittelijana. Samana vuonna esiteltiin Tatra T77:n pohjalta paranneltu versio T87, jonka ilmajäähdytteisen V8-moottorin moottorin suunnittelusta Ledwinka vastasi, sekä halvempi versio T97, jonka voimanlähteenä oli nelisylinterinen bokserimoottori.[5]

Sekä V 570:ä että T97:ää pidetään Volkswagen Kuplan esikuvina.[6]

Lentokoneensuunnittelijana

Vuosina 1937 - 1940 Ledwinka oli lentokoneensuunnittelijana Bücker Flugzeugbaulla Berliinissä.[2] Toisten lähteiden mukaan hänen mainitaan olleen Tatran kirjoilla vuosivälin 1921 - 1945,[1] joten ei tiedetä oliko työ päätoiminen.

Steyr-Daimler-Puch
Puch 500.
Itävallan poliisin Haflinger.
Itävallan asevoimien käyttämä Pinzgauer Typ 712M.

Vuonna 1950 Ledwinkasta tuli itävaltalaisen Steyr-Daimler-Puchin (SDP) pääsuunnittelija.[1] Hänen veljensä Fritz siirtyi yrityksen myyntipäälliköksi.[7]

Puch 500

Vuonna 1954 esiteltiin Ledwinkan johdolla suunniteltu takamoottorinen pikkuauto, Puch 500. Yrityksellä ei ollut halua investoida omiin koriprässeihin, vaan valtaosa koripelleistä ostettiin valmiina Fiatilta. Niinpä auto muistutti erehdyttävästi Fiat 500:lta. Teknisesti auto kuitenkin poikkesi Fiatista, sillä sen voimanlähteenä oli SDP:n itse suunnittelema kaksisylinterinen bokserimoottori.[8]

Haflinger

SDP esitteli Ledwinkan johdolla suunnitellun erittäin maastokelpoisen, kevyen nelivetoisen Haflingerin vuonna 1959. Auton omapaino oli vain 600 kg. Malli oli tarkoitettu armeijan käyttöön sekä siviilikäytössä muutaman sadan kiloisten kuormien siirtoon hankalissa maasto-olosuhteissa. Haflingerissa käytettiin paljon Tatrasta tuttuja ratkaisuja: voimanlähteenä oli kaksisylinterinen bokserimoottori, kantavana rakenteena keskusputkirunko ja akseleilla oli heilurityyppinen erillisjousitus. Navoissa oli portaalivaihteet, joiden avulla pyörille saatiin välitettyä enemmän vääntöä ja maavaraa saatiin kasvatettua.[9][10]

Pinzgauer

1960-luvun lopussa esitelty Pinzgauer on jäänyt historiaan kenties tunnetuimpana Ledwinkan suunnitelmista. Rakenteeltaan se on hyvin samankaltainen kuin Haflinger, mutta paljon raskaampi; auton omapaino on 1 950 - 2 600 kg. Ensimmäisessä sukupolvessa moottorina oli ilmajäähdytetty, nelisylinterinen rivimoottori. Auto on edelleen tuotannossa, ja nykyään niitä tekee brittiläinen BAE Systems. Autosta on olemassa 4×4- ja 6×6-versiot.[11] Huolimatta korkeasta iästään, maasto-ominaisuuksiltaan autoa pidetään edelleen yhtenä parhaista luokassaan.

Mercedes-Benz G-sarja

Vuonna 1972 Mercedes-Benz ja SDP allekirjoittivat sopimuksen uuden maastoautomallin suunnittelusta ja valmistuksesta SDP:n uudella tehtaalla Grazissa. Ledwinka vastasi auton suunnittelusta. Autossa kuitenkin käytettiin runsaasti Mercedes-Benzin muiden mallien komponentteja, joten autossa oli jäykkä taka-akseli. Kantavana rakenteena oli kotelorunko. Autosta tuli suosittu useassa maassa poliisin ja armeijan käytössä.[12]

Tunnustuksia
  • 1973: Steiermarkin osavaltion suuri kunniamerkki
  • 1975: Itävallan tasavallan kultainen kunniamerkki
  • 1983: Wienin teknillisen yliopiston kultainen diplomi
  • 1984: Grazin kaupungin kultainen kunniamerkki
  • 1984: Itävallan autoliiton (ÖAMTC) kultainen Manfred Mautner-Markhof -kunniamerkki
  • 1985: Steiermarkin osavaltion suuri kultainen kunniamerkki
  • 1985: Wienin kaupungin ja osavaltion hopeinen kunniamerkki
  • 1986: Arvonimi Professori presidentti Kirchschlägerin myöntämänä[2]

Loppuvaiheet

Erich Ledwinka vetäytyi eläkkeelle vuonna 1976 ja kuoli vuonna 1992.

Lähteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.