Eric Liddell

Liddell opiskeli kotimaassaan Skotlannissa. Juoksuradalla hän juoksi pää takana ja kädet oudosti heiluen niin, ettei hän aikalaisten mielestä edes nähnyt minne oli menossa. Hänen arvioitiin juoksevan puhtaasti uskon voimalla.

Ennen Pariisin olympiakisoja 1924 Liddell oli suosikki 100 metrillä. Kuuluisaksi hän tuli kieltäytymällä kristillisen vakaumuksensa takia osallistumasta tuolle matkalle, koska sen alkuerät juostiin sunnuntaina. Skotlannissa hänestä tehtiin lähes maanpetturi ennen kisoja.

Kisoissa Liddell kuitenkin voitti ensin pronssia 200 metrillä ja lähti sitten mukaan myös 400 metrille. Alkuerien jälkeen hänellä oli vasta viidenneksi paras aika.

Kilpailussa Liddell juoksi kuin hurmiossa pää takana, kädet heiluen olympiasankariksi täysin yllättäen väärällä matkalla maailmanennätysajalla 47,6.

Eric Liddell voitti 400 metrin juoksun olympiakultaa Pariisissa 1924. Ennen kisoja hänen ennätyksensä oli 49,3, mutta Pariisissa hän voitti välieränsä ajalla 48,2 ja finaalin Euroopan ennätyksellä 47,6. Liddell sijoittui 200 metrillä pronssille. Hän oli Ison-Britannian ennätysmies 100 jaardilla, mutta hän kieltäytyi Pariisissa 100 metrin juoksusta, koska sen alkuerät juostiin sunnuntaina eikä Liddell uskonnollisena miehenä halunnut kilpailla pyhäpäivänä.

Myöhemmin Liddell useaan otteeseen korosti, että olympiakisojen pitää olla yksilöiden, ei kansakuntien välinen kilpailu.

Retorisesta rohkeudestaan huolimatta Liddellistä tuli kansallissankari aikaisempien maanpetossyytteiden jälkeen.

Eric Liddellin ja Harold Abrahamsin olympiavoitoista kertoo vuonna 1981 valmistunut tositapahtumiin pohjautuva elokuva "Tulivaunut". Toisin kuin elokuvassa, Liddell kieltäytyi juoksemasta 100 metriä jo kuukausia ennen kisoja, kun kisojen aikataulu julkaistiin.

Pariisin olympialaisten jälkeen hän palasi Kiinaan ja ryhtyi lähetyssaarnaajaksi. Hänen elämänsä päättyi vain 43-vuotiaana japanilaisten internointileirillä Kiinassa aivokasvaimeen ainoastaan kuusi kuukautta ennen kuin liittoutuneet tulivat ja vapauttivat leirin. Kuolinvuoteellaan japanilaisleirillä hän halusi viimeisenä musiikkinaan kuulla Sibeliuksen Finlandian.

Kun Liddell Pariisissa kieltäytyi juoksemasta 100 metrin alkuerissä, tuli toisesta britistä Harold Abrahamsista matkan olympiavoittaja. Skottivoittajaa saatiin odottaa aina Moskovan kisoihin 1980, jolloin boikottikisojen nopein satasella oli Alan Wells. Kun Wellsiltä kysyttiin oliko hän juossut mielessään vuoden 1924 voittaja Abrahams, Wells vastasi: ”En, tämä voitto kuuluu Eric Liddelille”.

• 100 jaardia 9,7
• 220 jaardia 21,6
• 400 metriä 47,6

• Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä, 2. painos, s. 172–173. WSOY, 1984. ISBN 951-0-11900-8.
• Quercetani, Robert L: Kilpakenttien kuninkaat, 4. painos, s. 76. , 1966.
• Teronen, Arto: Kuka esittäisi oikean kysymyksen? Yle Urheilu.