Erakkokuoriainen

Suomen erakkokuoriaispopulaatio on määritetty lajiryhmän itäiseksi lajiksi Osmoderma barnabita Motschulsky, 1845[13], joka on kansallisesti arvioitu uhanalaiseksi kategoriassa vaarantunut (VU, vulnerable).[14] Erakkokuoriaisen tieteellisen nimen muutos ei ole aiheuttanut muutoksia lajisuojelussa.[15] Suomessa se on rauhoitettu laji[16], EU:n erityisesti suojeltava laji[17] ja Suomen kansainvälinen vastuulaji.[18] Koko Euroopan alueella on itäinen erakkokuoriaislaji puolestaan arvioitu silmälläpidettäväksi (NT, near threatened).[19][20] Samalla tavoin lajikompleksin läntinen erakkokuoriaislaji (O. eremita) arvioidaan yhä silmälläpidettäväksi lajiksi[21], toisin kuin pienialaisemmilla alueilla esiintyvät lajit (O. lassallei, O. cristinae, O. italicum), joiden populaatiot on arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN, endangered).[22][23][24][25] Kaikkia erakkokuoriaislajeja on mahdollista käyttää indikaattori- ja sateenvarjolajeina, joiden suojelulla edistetään jalopuiden onkaloiden eliöyhteisöjen säilyttämistä.[26][27]

Erakkokuoriaisen (O. barnabita) tiedetään Suomessa elävän varmuudella vain Turun seudulla[28][29], pääesiintymän sijaitessa Ruissalossa[30][31], mutta siitä on tehty löytöjä myös Turun kaupunkialueelta ja Raisiosta.[32][33][34] Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) esittää Punaisen listan verkkosivuilla itäisen erakkokuoriaislajin levinneisyysalueeksi Suomessa laajan rannikkoalueen[19], mutta tämä oletus on osoitettu virheelliseksi lajin levinneisyyskartoituksessa.[28][29] Turun esiintymä on samalla Fennoskandian ainoa itäisen erakkokuoriaislajin populaatio[35], koska Ruotsissa ja Norjassa elää puolestaan läntinen erakkokuoriaislaji (O. eremita), joka poikkeaa morfologian, DNA:n ja Euroopan levinneisyysalueensa osalta Suomen erakkokuoriaisesta.[36][37]

Toukka

Aikuinen erakkokuoriainen on noin 2–4 cm pitkä[38], tumma metallinhohtoinen kovakuoriainen, jonka koiraiden erittämä feromoni tuoksuu parkitulta nahalta tai aprikoosilta.[39][40] Kemialliselta koostumukseltaan feromoni on sama eurooppalaisilla, ja todennäköisesti myös euraasialaisilla erakkokuoriaislajeilla.[41][42]

Suomessa erakkokuoriainen (O. barnabita) elää lehtipuiden, kuten tammen, lepän, vaahteran, pihlajan ja lehmuksen onkaloissa.[43][44] Parittelun jälkeen naaras munii puun onkalon sisään kasautuneeseen humusmassaan (syn. puuhumus, mulmi), jossa kuoriutuvat toukat käyttävät ravintonaan runsasravinteisia kohteita.[45] Onkaloon pudonneet kuolleet lehdet, orgaaninen lahoava materiaali ja siellä elävät bakteerit edistävät toukkien kehitystä[46], joka kestää keskimäärin 3–4 vuotta.[47][39] Toukkien ulostamissa papanoissa tiedetään olevan huomattavan korkea ravinnepitoisuus varsinkin typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K) osalta, jonka takia niiden oletetaan soveltuvan ruuaksi myös muille onkaloissa eläville pieneliöille ja saproksyyleille.[48][49]