Erakkoampiaiset

Erakkoampiaiset (Eumeninae) on yhteiskunta-ampiaisten lisäksi toinen Suomessa esiintyvistä ampiaisryhmistä (alaheimoista). Suomessa erakkoampiaisia on tavattu 29 lajia, mikä on selvästi enemmän kuin niiden lähisukulaisia yhteiskunta-ampiaisia[1]. Erakkoampiaiset eroavat niistä mm. pienemmän kokonsa sekä huomattavasti solakamman ruumiinrakenteensa perusteella [2]. Erityisesti takaruumiin tyvi, eli ensimmäinen selkäkilpi, on erakkoampiaisilla huomattavasti kapeampi. Suomen lajit ovat kaikki mustia keltaisin kuvioin varustettuna. Eri erakkoampiaislajeja on yleensä melko vaikea erottaa toisistaan.

Erakkoampiaiset
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Pistiäiset Hymenoptera
Alalahko: Hoikkatyviset Apocrita
Yläheimo: Ampiaismaiset pistiäiset Vespoidea
Heimo: Ampiaiset Vespidae
Alaheimo: Erakkoampiaiset Eumeninae
Leach, 1815
Sukuja
  • Satoja
Katso myös

  Erakkoampiaiset Wikispeciesissä
  Erakkoampiaiset Commonsissa

Toisin kuin yhteiskunta-ampiaiset, erakkoampiaiset elävät nimensä mukaisesti yksin[2]. Naaras rakentaa jälkeläisilleen pesän puun koloon, kasvin varteen tai maahan, minkä jälkeen se saalistaa muiden hyönteisten toukkia jälkeläistensä ravinnoksi pesäänsä. Lopulta naaras sulkee pesän suuaukon, jolloin  erakkoampiaisen toukat jäävät pesän suojiin syömään niille kerättyä ravintoa. Toukat ovat pesässä seuraavaan kesään saakka, jolloin ne aikuistuvat ja kaivautuvat ulos pesästä. Useille lajeille, kuten pikkusorjoampiaiselle (Symmorphus bifasciatus), kelpaavat pesäpaikoiksi myös rakennusten seinien pienet rakoset, joten niitä tapaakin useimmiten istuskelemasta rakennusten seinillä. Moni erakkoampiaislaji pesii mielellään ihmisten rakentamiin hyönteishotelleihin. Samoilla paikoilla voi tavata myös erakkoampiaisten pesäloisia, jotka pyrkivät munimaan niiden pesiin. Pesäloisia on mm. kultapistiäisissä (Chrysididae)[3].

Erakkoampiaisia saattaa ilmaantua sisätiloihin talvella polttopuiden mukana tai esimerkiksi ikkunan välissä olevasta pesästä.

Suomessa tavatut erakkoampiaislajit:[1]

  • Kaivuriampiainen (Discoelius dufourii)
  • Kiiltokoloampiainen (Ancistrocerus antilope)
  • Niittykoloampiainen (Ancistrocerus claripennis)
  • Etelänkoloampiainen (Ancistrocerus gazella)
  • Äkämäkoloampiainen (Ancistrocerus ichneumonideus)
  • Kevätkoloampiainen (Ancistrocerus nigricornis)
  • Törmäkoloampiainen (Ancistrocerus oviventris)
  • Seinäkoloampiainen (Ancistrocerus parietinus)
  • Kirjokoloampiainen (Ancistrocerus parietum)
  • Pohjankoloampiainen (Ancistrocerus scoticus)
  • Tummakoloampiainen (Ancistrocerus trifasciatus)
  • Hirsiseinäampiainen (Euodynerus notatus)
  • Takkuseinäampiainen (Euodynerus quadrifasciatus)
  • Korsiampiainen (Gymnomerus laevipes)
  • Pikkutörmäampiainen (Odynerus melanocephalus)
  • Keltatörmäampiainen (Odynerus spinipes)
  • Kalvastörmäampiainen (Odynerus reniformis)
  • Kirjopikkuampiainen (Stenodynerus dentisquama)
  • Rusopikkuampiainen (Stenodynerus picticrus)
  • Hirsisorjoampiainen (Symmorphus allobrogus)
  • Pohjansorjoampiainen (Symmorphus angustatus)
  • Pikkusorjoampiainen (Symmorphus bifasciatus)
  • Silosorjoampiainen (Symmorphus connexus)
  • Kirjosorjoampiainen (Symmorphus crassicornis)
  • Ruokosorjoampiainen (Symmorphus fuscipes)
  • Täpläsorjoampiainen (Symmorphus gracilis)
  • Isosorjoampiainen (Symmorphus murarius)
  • Kangasmuurariampiainen (Eumenes coarctatus)
  • Karvamuurariampiainen (Eumenes coronatus)
  • Niittymuurariampiainen (Eumenes pedunculatus)

Lähteet
  1. Suomen Lajitietokeskus laji.fi. Viitattu 9.9.2018.
  2. Douwes, Per: Steklar: myror – getingar : denna volym omfattar samtliga nordiska arter = Hymenoptera: Formicidae – Vespidae. Uppsala: Artdatabanken, Sveriges lantbruksuniversitet, 2012. 794664793. ISBN 9789188506504, 9188506509, 9789188506788, 9188506789. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.9.2018).
  3. Juho Paukkunen, Alexander Berg, Villu Soon, Frode Ødegaard, Paolo Rosa: An illustrated key to the cuckoo wasps (Hymenoptera, Chrysididae) of the Nordic and Baltic countries, with description of a new species. ZooKeys, 23.12.2015, nro 548, s. 1–116. PubMed:26798322. doi:10.3897/zookeys.548.6164. ISSN 1313-2970. Artikkelin verkkoversio. en

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.