EräViikingit

24.3.2016 Helsingissä pidetyssä lehdistötilaisuudessa Erän salibandyjaosto, sekä SSV ilmoittivat yhdistyvänsä uudeksi salibandyn suurseuraksi. Nimeksi tuli EräViikingit.[4] Kaudelle 2016-2017 EräViikinkien seuran alle siirtyivät miesten- ja naisten liigajoukkueet, tyttöjen junioritoiminta, A-C poikien edustusjoukkueet, sekä uudet G-poikien juniorijoukkueet. Kaudella 2016-17 EräViikingit oli ainoa seura, jolla on joukkue jokaisen ikäluokan SM-sarjassa.

Maaliskuussa 2017 EräViikingit ilmoitti siirtymävaiheen olevan loppusuoralla ja loputkin joukkueet siirtyvät EräViikinkien nimen alle, kun Erän ja SSV:n toiminta loppui 1.6.2017. [6]

Tapanilan Erän salibandytoiminta käynnistyi keväällä 1990 viisi vuotta Suomen Salibandyliiton perustamisen jälkeen. Yrjö Kokljuschin, Mika Kirvesmäki ja Markku Rantala toivat lajin seuraan siirtämällä Lemon-nimisen salibandyseuran miesten joukkueen toiminnan Erän alaisuuteen. Lemon oli perustettu 13. tammikuuta 1987 ja kirjattu yhdistysrekisteriin kahta kuukautta myöhemmin 9. maaliskuuta. Miesten joukkue kari keväällä 1987 SM-sarjapaikasta SSV:n, Bolla Bollan ja SaPa:n kanssa.[7]

Seura oli aikanaan lähes ensimmäisten joukossa, kun salibandyn harrastus alkoi Suomessa löytää laajempaa harrastuspohjaa. Seuran säännöissä mainittiin, että "Seuran tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää sisäbandyn harrastusta jäsentensä keskuudessa". Sittemmin lajin nimeksi on kylläkin vakiintunut salibandy, vaikka joillekin Lemonissa pelanneille lienee jäänyt myös muistikuva pelistä nimeltä "Sähly".

Ensimmäiset vuodet

Erä pelasi ensimmäisen kautensa 1990–1991 miesten I-divisioonaa. Virallinen salibandyjaoston perustamispäivämäärä on 8. maaliskuuta 1990, jolloin seuran johtokunta päätti perustaa seuraan B-jaostona toimivan salibandyjaoston.[8] Silloinen seuran toiminnanjohtaja Leo Jokela halusi seuraan kilpailumenestystä tuovan joukkuelajin.

Seuraavan vuoden kesällä salibandytoiminta laajeni, kun naisten salibandyjoukkueiden Synkkä Uhman ja kaksi Suomen mestaruutta voittanut S.C. Dalmacin toiminta siirtyi Erän alaisuuteen.[8] Uhmasta tuli naisten edustusjoukkue Erä I ja Dalmacista Erä II. Molemmat joukkueet pelasivat ensimmäisellä kaudellaan 1991–1992 maan korkeinta sarjatasoa, jota tuolloin kutsuttiin SM-sarjaksi (nyk. Salibandyliiga). Naisten joukkueiden liittymisen seurauksena 11. elokuuta 1991 perustettiin Erään salibandyn A-jaosto, joka toimi naisten jaostona miesten B-jaoston rinnalla.

Kauden 1991–1992 aikana perustettiin myös naisten joukkue Erä III, joka voitti myöhemmin useita Suomen mestaruuksia.[9] Myös tyttö- ja poikajoukkueita liittyi kauden aikana mukaan toimintaan.

1990-luku

Ensimmäinen kausi 1991–1992 naisten salibandyjaostolle oli menestys, sillä Erä I voitti Suomen Cupin ja Suomen mestaruuden.[9][10] Myös A-tytöt voittivat ensimmäisen pelatun tyttöjen mestaruuden. Vuoden 1992 lopussa Tapanilaan Mosan mäelle nousi ylipaineistettu kuplahalli, joka sai nimekseen Mosahalli. Hallissa oli yksi täysimittainen salibandykenttä ja harjoitustilat yleisurheilulle. Sitä voidaan pitää yhtenä tärkeänä tekijänä seuran salibandyjaoston menestykselle 1990-luvulla.[11] Erän naiset uusivat kaudella 1992–1993 sekä Suomen cupin voiton että Suomen mestaruuden. Toiseen perättäiseen mestaruuteen ylsivät myös A-tytöt. Kyseisellä kaudella myös B- ja D-pojat voittivat ikäluokkiensa mestaruudet. B-pojissa pelasi sittemmin kuuluisuutta jääkiekkoselostuksilla saavuttanut Jani Alkio.

Kaudella 1993–1994 tapahtui seurassa lajin toiminnan kannalta merkittävä muutos, kun 24. marraskuuta 1993 miesten, naisten ja poikien salibandyjaostot yhdistyivät yhdeksi lähes itsenäiseksi A-jaostoksi.[8] Nykymuotoisen salibandyjaoston ensimmäisenä puheenjohtajana aloitti salibandyvalokuvaajanakin myöhemmin tunnettu Mika Hilska. Seuraava kausi 1994–1995 oli Erälle menestys, sillä Erä I naiset voittivat Suomen mestaruuden ja B1-tytöt, C1-tytöt ja D-tytöt voittivat sarjojensa mestaruuden. Hopeaa saivat A-tytöt, B2-tytöt ja E-pojat. Kun mukaan lasketaan vielä Erä III:n mitaliputken aloittanut pronssi sekä C2-tyttöjen ja A-poikien pronssit, saavutti seura kyseisenä kautena yhteensä 10 mitalia.

Kaudella 1995–1996 Erä III, lempinimeltään keppana, voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa ja uusi sen heti perään seuraavana keväänä. Seuraavina kausina 1997–1998 ja 1998–1999 mitaliputki jatkui kahdella hopealla. Joukkue päätti mitaliputkensa triplaan kaudella 1999–2000, jolloin se voitti Suomen mestaruuden, Suomen Cupin ja Salibandyn Euroopan cupin.

Uusi vuosituhat

Uuden vuosituhannen ensimmäisellä kymmenyksellä ei 1990–luvun kaltaista menestyssumaa ole nähty. Miesten ja poikien menestys on seuran historian aikana ollut selvästi naisten ja tyttöjen menestystä vähäisempää, mutta pientä tasoitusta mitalitilastoihin sai aikaan poikien 1985 syntyneiden ikäluokka. Se voitti kaudella 2001–2002 C-junioreiden mestaruuden ja kykeni voittamaan ikäluokkansa Suomen mestaruuden neljä kertaa peräkkäin voittaen viimeisenä A-poikien mestaruuden keväällä 2005.

Kauden 2002-2003 päätteeksi miesten onnistui nousta takaisin liigaan voittamalla SB-Pro karsinnoissa suoraan kolmessa ottelussa. Siitä asti miehet ovat pelanneet liigaan ja onnistuivat voittamaan ensimmäisen SM-mitalinsa kaudella 2006–2007, jolloin joukkue sai pronssia. Ensimmäinen mitali sai jatkoa heti seuraavalla kaudella, kun joukkue sijoittui uudelleen kolmanneksi. Kaudella 2008–2009 Erä saavutti SM-finaalipaikan ja sijoittui hopealle SSVn voittaessa kullan jo yhdeksännen kerran.

Miesten ensimmäisellä pronssikaudella myös naisten Erä III voitti neljännen kerran Suomen mestaruuden ja kolmannen kerran Suomen Cupin.[10] Samalla kaudella myös C-tytöt voittivat ikäluokkansa mestaruuden.

Harjoitteluolosuhteisiin tuli parannusta, kun uusi Mosahalli valmistui vuonna 2002. Yleisesti ottaen salibandyn harrastajamäärät ovat kasvaneet 2000–luvulla, ja seuran jäsenet sen mukana. Kaudella 2006–2007 seuran jäsenmäärä ylitti 1000 jäsenen rajapyykin. Seura lakkautettii

Vuonna 1986 Jari-Petri Anttila ja Jari Wassholm lopettivat aktiivisen jalkapalloilun Puotinkylän Valtissa. Heidän suunnitelmissaan oli perustaa oma jalkapalloseura, mutta suunnitelmat vaihtuivat, kun tuolloin Vuosaaren urheilutalon vahtimestarina toiminut Anttila sai seurata työpaikallaan ensimmäisiä salibandyn SM-kilpailuja.[12] Lajista innostuneena Anttila ja Wassholm päättivät perustaa salibandyseuran. Suomen Salibandyliitto oli perustettu vain vuotta aikaisemmin ja kaksikko tiesi, ettei rahoitusta pelkästään salibandyn harrastamiseen tulisi, joten he päättivät hakea Helsingin kaupungilta tukea aloittelevan seuran toimintaan, jonka nimenä oli Salibandy ja Sulkapallo Vuosaari - SSV. Lyhennettä tuki myös Anttilan suosikkijalkapallojoukkue HSV.[12] Seurassa siis harrastettiin myös sulkapalloa, vaikka yhtään virallista ottelua ei pelattu.

Rahaa seuran pyörittämiseen Anttila ja Wassholm keräsivät myös tekemällä omatoimimatkoja Ruotsiin, josta he ostivat salibandymailoja ja myivät niitä Suomessa eteenpäin. Tämä tulonlähde tyrehtyi, kun Jarmo Perttilä perusti salibandymailoja valmistaneen Pro Stickin. Perttilä siirtyi kaudelle 1992–1993 S.C. Dalmacista SSV:hen, jolloin seuran ja Perttilän välinen yhteistyö alkoi tuoda rahaa seuralle.

Ensimmäisellä kaudellaan 1987–1988 SSV pelasi miesten I-divisioonaa ja pääsi ensiyrittämällä karsimaan ylimälle sarjaportaalle, jota tuolloin kutsuttiin nimellä mestaruussarja (nykyinen Salibandyliiga). Karsinnat kuitenkin epäonnistuivat ja SSV:tä ei olisi nähty seuraavalla kaudella mestaruussarjassa, ellei Tamperelainen Manse City olisi luopunut sarjapaikastaan. Näin järjestettiin uudet karsinnat neljän joukkueen SSV, Bolla Bolla, Lemon ja mestaruussarjasta karsivan SaPa:n kesken. Joukkueen onnistui voittamaan karsinnat ja kausi 1988–1989 oli seuran ensimmäinen mestaruussarjatasolla.[13]

Ensimmäiset vuodet pääsarjassa ja 1990-luku

Kaksi ensimmäistä kautta eivät juuri menestystä tuoneet, mutta kolmannella kaudellaan 1990–1991 SSV:n sijoittui kolmanneksi ja sai ensimmäisen SM-mitalinsa.

Seuraavalla kaudellaan tekeminen hieman vakavoitui ja joukkue ylsi ensi kertaa historiansa aikana SM-loppuotteluun. Josba oli kuitenkin vahvempi ja SSV:lle ripustettiin kaulaan hopeiset mitalit. Kausi 1991–1992 oli myös J-P Anttilan viimeinen täysimittainen kausi pelaajana. Seuraavalle kaudelle hän siirtyi joukkueen päävalmentajaksi, mutta pelasi myös yhdeksän ottelua pelaajana.[14] Valmentajana Anttila korosti harjoittelun merkitystä ja sai tähän vinkkejä jääkiekon puolelta Jokereista tutulta Juha Salolta.[13]

Seuraavalla kaudella SSV kohtasi Josban jo välierissä, joissa loppuotteluun pääsyyn tarvittiin kolme voittoa. Josba vei ensimmäisen kohtaamisen nimiinsä Helsinkiläisten kotiareenalla, mutta SSV vei kolme seuraavaa ottelua ja eteni loppuotteluun voiton 3–1. Siellä vastaan tuli toinen vuosaarelainen salibandyseura Vuosaaren Viikingit. Suomen mestaruuteen tarvittiin tuolloin kaksi voittoa. Ensimmäisen ottelun SSV voitti lukemin 4–3. Ottelun ratkaisijoina voidaan pitää 4–3 voitto-osumaa laukonutta joukkueen kapteenia Kari Honnia ja kaksi maalia laukonutta jääkiekkopiireistäkin tuttua Valeri Krykovia.[13] Joukkueiden toinen kohtaaminen oli kahden pelatun erän jälkeen tasan 2–2, mutta kolmannessa erässä Perttilä laukoi SSV:n maalin johtoon ja voitti lopulta kohtaamisen 4–2 ja Suomen mestaruuden otteluvoitoin 2–0.

Vuonna 1999 Salibandyseura Vuosaari ja Vuosaaren Viikinkien kanssa. Uuden seuran nimeksi tuli Salibandyseura Viikingit. Alustavasti sarjaan päätettiin lähteä nimellä SSViikingit, mutta lopulta päätettiin jatkaa nimellä SSV.

SSV:n värit ja logo ovat vaihdelleet historian saatossa. Ensimmäiset verryttelyasut tilattiin raumalaiselta vaatealan yritykseltä, jonka mallistossa oli vinoruudullinen verryttelyasu. Myös pelaajien tyttöystävät vaikuttivat värivalintaan, joten asut olivat väritykseltään vaaleanpunaista ja sinistä. Samaisen yrityksen mallistosta joukkue sai myös siniset ja valkoiset pelipaidat. Tätä ennen joukkue oli pelannut valkoisissa liiveissä. Viikinkien yhdistyessä seuraan väreihin tuli musta. Nykyään SSV pelaa kotonaan mustissa ja vieraissa valkoisissa peliasuissa.

Ensimmäisenä logona seuralla oli sinivalkoinen ympyrä, joka kuvasi salibandy- ja sulkapalloa ylhäältä päin.[12] Sen suunnitteli perustajajäsenenäkin toiminut Pekka Heinilahti. Perusidea pysyi pitkään samana, vaikka ulkonäköä hieman muutettiinkin. Ennen nykyistä logoa oli käytössä logo, joka esitte salibandypalloa ja jonka keskellä luki "SSV Floorball Helsinki Finland 1986". Nykyisessä logossa on kuvattuna punainen mailaa pitelevä salibandypallo, jonka päässä on viikinkihattu. Myös tämä logo on kokenut muutoksia kun se aiemmin oli runsaammin yksityiskohtia sisältävä sinisellä Viikingit tekstillä. Tämä sininen teksti on muuttunut sittemmin mustaksi ja myös logo on muuten logo on kokenut pieniä muutoksia.

[15]

Vuonna 2007 perustettiin Erä Salibandyakatemia yhdistys Erän miesten farmijoukkueeksi. Joukkue pelasi ensimmäisellä kaudellaan II-divisioonaa nimellä Erä Akatemia. Kaudelle 2014-2015 Erä Akatemia nousi Divariin.

Kaudelle 2016-2017 tapahtui muutoksia. Erä Akatemia siirtyi Erän ja SSV:n yhdistyessä syntyneen EräViikinkien miesten farmijoukkueeksi. Nimi kuitenkin pysyi Erä Akatemiana siirtymäkauden ajan. Samalla joukkue yhdistyi EräViikingit A-poikien kanssa ja joukkue toimi A-poikien pelaajille väliaskeleena kohti miesten liigajoukkuetta.

Siirtymäkauden 2016-2017 jälkeen Erä Salibandyakatemia yhdistyksen nimeksi muutettiin EräViikingit Salibandyakatemia yhdistys. Myös joukkueen nimi muuttui muotoon EräViikingit Akatemia. Joukkueen kokoa myös kasvatettiin, jotta kahden sarjan: nuorten SM-sarjan ja Divarin pelaaminen olisi helpompaa. Kaudella 2017-2018 joukkueessa pelaa 41 pelaajaa.[16]