Eppu (Tenavat)

Eppu (Linus van Pelt) on yksi päähahmoista Charles M. Schulzin strippisarjakuvassa Tenavat. Hänen tunnusmerkkejään ovat lapselle poikkeuksellisen laaja yleissivistys sekä riepu, jota hän kuljettaa lähes aina mukanaan. Eppu on Tellun pikkuveli ja Jaska Jokusen mahdollisesti lähin ystävä. Jotkut suomentajat ovat käyttäneet hänestä ja Tellusta sukunimeä Peltonen, mutta tavallisesti heidän sukunimensä on jätetty suomennoksista kokonaan pois. Eppu ja hänen pikkuveljensä Toisto ovat lähes samannäköisiä.

Eppu turvariepunsa kanssa.

Hahmon kuvaus

Eppu on nuoresta iästään huolimatta kuvattu viisaaksi. Hän on pohdiskeleva luonne ja lainaa usein ulkomuistista Raamattua, varsinkin evankeliumeja. Hän on kiinnostunut teologisista kysymyksistä ja raamatuntutkimuksesta. Epulla on kuitenkin myös päähänpinttymän kaltaisia järjettömiä uskomuksia. Hän esimerkiksi uskoo vuorenvarmasti, että joka halloweensuuri kurpitsa” nousee kaikkein vilpittömimmästä kurpitsapenkistä tuomaan lapsille lahjoja. Eppu odottaa sitä aina istumalla koko halloween-illan kurpitsamaalla, mutta suuri kurpitsa ei ole koskaan näyttäytynyt. Muut Tenavien hahmoista eivät pääsääntöisesti ole uskoneet suuren kurpitsan olemassaoloon, mutta Eppu pyrkii aina levittämään suuren kurpitsan ilosanomaa välittämättä naurunalaiseksi joutumisesta. Eppu uskoo myös joihinkin itse keksimiinsä kuvitteellisiin eläinlajeihin ja pelkää luonnossa liikkuessaan aina queen snake -nimisen, todellisuudessa myrkyttömän käärmelajin puremaa (suomennoksissa queen snake on joskus käännetty kyykäärmeeksi).

Eppu kantaa mukanaan sinistä turvariepua. Hänellä on tapana pidellä riepua poskeaan vasten ja imeä samalla peukaloaan. Joutuessaan eroon rievustaan Eppu saa yleensä pahoja vieroitusoireita. Varsinkin Tellu sekä Epun ”rievunvihaajaisoäiti” ovat yrittäneet useita kertoja huonolla menestyksellä ottaa rievun Epulta pois, minkä ohella Ressu yrittää usein siepata sen. Muutaman kerran Eppu on yrittänyt itse vieroittaa itsensä rievustaan, mutta hänen tahdonvoimansa ei ole koskaan riittänyt. Epun on nähty käyttävän riepuaan myös lasson, ruoskan tai lingon tavoin, ja hänellä on toisinaan tapana paeta epämiellyttävistä tilanteista vetämällä riepu päänsä yli. Yhdessä vuonna 1965 ilmestyneessä tarinassa riepu heräsi eloon ja alkoi hyökkäillä Tellun kimppuun.

Jaska Jokusen pikkusisko Salli on ihastunut Eppuun, mutta rakkaus on yksipuolista kuten Tellun ja Amadeuksen välillä. Salli kutsuu Eppua ”kultamussukakseen”, minkä päätteeksi Eppu sanoo aina taustalla: ”Minä en ole sinun kultamussukkasi”. Epulla itsellään on ollut muutamia ihastuksia. 1960-luvun stripeissä hän on ihastunut opettajaansa neiti Virkkuseen (miss Othmar) ja kahdessa 1970-luvulla ilmestyneessä tarinassa Tryffeli (Truffles) -nimiseen tyttöön. Joissain 1980- ja 1990-lukujen stripeissä Epun ja Lindan (koulussa hänen takanaan olevassa pulpetissa istuvan tummahiuksisen tytön) välillä on kuvio, jossa vuorotellen toinen on ihastunut toiseen ja toinen aina torjuu hänet.

Eppu kuuluu Jaska Jokusen baseball-joukkueeseen ja useimmiten hänen pelipaikakseen mainitaan kakkospesä. Jaska Jokusen ollessa estynyt pelaamasta Eppu on useasti korvannut hänet syöttäjänä, ja tällöin joukkue on yleensä voittanut.

Eppu pukeutuu aina raidalliseen t-paitaan, joka Tenavat-animaatioissa on väritetty punaiseksi.

Hahmon historia

Eppu esiintyi Tenavissa ensi kerran 19. syyskuuta 1952 ja hänet nimettiin kolme päivää myöhemmin.[1] Jo tätä ennen 14. heinäkuuta 1952 Tellu oli maininnut hänellä olevan pikkuveli.[2] Eppu oli muutaman vuoden ajan kuvattu vauvana, mutta 1950-luvun jälkipuoliskolla hän vanheni suunnilleen samanikäiseksi muiden lasten kanssa.

Charles M. Schulzin mukaan Eppu oli hahmo, jonka piirtämisestä hän nautti eniten. Epun englanninkielinen etunimi Linus tuli Linus Maurerilta, joka oli yksi Schulzin työtovereista Art Instruction -piirustuskoulussa.[3] Linus Maurer (1926–2016) piirsi 1960- ja 1970-luvulla itsekin eräitä syndikoituja sarjakuvia ja toimi uransa viimeisessä vaiheessa Sonoma Index-Tribunen pilapiirtäjänä.[4] Tellun ja Epun sukunimi van Pelt on puolestaan lainattu Fritz ja Louanne van Pelt -nimiseltä pariskunnalta, johon Schulz tutustui asuessaan 1950-luvun alussa vuoden ajan Colorado Springsissä.[3]

Termi security blanket (”turvariepu”) levisi ilmeisesti englannin kieleen Tenavien ansiosta.[5] Schulz viittasi haastatteluissa ylpeänä siihen, että hänen lanseeraamansa sana oli päätynyt sanakirjaan.[6] Fritz van Pelt väitti myöhemmin keksineensä termin Schulzille, vaikka Schulz kiisti tämän väitteen.[3] Oman kertomansa mukaan Schulz sai innoituksen omilta lapsiltaan, joista hänen mukaansa kolme raahasi riepua mukanaan.[6] Epun riepu nähtiin Tenavissa ensi kerran vuonna 1954.[7] Turvarievun ajatuksen voidaan nähdä vastaavan psykoanalyytikko Donald W. Winnicottin vuonna 1951 julkaisemaa teoriaa siirtymäobjekteista.[3]

Suuri kurpitsa mainittiin ensimmäisen kerran 1959.[7]

Vuonna 1962 Schulz muutti Epun silmälasipäiseksi, mutta luopui tästä ratkaisusta muutaman kuukauden kuluttua, koska se rajoitti erilaisten ilmeiden kuvaamista.[8]

Veljekset Christopher ja Stephen Shea toimivat Epun ääninäyttelijöinä useissa 1960- ja 1970-luvulla tehdyissä Tenavat-animaatioissa. Christopher Shealla oli hieman sammaltava puheääni, joka on sittemmin iskostunut osaksi hahmoa.[9] Myöhemmissä animaatiosovituksissa hahmolle on yleensä pyritty löytämään samalla tavalla puhuva lapsinäyttelijä.

Lähteet

  1. Meet the Gang Fivecentsplease.com. Viitattu 26.12.2014.
  2. Celebrating Peanuts 60 years, s. 23. Andrews McMeel Publishing, Kansas City 2009.
  3. David Michaelis: Schulz and Peanuts: A Biography (pehmeäkantinen laitos), s. 252–255. Harper Perennial, New York 2008.
  4. Carole Kelleher: Linus Maurer, 1926-2016 (englanniksi) Sonoma Index-Tribune 4.2.2016. Viitattu 6.2.2016.
  5. security (englanniksi) Online Etymology Dictionary. Viitattu 28.12.2014.
  6. M. Thomas Inge (toim.): Charles M. Schulz: Conversations, s. 91. University Press of Mississippi, 2000.
  7. Celebrating Peanuts 60 years, s. 4.
  8. Jean Schulz: Linus’s Glasses (englanniksi) Jean Schulzin blogi 15.5.2014. Charles M. Schulz -museo. Viitattu 26.12.2014.
  9. Charles Solomon: The Art and Making of Peanuts Animation, s. 19. Chronicle Books, San Francisco 2012.


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.