Epoksi

Epoksi on kertamuovi, joka kovettuu kovettajan avulla. IG Farben keksi materiaalin Saksassa vuonna 1939.

Viidessä minuutissa kovettuvaa epoksia ruiskussa. Epoksihartsi ja kovetusaine ovat eri putkiloissa.

Epoksimuovien käyttökohteita ovat maalit, liimat ja rakennuspinnoitteet, sähkötarvikkeet, elektroniikka, autojen ja veneiden osat sekä urheiluvälineet.[1]

Epoksin historia

Epoksikemian historia alkoi luultavasti vuonna 1909, kun venäläinen kemisti Nikolai Priležajev keksi, että olefiinit reagoivat peroksibentsoehapon kanssa muodostaen epoksideja. 1930-luvun puolivälissä saksalainen Paul Schlack haki patenttia korkean molekyylipainon omaavien polyamiinien valmistustavalle, jossa amiinit reagoivat useampaa kuin yhtä epoksidiryhmää sisältävien epoksidiyhdisteiden kanssa. Patenttia kuvailtiin epoksidiyhdistereaktioksi, jossa epikloorihydriini reagoi bisfenoli-A:n kanssa.

Nykyisen epoksikemian keksivät samanaikaisesti sveitsiläinen Pierre Castan ja yhdysvaltalainen Sylvan Owen Greenlee. Molemmat kemistit hakivat useita patentteja 1930-luvun lopulla. Sveitsiläinen kemianteollisuusyritys Ciba toi ensimmäiset epoksihartsityypit markkinoille vuonna 1946.

Lähteet
  1. Nyman, Hannele & Poutasuo, Tuula: Muovikirja, Arkitavaraa ja designesineitä, s. 210. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29132-3.

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.