Marmorimeriahven

G. H. Fordin (1808–1876) piirros.

Marmorimeriahven saavuttaa tavallisesti noin 60 senttimetrin pituuden (SL) ja neljän kilogramman painon. Se on väritykseltään kauttaaltaan vaaleanruskea. Ruumiissa ja päässä on epäsäännöllisesti tummanruskeita läiskiä. Kala on lisäksi kauttaaltaan pienten tummanruskeiden pilkkujen peitossa. Pyrstönvarressa on satulamainen musta täplä. Marmorimeriahvenella on kylkiviivallaan 47–52 suomua. Selkäevässään lajilla on 11 piikkiruotoa ja 14–15 pehmeää ruotoa. Peräevässään marmorimeriahvenella on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa ja rintaevissään 16–18 ruotoa.[5][6]

Marmorimeriahvenen levinneisyys ulottuu Punaiseltamereltä ja läntiseltä Intian valtamereltä (Persianlahtea lukuun ottamatta) Tuamotulle, Linesaarille ja Wakensaarelle sekä Riukiusaarilta ja Ogasawarasaarilta itäisen ja läntisen Australian merialueille ja Lord Howen saarelle.[3] Lajin elinympäristöjä ovat kirkkaan veden koralliriutat. Kudulle kokoontuviin marmorimeriahveniin kohdistuu monesti voimakasta kalastusta, ja näistä kokoontumisista saadut saalismäärät ovat olleet laskussa lähes kaikkialla. Vuosina 1947–2016 sen populaatioiden arvioidaan vähentyneen 30 prosentilla. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokitteleekin sen vaarantuneeksi lajiksi.[1] Marmorimeriahvenen ravintoa ovat pääasiassa äyriäiset, eritoten sinitaskuravut ja kalat.[6] Se saavuttaa sukukypsyyden noin nelivuotiaana ja voinee elää jopa yli 40-vuotiaaksi.[1]